Hyppää pääsisältöön

Musiikkia vastaan kapinoinut Tiisu: Häpesin lauluani niin, että heitin kitarani säpäleiksi seinään

Monet musiikintekijät sanovat halunneensa aina tehdä musiikkia, mutta Tiisu yritti pitkään kapinoida musiikkia vastaan.

Henrik "Tiisu" Illikainen // Kuva: YleX

Suomirockin pelastajaksi useaan otteeseen tituleerattu Tiisu on herättänyt kriitikoiden huomiota railakkailla ja suomalaisuudelle irvailevilla kappaleillaan. Erityisesti yhtyeen kikkarapäinen keulahahmo Henrik "Tiisu" Illikainen eli Henkka herättää ihmisissä paljon reaktioita puolesta ja vastaan.

Henkalla itsellään on ollut samanlainen suhde musiikkiin. Toisaalta hänellä on ollut aina tarve tehdä musiikkia, mutta samalla hän on yrittänyt taistella sen houkusta vastaan. Henkan äiti teki humppamusiikkia, ja tämän musiikkimeininki hävetti poikaa.

- Äidin kannustuksesta huolimatta kapinoin vastaan ja päätin, ettei minusta ikinä tule muusikkoa.

Ala-asteella Henkka viihtyikin kotipaikkakunnallaan Somerolla musiikkipiirejä paremmin pahisporukoissa. Omien sanojensa mukaan hän oli pyöreä mulkosilmä, jolle naureskeltiin. Kiusaamisen välttääkseen hän rikkoi muiden yllyttämänä esimerkiksi ikkunoita.

- Olin siitä poikkeuksellinen, että minulla oli pokkaa tehdä asioita. Hain niillä teoilla hyväksyntää muilta.

Musiikki alkoi kuitenkin kiinnostaa, kun Henkka huomasi musiikintunnilla luokkakaveri Oton. Otto oli harjoitellut kitaransoittoa pitkään, ja sai soitollaan paljon tyttöjen ja poikien huomiota. Henkka oli tälle kateellinen.

- Tajusin, että kapinani oli tyhmää. Tartuin kitaraan, ja ainoa pyrkimykseni siilloin oli kehittyä Ottoa paremmaksi soittajaksi.

Yläasteelle siirryttäessä Henkka erotettiin pahisporukoista toiselle luokalle, jossa oli onneksi paljon samantyyppisiä, musiikkia fiilisteleviä ihmisiä. Suomirock ei tuntunut silloin vielä omalta, vaan Henkka heilutti lettiä trash metallin ja grungen tahtiiin. Hän kiinnostui myös laulamisesta, mutta häpesi sitä niin, että suostui laulamaan vain ollessaan yksin kotona. Kerran äiti pääsi kuitenkin yllättämään hänet.

- Säikähdin sitä niin, että heitin akustisen kitarani seinään ja se meni säpäleiksi. Kappaleiden YouTube-kommenteista olen lueskellut, että myös naapurini ovat sitä lauluani silloin kuulleet.

Tulisia bänditreenejä

Somerolta Henkka suuntasi Helsinkiin Sibelius-lukioon, jonka opiskelijoista hän kokosi soittajat omaa lempinimeään kantavaan bändiin. Yhtyeen piti olla hänen sooloprojektinsa, mutta asiat kääntyivätkin toisin.

- Olin aina ajatellut, että yksin puuhastelu riittää. Bändin myötä olen kuitenkin tajunnut, että isolla porukalla hommat voivat lähteä uusiin sfääreihin. Tiisu ei olisi mitään ilman muita bändiläisiä.

Eniten bändin suunnasta määrää kuitenkin Henkka, joka kirjoittaa kaikki yhtyeen biisit. Muut bändiläiset saavat tuntea nahoissaan tämän tarkat visiot, ja treeneissä leiskuu välillä suuria tunteita.

- Treenimme ovat yhtä ristiriitaa, olemme kaikki todella tulisia. Joskus jopa teen koneella bänditaustoja valmiiksi, ja käsken soittaa samalla tavalla. Muilla on kuitenkin hyvää kapinahenkeä, ja he tuovat väkisin omia juttujaan mukaan.

Henkan Somero-ajat kuuluvat myös paljon bändin musiikissa. Hyvä esimerkki tästä on yhtyeen uusin sinkku Kuka sillä aasilla ratsastaa.

- Vaikka biisi ei suoraan Somerosta kerrokaan, siinä on paljon sen vaikutusta.

Mitä muuta Tiisu kertoo Kuka sillä aasilla ratsastaa -kappaleesta ja sen teemasta? Kuuntele koko Himotuimmat-haastattelu alta!