Minna Joenniemi
Yle
Millaisia tanssin taloja ja tulevaisuuden taidemuseoita syntyy, kun on vielä kaikki vapaus ideoida? Professori Pirjo Sanaksenahon kursseilla arkkitehtuurin opiskelijat ovat päässeet käsiksi niihin julkisiin kohteisiin, joista juuri nyt puhutaan.
Tanssin talo, tulevaisuuden taidemuseo Guggenheim Helsinki -arkkitehtuurikilpailun tontille ja läpilennettävä hyönteisbaari pohjolanyöviilettäjälle – kaikki nämä ovat arkkitehtuurin opiskeluun liittyviä tehtäviä. Haastavia ja luovuutta ravitsevia sellaisia! Professori Pirjo Sanaksenaho kadehtiikin välillä opiskelijoita.
Opiskelija on vielä niin irti todellisuudesta, talouden ja rakennuttajan vaatimuksista.
- Opiskelijatöissä on vielä kaikki vapaus ideoida. Opiskelija on vielä niin irti todellisuudesta, talouden ja rakennuttajan vaatimuksista. On tiettyä luomisen vapautta, jota käy ehkä kateeksi, kun on jo ammatissa toimiva arkkitehti.
Pirjo Sanaksenaho on itse ollut alalla jo 30 vuotta. Hän tekee käytännön suunnittelutyötä Sanaksenaho arkkitehdeissa ja opettaa rakennussuunnittelun professorina Aalto-yliopistossa arkkitehtuurin laitoksella. Hänen vetämillään rakennussuunnittelun studiokursseilla maisteriopiskelijat ovat päässeet käsiksi julkisiin kohteisiin, joista kokeneetkin ammattilaisetkin innostuvat.
Viime syksynä opiskelijat itseasiassa saivat etumatkan ammattilaisiin. Jos Tanssin talosta järjestetään arkkitehtuurikilpailu, he ovat jo ehtineet paneutua hankkeeseen perusteellisesti. Millaisia vinkkejä tulevaisuuden arkkitehtuurista ja Tanssin talosta saa tutkimalla opiskelijoiden luomisvapauden tuloksia? Ja mikä on pohjolanyöviilettäjä?
Majakka katolle, paviljonki puistoon vai maanalainen tanssin maailma
Tanssin taloa on kaivattu. Joulun alla hankkeessa tapahtui ratkaiseva nytkähdys eteenpäin. Helsingin kaupunki sitoutui rahoittamaan Tanssin taloa. Valtio oli sitotutunut jo aiemmin syksyllä. Prosessia vauhditti porkkana, Jane ja Aatos Erkon säätiön 15 miljoonaa lahjoitus hankkeelle.
Nyt on rakennuttajakonsultti valittu, hankesuunnittelutyö aluillaan. Sitä tekevät JKMM Arkkitehdit ja Arkkitehtuuri - ja muotoilutoimisto Talli. Mutta monta asiaa on auki. Kaapelitehdas tunnustelee nyt, millaista hyötyä Kaapelitehtaan nykyisillä toimijoilla ja Tanssin talon väellä voisi olla. Vielä ei edes tiedetä, tuleeko arkkitehtuurikilpailua ollenkaan. Mutta tarkoitus on saada tanssin talo valmiiksi 2020, jos kaavavalituksia ei tule.
Mutta näistä rakennusprojektin vaiheista opiskelijoiden ei tarvinnut välittää viime syksyn rakennussuunnittelun studiokurssilla, jota Pirjo Sanaksenaho veti. Opettamassa oli myös Teemu Kurkela arkkitehtitoimistosta JKMM Arkkitehdit, joka teki Tanssin talo ajavalle yhdistykselle hankkeesta strategisen tilaohjelman, eli arvion siitä, mitä tanssiminen talossa tarvitsisi ja maksaisi. Aalto-yliopiston kurssilla käytettiin samaa tilaohjelmaa, mutta haettiin vaihtoehtoisia ratkaisuja siihen, miten rakennus voisi sijoittua Kaapelitehtaan osaksi tai sen rinnalle.
- Halusimme tuoda käsitystä tanssista heille. Kävimme Pannuhallissa tutustumassa nykytanssikeskus Zodiakin tiloihin. Tanssijoita kävi pitämässä luentoja. Opiskelijat haastettiin miettimään liikettä.
Liike tarkoittaa esittävän taiteen talossa myös liikkumista rakennuksen sisällä, roudausta, ihmisvirtoja.
- Sitten toisaalta painotimme sitä, että siitä tulisi kaikille avoin paikka, matalan kynnyksen talo.
Tanssiharrastus on mitä suurimmassa määrin well-being -toimintaa
Aalto-yliopston Tanssin taloa suunnitelleen studiokurssin teemana oli myös well-being infrastructure. Mikä?
