Hyppää pääsisältöön

"Kiitos, rakas äiti"

Kaksi naista halaa toisiaan.
Kaksi naista halaa toisiaan. Kuva: Yle, Tero Kyllönen ystävyys,halaus

Lapsena äitienpäiväviikko oli täynnä jännitystä. Malttamattomana piti pitää suu supussa, ettei lipsauttaisi kotona, mitä tänä vuonna on koulussa askarreltu. Tai yrittää piilotella viikkorahoista säästetyillä markoilla lähikaupasta ostettua posliinijoutsenta vaatekaapin perällä, ettei yllätys paljastuisi äidille.

Äitienpäiväaamu alkoi hiljaiseksi tarkoitetulla, mutta loppujen lopuksi äänekkääksi muodostuneella astioiden kilistelyllä. Siskon kanssa katoimme pöytään kauneimmat kupit ja koristelimme kakun. Isä oli juonessa mukana ja keitti kahvit. Kun kaikki oli valmista, hiivimme koko konkkaronkka hiljaa makuuhuoneen ovelle, että yllätys säilyisi loppuun asti. Ja joka kerta äiti oli yhtä hämmentynyt saamastaan huomiosta. Heräsi unenpöpperöisenä. Oli kuulemma nukkunut täydellisen sikeästi kuulematta mitään. Niin hän meille uskotteli.

Äiti on kasvattanut meidät tyttärensä suurella sydämellä pienistä lettipäistä aikuisiksi naisiksi.

Vuodet ovat vierineet ja äitienpäiväkakkujen välisiin vuosiin mahtunut paljon. Äiti on kasvattanut meidät tyttärensä suurella sydämellä pienistä lettipäistä aikuisiksi naisiksi. Äiti on ollut aina tukena ja kannustanut elämässä eteenpäin. Halunnut tarjota meille kaiken sen, mistä jäi itse paitsi menettäessään molemmat vanhempansa pienenä tyttönä.

Siskostani on tullut äiti ja äidistäni lapsenlapsistaan ylpeä mummo. Minulla ei ole omia lapsia. En herää äitienpäiväaamuna pienten jalkojen tömistelyyn tai kenenkään onnittelusupatuksiin, mutta jos joskus koen sen onnen, olen suunnattoman iloinen. Siihen asti aion mahdollisuuksien mukaan hiipiä äitienpäiväaamuna lapsuudenkotini keittiöön, keittää kahvit ja koristella kakun. Suurella rakkaudella jatkan matkaani, koputan hiljaa makuuhuoneen ovelle ja kiedon käteni elämäni tärkeimmän naisen ympärille.

Kiitos, rakas äiti.

Posliinijoutsen
Posliinijoutsen Kuva: Yle, Tero Kyllönen posliinijoutsen

Äitienpäivän alla kysyimme ihmisiltä ajatuksia äideistä ja mummoista. Paljon muistoja, rakkautta, kiitollisuutta ja suuria tunteita. Näiden sanojen myötä toivotamme hyvää ja aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille!

”Mummi opetti näyttämään kiintymystä ja rakkautta. Hän rukoili joka aamu että ollaan koulutiellä turvassa.”

...

”Äiti oli aina tosi tiukka kaiken suhteen, kun olin 8–17-vuotias. Sen jälkeen olen ollut pitkälti omillani, ja nyt, kun olen 50-vuotias, niin ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan, kun ei ole vastannut mun puheluihin yli 3 vuoteen. Mitä teen??????? Äitienpäivä on tuskaa mulle.”

...

”Elämästäni Kiitos myös äidille! Parhaat muistot äidistäni liittyvät koko elinikäni ajalle. Äidiltä olen syntymässäni saanut 'teräväpiirtohuomiokyvyn' mitä apuna käyttäen, äidin opeista, toisten kunnioittaminen ja huomioonottaminen ovat 'mielikuvakartastoni' syvintä osaamista. Kiitollinen olen myös taidoista, mitä lahjakkuuksieni avulla olen voinut tuleville sukupolville välittää, kuten tästä, että kykenen 'valikoimaan tai seulomaan nykytiedontulvasta tärkeät asiat, mitä pitää ja kannattaa' hyvän elämän kannalta huomata. Äidiltä olen oppinut myös, että 'itsensä pitää antaa olla rauhassa' ja 'saa ja on oikeus elää elämäänsä omilla, parhaiksi kokemillaan tavoin'. Olen nähnyt äidin pyyteettömästi auttavan hyvin monia ihmisiä. Myöskin, rakastavan isääni 'koko sydämellään' ja saanut elää ehyessä ja onnellisessa perhekokonaisuudessa. Toivon äidille, vielä paljon hyviä tulevia hetkiä ja hyvää terveyttä näistä nauttimiseen. Rakkaalle äidille Kiitos!”

...

”Mummolassa oli turvallista olla. Siellä aikuisilla oli aikaa. Mummolassa koin lapsuuden taikaa, joka kantaa aikuisenakin.”

...

”Äiti on rohkea ja itsenäinen nainen, joka osaa rakastaa.”

...

”Sain kotoa hyvät eväät elämään. Äitini ruukasi huolehtia, että vien tuliaisia kyläpaikkaan ja laittoi omat liinavaatteet mukaan, kun tykkäsin koululaisena junalla reissata serkkujen luona. Lempiruokani oli rössykeitto ja sitä toivoin äidiltä ruuaksi, kun tulin käymään asuessani jo pois kotoa. Äiti oli naisasioiden puolestapuhuja: hän usein keräsi autollisen ajokortittomia ystävättäriään ja he kävivät Lapissa marjassa tai ruskaretkellä. Äiti ompeli upeita juhlavaatteita ja ulstereita. Tai leipoi rotinoiksi isoja kransseja, jonka keskeltä täytti pikkuleivillä. Äiti tutki sukujuuria ja kävimmepä kerran tapaamassa hänen serkkuaan Michiganissa. Siitä jäi hienot muistot! Äitini sairastui alzheimeriin 71-vuotiaana, minun odottaessani esikoistani. Tämä on ollut iso suru vuosien varrella. Viimeinen kolmen sukupolven tyttöjen reissu tehtiin äidin serkun luokse Göteborgiin. Sairaudesta huolimatta iloitsemme jokaisesta yhteisestä hetkestä. Nyt Äitienpäivän alla saan muuttaa äidin & isän lähelle perhettäni tänne toiseen kaupunkiin

...

”Minulla oli lapsuudessa kaksi mummoa: toinen asui Tampereen lähellä ja toinen kotikylässäni Lapissa. Etelän mummo oli rempsakka kansannainen, Lapin mummo taas nutturapäinen uskovainen. Kun molemmat mummot sattuivat yhtäaikaa kylään, etelän mummo väänsi radiota isolle ja kuunteli iskelmiä. Jalka napsutti mukana musiikin tahdissa. Lapin mummo istui keinutuolissa ja paheksui. Välillä Lapin mummo väänsi radiota pienemmälle ja etelän mummo suuremmalle. Sitä oli hauska seurata. Molemmat mummot ovat jo rajan takana. Toinen siellä kuuntelee iskelmiä ja toinen virsiä, luulen. Hyvää äitienpäivää kaikille mummoille!”

...

”Kiitos huolenpidosta äitini, mummoni, tatini. Kiitos inhimillisyyden lahjastasi, rakkaudestasi.”

...

”Kiitos teille äiti ja mummu sinne rajan taakse. Kiitos siitä, että olen kokenut huolenpitoa ja rakkautta. Kiitos hetkistä, jotka kantavat. Kiitos leivän ja pullan tuoksusta, yhteisistä onnenhetkistä. Kumpikin jätitte käytettäväkseni oman elämän onnistumiset ja epäonnistumiset. Vähitellen ja pikkuhiljaa näihin muistoihin kietoutuu omat onnistumiset sekä epäonnistumiset. Näin liitymme yhteen ja kudomme suvun naisten tarinaa. Johon jokainen vuorollaan kutoo omat värinsä. Kiitos, että myös heikkouden hetkellä opetitte, miten olla ihminen.”

...

”Kun olin pieni tyttö, äitini kutsui minua aina Ruusuksi. Kun itse sain oman tyttäreni 38-vuotiaana, sain sairaalaan kaksi ihanaa yhteen solmittua vaaleanpunaista ruusukimppua. Kimpun mukana oli kaunis kortti, jossa luki Ruusulle ja Ruusun Ruusulle. Tästä ihanasta hetkestä on kulunut jo 28 vuotta, mutta vieläkin itkettää

...

”Äitini oli yhtä lempeä kuin nimensä Lempi Maria. Kauniisti hän kohteli lapsiaan ja lehmiään ja puutarhan hoito oli hänen parasta osaamistaan. Olin 11-vuotias, kun hän menehtyi syöpään, mutta ne vuodet, jotka saimme yhdessä viettää, olivat tärkeimmät elämässäni, koko kasvupohjani tuleville vuosille. Kiitos äiti hyvistä elämän eväistä.” Tyttäresi Liisa

...

”Olin kovin vihainen presidentti Putinille hänen toiminnastaan ja haukuin Putinia pieneksi käppänäksi. Äitini, joka oli myös vihainen, sanoi minulle "Vaikka ihmiset olisi kuinka pahoja, he eivät mahda mitään ulkoiselle olemukselleen - ja tuo haukkuminen ei kuulosta perussamimaiselta" - Siinä vaiheessa aloin tajuta ja kunnioittaa äitiäni aivan eri tavalla kuin ennen.” T: Sami

...

”Minä muistan rakkaan mummoni, kasvatusäitini, äänen vuosien takaa. Hän otti siipiensä suojiin kaikki elämän kolhimat, niin evakot, eronneet lapsensa, naapurinsa ja kaikki, jotka apua tarvitsivat. Hän syntyi itse nälkävuosina 1893, mutta vaikka rahaa ei ollut riittävästi, ei ruokaa ja sivistystä koskaan puuttunut hänen suurperheeltään ja läheisiltään. Lähimmäisistä huolehtiminen, ruoka, kädentaidot, sivistys, tiedon hankkiminen, mielikuvitus, tarinan kerronta ja korkea moraali olivat hänelle ykkösasioita, joita hän omalla rauhallisella persoonallaan siirsi meille jälkipolville. Hänelle olen kiitollinen omasta elämästäni selviytymisestä, ja toivon, että itse olen vienyt/vien samaa viestiä eteenpäin omille rakkailleni ja lähimmilleni. Kiitos, rakas mummoni, muistan sinua joka ikinen päivä

...

”Äitini kuoli reilu vuosi sitten 86-vuotiaana. Päällimmäinen muisto äidistäni on, että hän tahtoi aina hyvää toisille. Hän oli aina valmis auttamaan ja antamaan omistaan vaikka viimeiset. Jokainen vieras sai kahvikupposen ja ruokaa tarjottiin tulijalle kyselemättä, jos sattui olemaan ruoka-aika. Äitini ei koskaan pyytänyt itselleen mitään. Hän eli vaatimattomasti, vaikka rahasta ei puutetta ollut. Hän muisti aina kaikkia kuutta lastaan ja monia lapsenlapsiaan syntymäpäivinä. Jouluna kaikki saivat joululahjoja tasapuolisesti. Olisinpa ymmärtänyt kiittää äitiäni useammin.”

...

