Hyppää pääsisältöön

Delfiinien viimeinen viesti - Avaruusromua 8.5.2016

delfiini
delfiini Kuva: YLE Kuvapalvelu delfiini

”Terve, ja kiitos kaloista”. Näin sanoivat delfiinit, kun lähtivät maapallolta. Nämä maapallon toiseksi älykkäimmät olennot yrittivät epätoivoisesti varoittaa maapallon kolmanneksi älykkäimpiä olentoja eli ihmisiä maapalloa uhkaavasta vaarasta. Ja lopulta, kun ihmiset eivät ymmärtäneet delfiinien viestiä, nämä meren elävät jättivät viime hetkellä maapallon ja sitten kävi niin kuin kävi. Huonosti. Hyvin huonosti.

Näin kuvasi Douglas Adams maapallon tulevaisuuden historiaa kirjassaan Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy. Hän kertoi kuinka maapallon asukkaat olivat aina pitäneet itseään älykkäämpinä kuin delfiinit, ihmisillä kun oli tilillään niin monia merkittäviä saavutuksia. Ihmiset olivat keksineet pyörän, New Yorkin ja sodat, kun taas delfiinit olivat vain polskineet vedessä ja pitäneet hauskaa. Delfiinit taas olivat pitäneet itseään ihmistä älykkäämpinä, aivan samoista syistä, kuten Douglas Adams totesi.

Delfiinit tiesivät maapallon tuhoutumisesta ja yrittivät varoittaa ihmisiä, mutta lajien välinen kommunikaatio ei aivan toiminut, ja delfiinien viimeinen viesti tulkittiin väärin. Ihmisen mielestä se oli kaksoisvoltti takaperin renkaan läpi viheltäen samanaikaisesti Tähtilippua, mutta todellisuudessa delfiinit sanoivat tuon legendaarisen lausahduksen: ”Terve, ja kiitos kaloista”.

Tämä kaikki tuli mieleeni, kun kuuntelin Aavikko-yhtyeen albumia Okeanos, ja etenkin kun katselin sen idyllistä kantta, jossa delfiinit hyppivät turkoosin meren yllä, laskevan auringon punaisessa valossa. Siinä kansikuvassa on jotakin hämmentävää ja epäilyttävää. Aivan kuin se lähinnä oleva delfiini katsoisi suoraan minuun ja yrittäisi sanoa jotakin.

Kreikkalaisessa mytologiassa Okeanos on valtameriä hallitseva titaanijumala. Okeanoksella oli muuten kolme tuhatta tytärtä.

Kreikan mytologiasta ja delfiineistä jatketaan aivan muualle: tynnyriholvimaiseen, korkeaan, ikkunattomaan tilaan. Lähes pimeään huoneeseen, jonka seinät ja katto ovat valtaisan, 800 neliömetrin kokoisen freskon peitossa. Tila on norjalaisen taidemaalarin Emanuel Vigelandin mausoleumi Oslossa. Ja tuo tila ei ole erikoinen ainoastaan tuon seiniin ja kattoon maalatun freskon takia, vaan myös akustiikkansa ansiosta. Mausoleumin akustiikka on hyvin erikoinen, sitä on sanottu tuonpuoleiseksi. Jälkikaiku on tilassa noin 20 sekunnin mittainen, eli todella pitkä.

Siis mitä hienoin tila herkän ja ainutkertaisen musiikin esittämiseen ja äänittämiseen. Suomalainen kanteleen soittaja ja säveltäjä Arja Kastinen meni mausoleumiin ja improvisoi. Hän soitti monia kanteleitaan eriskummallisilla soittotavoilla ja siitä syntyi pysähdyttävää musiikkia albumille Emanuel.

Saksalais-sveitsiläinen taidemaalari Paul Klee yhdisteli kubismia, surrealismia ja naivismia. Hän oli eräs 1900-luvun tärkeimmistä maalareista. 1930-luvun alussa hän opetti Düsseldorfin taideakatemiassa, ja kun Adolf Hitler tuli valtaan vuonna 1933 hänet irtisanottiin välittömästi. Natsi-Saksassa ei suvaittu modernia eikä kokeilevaa taidetta, vaan Kleen maalaukset määriteltiin ”rappiotaiteeksi”. Paul Kleen toiminta taiteilijana kiellettiin. Natsit takavarikoivat yli sata hänen maalaustaan Saksan museoista. Klee pakeni Saksasta ja muutti synnyinmaahansa Sveitsiin. Vuonna 1937 natsit järjestivät "Rappiotaiteen näyttelyn" Münchenissä, ja näyttelyssä oli esillä Paul Kleen maalauksia. Näissä ajatuksissa liikkuu Loco-Motive -kokoonpano albumillaan Entartete Kunst, rappiotaide.

Entartetete Kunst

Edellisen jälkeen mieleen hiipii kysymys, mitä olisi 1930-luvun rappiotaidekieltojen aikaan ajateltu tästä seuraavasta musiikista. Meluisia äänimaisemia, synkkiä ympäristöjä, äänityksiä Thaimaasta ja Yhdistyneistä Arabiemiirikunnista, ääniä tuntemattomista tv-ohjelmista ja kummallisilta c-kaseteilta… Salakapakka Sound System albumilla Accident Worship:

Kukapa ei muistaisi vanhaa kunnon Commodore kuusnelosta? Se oli se härveli, jolla moni nykyinen tekijä pääsi ensimmäistä kertaa tekemään elektronista musiikkia, konemusiikkia. Commodore 64:n valmistus lopetettiin vuonna 1993, mutta se ei ole vieläkään unohtunut, päinvastoin. Se on edelleen maailman eniten myyty kotitietokone.

64Mula kertoo musiikistaan, että sen äänilähteinä ovat periaatteessa Commodore 64 ja vinyylisoittimet. Ja kyllä, musiikissa on ilmiselvää kahdeksan bitin estetiikkaa, vai pitäisikö sanoa kahdeksan bitin kauneutta.

”Toteutettu minimalistisesti yhdessä illassa yhdeltä istumalta”. Näin kirjoittaa musiikistaan Von Dänikenn eli Rolf Jacksen. Hän kuvailee Kevätriitti eli The Rite of Spring -julkaisun musiikkia vähän sisäänpäin kääntyneeksi ja ehkä joiltakin osin Terry Rileyn musiikkia muistuttavaksi. Ja hän mainitsee myös, että päällekkäisäänityksiä ei ole käytetty, sen sijaan sekvensseriä on käytetty, väärin.

Rolf Jacksen on myös julkaissut musiikkia nimellä Jaxen. Hieman erilaista, mutta jollakin tapaa analogisen henkistä tavaraa:

Frans Kedes tekee luonnonläheistä, pysähtynyttä ja ehkä hieman hämärää musiikkia, ja tällä kertaa osansa on myös tekstillä: Pimeys saa tienoon vaippaansa.

AVARUUSROMUA 8.5.2016 - OHJELMAN MUSIIKKI:
AAVIKKO: Okeanos (Okeanos)
ARJA KASTINEN: Aaveita täynnä, Part III (Emanuel)
LOCO_MOTIVE: With the Setting Sun (Entartet Kunst)
SALAKAPAKKA SOUND SYSTEM: Homeinen kuu (Accident Worship)
64MULA: Burst (Tenerife)
VON DÄNIKENN: Kevätriitti, Phase One (Kevätriitti / The Rite of Spring 2016)
JAXEN: Analoque Drone III (nettijulkaisu)
FRANS KEDES: Pimeys saa tienoon vaippaansa (nettijulkaisu)

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua