Ville Komppa
Yle
Kantria, folkia, teknoa, minimalismia, oopperaa, musikaalia, schlageria, rokkia, elektronista poppia …sinfoniaorkesterilla, kitaralla, bassolla ja rummuilla... Tämän viikon Uusissa levyissä onkin jo vietetty 200- ja 300-vuotisjuhlia, joten vielä täytyy palata tarkalleen tänään kuolemansa 400-vuotisjuhlia viettävän William Shakespearen Sonetteihin.
Klassisen pianon opiskeluakin kokeillut oopperafani, Rufus Wainwright kasvoi folkia kiertueilla esittäneessä perheessä, diggailee Schubertia ja tekee tyylillisesti eklektistä poppia, jota on välillä barokkipopiksi tai pop-oopperaksikin nimitetty. Vuonna 1973 syntynyt Rufus Wainwright on yksi aikamme kiinnostavimmista popmusiikoista, jonka vahvuutena aivan ilmeisesti on monipuolinen muusikontausta sekä taito toteuttaa värikkäät visionsa.
Vuonna 2009 teatteriohjaaja ja taiteilija Robert Wilson pyysi Wainwrightia kirjoittamaan musiikin berliiniläiselle teatteriryhmälle, Berliner Ensemblelle, esitykseen joka perustui Shakespearen Sonetteihin. Ja nyt, sopivasti William Shakespearen kuoleman 400-vuotisjuhliin valmistui levy tästä säveltäjänsä koko musiikillisen kirjon läpikäyvästä teoskokonaisuudesta.
Levyllä vierailee joukko viihdemaailman ykkösartisteja. Teoskokonaisuuden esimerkiksi aloittaa Shakespearen Sonetti 43 When Most I Wink brittinäyttelijä Siân Phillipsin resitoimana jonkinlaista elektronista ambient-tekno-taustaa vasten. Sen jälkeen samaisen Sonetin esittää sopraano Anna Prohaska BBC:n sinfoniaorkesterin säestyksellä jotakuinkin sinfoniseen, ehkä musikaalimaiseenkin tyyliin—orkesterin konserttimestarina ja viulusolistina levyllä muuten esiintyy suomalainen Kreeta-Julia Heikkilä. Sitä seuraa Sonetti 40 Take All My Loves Rufus Wainwrightin itse esittämänä kitaroin, bassoin, rummuin ja elektronisin taustoin—ja sen keskellä on puhejakso, jossa resitoi englantilainen pop-tuottaja ja -säveltäjä Marius de Vries—ja niin edelleen.
Deutsche Grammophonin julkaisema levy ei asetu tarkalleen mihinkään genreen, kuten ei säveltäjänsä Rufus Wainwrightin tuotanto ylipäätään. Pop-kulttuurin tuotos se toki on, mutta taiteellisesti kunnianhimoinen eikä monin paikoin kovin kaukana klassiseksi uudeksi musiikiksi kutsuttavasta taiteesta; mikään taide ei voi elää irrallaan aikansa suosituimmista virtauksista eivätkä populäärikulttuurin tuotokset ole irrallaan siitä mitä taiteeksi kutsumme.
Liki tunnin mittainen kokonaisuus päättyy koskettavasti ja osin saksaksi. Kaksi viimeistä osaa perustuvat Sonettiin 87 eli Jäähyväisiin. Ensin se kuullaan saksaksi, Lebwohl, legendaarisen saksalaisnäyttelijän Inge Kellerin upeana tulkintana; ja sitten sinfonisesti Anna Prohaskan esittämänä englanniksi, Farewell, orkesterina taasen BBC:n sinfoniaorkesteri.
Rufus Wainwrightin Yhdeksän Shakespeare-sonettia on kokonaisuus, joka koskettaa ja hätkähdyttää, ja jonka haluaa kuulla uudestaan. Se on verraton lisä taiteellisesti kunnianhimoisen pop-oopperan kunnianarvoisaan perinteeseen.
Rufus Wainwright: Take All My Loves—9 Shakespeare Sonnets. - Rufus Wainwright, Anna Prohaska, Florence Welch, Martha Wainwright, Fiora Cutler, Ben de Vries, Christopher Nell ja Jürgen Holtz, laulu, Siân Phillips, Marius de Vries, Frally Hynes, Peter Eyre, Helena Bonham Carter, Carrie Fisher, William Shatner ja Inge Keller, resitointi, Chris Chaney ja Ralph Graessler, basso, Joel Shearer, Dom Bouffard ja Nicholai Baxter, kitarat, Marius de Vries, koskettimet, Hans-Jörn Brandenburg, piano, Gary Novak ja Stefan Rager, rummut ja lyömäsoittimet, BBC:n sinfoniaorkesteri, joht. Jayce Ogren, sekä Berlin String Section. (Deutsche Grammophon, 4795508)
Kuuntele Uudet levyt 6.5.2016, toimittajana Ville Komppa.