”Muisto, jota vaalin, on isoäidistäni. Sanoin häntä mammaksi. Olin 13-vuotias ja täynnä uhmaa, kaikki oli tylsää, eniten tietty vanhemmat. Kerroin mammalle, miten tyhmiä isä ja äiti ovat, eivät ymmärrä mistään mitään. Pääsin vauhtiin ja mamma antoi minun sauhuta. Sitten hän sanoi: ’Muista aina, että mihin tahansa elämä sinut kuljettaa, mitä ikinä tapahtuukaan, tänne voit tulla ja minä rakastan sinua aina.’ Samassa hetkessä kaikki muuttui, minut olisi saanut höyhenellä kumoon, niin äkkiä kaikki uhma katosi. Tiesin sen olevan totta, mamma oli aina tukenani ollut ja rakkain ihmiseni. Nyt olen jo itsekin mamma ja kiitollinen elämänopetuksista, joita omalta mammaltani sain. Tuskin itse yllän samaan, mutta yritän parhaani. Kiitos rakkaudestasi mamma, se on auttanut vielä kuolemasi jälkeenkin.”

...

"Rakas äitini kuoli tammikuussa2016.Hän oli yksinhuoltaja,joka pohjalaisella sisukkuudella huolehti meistä kolmesta lapsesta ja oli taustatukena henkisesti ja aina valtavan ruokamäärän mukaanlaittajana,kun lähdimme opiskelupaikkakunnille takaisin.Lohdutti,kun tentti ei mennyt esim.läpi.Kaikki me saimme akateemisen loppututkinnon ja kunnon työpaikan.Hän oli tarkka rahasta omalta kohdaltaan,mutta me lapset ja lastenlapset olivat kaiken tämän ulkopuolella."

...

"Isoäiti, minä muistan käsivartesi. Ne olivat jäntevät ja ruskettuneet. Sidoimme rullalangan hauislihaksesi ympärille, sinä taivutit käsivartesi koukkuun käsi nyrkissä, ja lanka rapsahti poikki. Silloin aina nauroimme ääneen. Kiitos näistä tuokioista työn
ohessa. Kiitos vastalypsetystä maidosta ja mansikoista, kiitos nisupullasta ja ruisleivästä. Sinä kädet puuskassa ruudullisen esiliinan päällä seisot lieden ääressä ja katsot, kun syömme. Otatko lisää, he, kysyt ja annat. Isoäidin ketterät jalat saunapolulla, kasvimaalla, marjametsissä. Kiitos Isoäiti."

...

"Tänään palaan muistoissani mummoni ja äitini kanssa auringon nousuun lapsuuden kotini maisemaan, pelloille ja metsään, siellä kaukana, Suomessa. Ovatko valkovuokot jo nousseet auringon valoon, lapsille näytettäviksi, kertomaan luonnon ja elämän kauneudesta? Myöhemmin olen nähnyt niitä myös Keski-Euroopan kaupunkien metsissä, näyttänyt aikuisille lapsilleni, eilen, kertonut eteenpäin kauneudesta. Siitä kiittäisin nyt tänä aamuna."

...

"Kiitos rakas äiti olet maailman paras äiti. En olisi halunnu että joudut viettämään lopun aikasi laitoshoidossa mutta sairautesi vaatii sen. Olet joka päivä ajatuksissani ja paikka on sydämessäni. Rakastan sinua äiti ja hyvää äitienpäivää."

...

"Edesmennyt mummoni rukoili minulle suojelusta enkeleiltä...olen oppinut ymmärtämään rukouksen voiman ja merkityksen elämässäni. Kiitos mummoni, rukouksesi ovat olleet ja tulevat olemaan arvokkaita!"

...

"Minun äiti aina huolta kantoi muista ihmisistä,ja itsensä jätti aina viimeiseksi."

...

"Edesmennyt Wilhelmiina-mummoni oli suvun koossapitävä voima. Hänellä ei ollut koskaan kiire vaikka hänellä oli aina paljon tekemistä. Mummoni oli älykäs ja suvaitsevainen, ja hänellä oli syvä ja voimakas hengellinen vakaumus."