Futismutsi Espanjassa pohtii eroja Suomen ja Espanjan välillä: "Saako suomalaisessa jalkapallossa käyttää sydäntä? Olin kaksi vuotta sitten suomalaisella jalkapalloluennolla. Jouduin poistamaan itseni paikalta melko nopeasti, sillä en ymmärtänyt "suomea". Erehdyin sanomaan mielipiteenäni, että 14‐15‐vuotiaalla futarilla täytyy olla myös ei‐urheilevia kavereita. Sain napakasti vastauksena, että se on vain naisen ja äidin mielipide.
Varmistin luennolla asian vielä toiseen kertaan ja kysyin kestääkö näin nuoren miehen pää 24 h pelkkää jalkapalloa. Vastaus oli samanlainen; kyllä kestää.
Olen saanut henkilökohtaisen luennon espanjalaiselta yliopistotasoisen valmentajakortin omaavalta valmentajalta. Hän voisi valmentaa nuorten maajoukkueeseen asti futareita Espanjassa. Ja hänellä oli täysin erilainen näkemys nuorista ja jalkapallosta: "Jalkapallo on sielussa ja sydämessä ja sen eteen on uhrattava kaikki. Siihen uhraukseen kuuluu myös se, että opiskelee samalla - "study,study,study", hän sanoi aina pojille. Se sivistys mitä saat koulussa, auttaa sinua eteenpäin futiksessa.
Uhraukseen kuuluu myös ajan varastaminen futikselta kavereille; tee kaikkea sitä mistä tykkäät, ihan sama mitä teet ja missä sen teet, kunhan pidät siitä itse.
Onko tässä eroa suomalaisen ja espanjalaisen jalkapallon välillä? Pitääkö pelaamisen/harjoittelun olla pelkkää suorittamista? Miksi nuoren pitäisi treenata 6‐9 kertaa viikossa? Miksi alle 15‐vuotiaille futareille tehdään fysiikkatestejä?
Espanjalaisessa jalkapallossa harvoin testataan näin nuoria. Onko epäammattimaista treenaamista, jos se tehdään sydämellä eikä unohdeta muuta elämää? Kaatuuko jalkapalloseura jos se suljetaan kokonaan viikoksi? Ei kaatunut.
Silloin on vanhempien tehtävä muistuttaa siitä ettei jalkapallo ole ihan niin vakava asia kuin se välillä tuntuisi olevan.
Eetu pelaa futista tavoitteenaan ammattilaisuus. Aika ajoin noin korkealle asetettu tavoite saa pelaajan hermot ja voimavarat koetukselle. Silloin on vanhempien tehtävä muistuttaa siitä ettei jalkapallo ole ihan niin vakava asia kuin se välillä tuntuisi olevan.
Eetun kaverit tietävät futarin ajan olevan kortilla ja on hienoa nähdä miten nuoret järjestävät yhteistä aikaa omatoimisesti. Ystävät, jotka eivät urheile ymmärtävät ja odottavat rauhassa. Eetulla on aina paikka minne mennä viettämään aikaa kun vapaata löytyy, vaikkapa vain hetken verran. Aina on joku valmiina lähtemään vaikkapa treenien jälkeen iltapalalle tai viikonloppuna hengailemaan rannalle tai kaupungille.
Saman kysymyksen voisi esittää myös meille aikuisille; voiko futisvanhemmilla olla muuta elämää työn ohella kuin nuoren jalkapallo.
Meillä on oikeus ja velvollisuus itseämme kohtaan pitää huolta siitä, että mekin uhraamme kaiken futiksen eteen, kuten tuo mainitsemani espanjalainen valmentaja sanoi. Meidänkin täytyy hoitaa työmme ja muut hommamme hyvin. Meidänkin täytyy, samanlailla kuin nuorien futareittemme, varastaa aikaa futikselta ystävillemme ja läheisillemme ja tehdä sitä mistä itse tykkäämme. Oli se sitten mitä tahansa ja tapahtuipa missä tahansa. Elämättä jätetty elämä ei vie nuoriamme eteenpäin: elä niin kuin opetat.
Tämä on futismutsin mielipide ja jokaisella meistä on oikeus olla jotakin mieltä: mielestäni nuori futari on muutakin muutakin kuin urheilija, vaikka täysin realistisena tavoitteenaan olisikin ammattilaisuus. Pelaaja on ennen kaikkea ihminen ja sen jälkeen jalkapalloilija. Futista voi rakastaa sydämestään vaikka rakastaisi myös elämää siinä samalla. Mikään ei ole jostain toisesta pois. Ihminen on kokonaisuus ja siihen kokonaisuuteen mahtuu oikein hyvin myös pyöreä mustavalkoinen ystävämme, jalkapallo.
Susan Wicklund
LUE myös muut Futismutsi Espanjassa -tekstit:
- "Espanjassa olen futismutsina pulassa - jatkuvaa prässiä ja puolustusta!"
- "Toteutin unelmani - asun Espanjassa futismutsina"
- "Potkut tuli joukkueesta – kun ei puhu tarpeeksi espanjaa"
- "Rasismia Espanjan kentillä - poikani henkeä uhattiin!"
- "Huutelut ja tappelut loppuvat aina välittömästi poliisien tuloon"
