Ville Komppa
Yle
Vain 18-vuotiaana vuonna 1715 äkilliseen sairauteen kuollut Johann Ernst oli ilmeisen lahjakas muusikko. Tehtyään parin vuoden opintomatkan Alankomaihin hän kirjoitti kaikkiaan lähes parisenkymmentä soitinteosta uudessa tyylissä, Vivaldin tapaan.
Esittelin pari viikkoa sitten unohdetun roomalaissäveltäjän 1700-luvun alusta, Antonio Montanarin, jonka viulukonsertot suorastaan hätkähdyttivät laadullaan ja raikkaudellaan. Montanarilta on säilynyt vain kourallinen teoksia meidän päiviimme, mutta niiden kautta heijastuu kuva siitä, millaisessa musiikillisessa ympäristössä esimerkiksi nuori Georg Philipp Händel oppi italialaisen tyylin.
Todennäköisesti musiikinhistoria tuntee useita “montanareja”, joiden musiikki ei tippakaan kalpene suurten mestareiden rinnalla, mutta jotka ovat täysin unohtuneet historian varrella. Sellainenhan oli pitkään toinen Antonio, nimittäin Vivaldi. Kukaan oli tuskin kuullutkaan Vivaldista, ennen kuin hänen musiikkinsa yhtäkkiä pulpahti uudestaan esiin 1900-luvun alkupuolella.
Omana aikanaan Vivaldi oli tunnettu ympäri Euroopan. Muun muassa nuori Johann Sebastian Bach teki hänen konsertoistaan kosketinsoitinsovituksia osana Weimarin herttuanhovin urkurin tehtäviään vuonna 1713. Vivaldin uusi italialainen tyyli oli vasta rantautumassa saksalaiselle kielialueelle, ja epäilemättä työllä oli merkitystä myös Bachin oman sävelkielen kypsymiselle. Vivaldin konserttojen ohessa Bach kirjoitti transkriptioita useiden muidenkin ajan ykkössäveltäjien töistä.
Niiden joukossa on yksi erityisen kiinnostava nimi, Weimarin herttuanhovin Prinssi Johann Ernst von Sachsen-Weimar. Herttua Johann Ernst III:n nuorimman pojan, Johann Ernstin IV:n konserttoja kehuivat kilvan niin Johann Mattheson, Bach kuin Georg Friedrich Telemannkin; viimeksi mainittu kirjoitti esipuheen Prinssin ensimmäiseen ja ainokaiseksi jääneeseen julkaisuun, Kuuteen Viulukonserttoon opus 1. Ne ovat sujuvia, paljossa toki velkaa Vivaldille, täynnä mielikuvituksellisia käänteitä sekä taidokasta harmonian ja kontrapunktin hallintaa. Konsertoista monet ovat kolmiosaisia 1700-luvun alun italialaistyyppisten konserttojen tapaan, ja niiden osat ovat aikansa uuden trendin mukaisesti ritornello-muotoisia.
Viulisti Anne Schumann toimii Johann Ernst von Sachsen-Weimarin konserttojen antaumuksellisena solistina ja luotsaa Ensemble Fürsten-Musikia luotettavasti. Prinssin musiikin lomassa kuullaan myös kolme Johann Sebastian Bachin cembalosovitusta Johann Ernstin konsertoista. Sebastian Knebelin lievästi mielikuvituksettomista tulkinnoista huolimatta vertailu Bachin omalle tyylilleen uskollisten cembalosovitusten sekä alkuperäisteosten välillä on mielenkiintoinen—ja omiaan entisestään nostamaan nuorena kuolleen Johann Ernstin hengenluomusten arvoa.
Johann Ernst Prinz von Sachsen-Weimar: Viulukonsertot sekä J.S. Bachin transkriptioita niistä. - Anne Schumann, viulu, Sebastian Knebel, cembalo, Ensemble “Fürsten-Musik”. (CPO, 777998-2)
Kuuntele Uudet levyt 6.5.2016, toimittajana Ville Komppa.