- Ajateltiin, että liikunta ja liikuntaharrastukser tuovat hyvinvointia kaikille. Tanssiharrastus on mitä suurimmassa määrin well-being -toimintaa.
Välillä kuuluu, että opetuskieli on englanti. Tanssin talon kurssille osallistuneista 16 opiskelijasta yli puolet oli ulkomaalaisia. Samaa harjoitustehtävää teki myös ryhmä Kiinan Harvardiksi kutsutun Tsinghua-yliopiston opiskelijoita Pekingissä. He kävivät Helsingissä tonttia tutkimassa.
- Tietty teollisuusarkkitehtuuri inspiroi opiskelijoita. Se millä lailla voitaisiin säilyttää Kaapelitehtaan rouheus, kun viereen tuodaan uusi kulttuurirakennus?
Tässä Aalto-yliopiston opiskelijoiden erilaisia julkisivuja ja materiaalivalintoja:
Kiinalaiset kehtasivat kaapata Kaapelin - näin kulttuurierot näkyvät Tanssi taloissa
Kaapelitehtaan vanhimmat osat ovat 1930-luvulta. Kulttuuritehdas siitä alkoi kehittyä 1987. Kaapelitehdas on nykyään toimintaa kihisevä rakennus täynnä museoita, sirkusta, tanssia, työhuoneita, treenikämppiä, aikuisopiskelua, urheiluseurojen treenejä, toppatakeissa lapsiaan käytävillä odottavia vanhempia, katuruokafestivaaleja, Martin markkinoita ja muita tapahtumia ja toimijoita vuokrattavissa saleissa.
Tehtaan ulkoinen ruhjuisuus yhdisti erimaalaisia arkkitehtuurin opiskelijoita, mikä heitä erotti?
Kiinalaiset opiskelijat sulkivat rakennuksen sisäpihan.
- Suhde Kaapelitehtaaseen oli erilainen. Kiinalaiset opiskelijat sulkivat rakennuksen sisäpihan. He tekivät U-kirjaimen muotoisen sisäpihan päähän suuren rakennuksen niin, että Kaapelitehdas jäi talon taakse piiloon. Sitä ei edes näkynyt Ruoholahdesta tultaessa.
Pekingiläiset Tsinghuan opiskelijat siis tavallaan ahmaisivat Kaapelitehtaan julkisivun Tanssin taloksi, kun he sijoittivat läpikulun talon kautta.
Meidän opiskelijoilla on selvästi kunnioittavampi suhtautuminen olemassa olevaan tilanteeseen.
- Meidän opiskelijoilla on selvästi kunnioittavampi suhtautuminen olemassa olevaan tilanteeseen. Aaltolaisten töissä Tanssin taloa jaettiin kahdelle puolelle, että välistä päästiin edelleen pihalle kulkemaan, Sanaksenaho vertaa aaltolaisia tsinghualaisten otteisiin.
Markus Böckin ehdotus erottuu Aallon opiskelijatöistä. Böck sijoittaa talon kokonaan Kaapelitehtaan katolle meren puoleiseen päähän rakennusta. Enimmäkseen ehdotukset ovat variaatiota ratkaisusta, jossa on uudisrakennus, tiloja vanhan Kaapelitehtaan sisällä ja pienempiä paviljonkeja Kaapelipuistossa. Monissa ehdotuksissa on toimintojen jakamisen takia käytäviä ja harjoitussaleja maan alla. Jotkut opiskelijat ovat huomioineet ennakkoon, että saatuaan seinät pystyyn taideinstituutiot haluavat nykyään myös mielellään ulos seiniensä sisältä, joten havainnekuvissa näkyy esiintymispaikkoja myös ulkona.
Jos itse olisin nyt suunnittelemassa Tanssin taloa...
- Jos itse olisin nyt suunnittelemassa Tanssin taloa, ja mikäli tontti olisi sama kuin harjoitustyössämme, ottaisin erityisesti huomioon sen, miten talo näkyy saavuttaessa joko Crusellin sillalta tai kaupungista päin. Sen pitää olla kutsuva, ja kertoa uudesta toiminnasta, silti säilyttää Kaapelin karkea teollisuushenki. Tärkeää olisi, että Tanssin talosta tulisi matalan kynnyksen paikka, kaupunkilaisille avointa tilaa, jonka yleisötiloissa, ravintoloissa ja kahviloissa eri tanssiryhmien edustajat ja kaupunkilaiset voisivat kohdata, Pirjo Sanaksenaho kommentoi.
Kaapelitehtaan toimitusnjohtaja Kai Huotari haluaa, että nyt tutkitaan estottomasti kaikkia vaihtoehtoja. Samalla on selvitettävä, miten paljon saadaan kohennettua myös nykyisten toimijoiden elämää Tanssin talon myötä. Siitä syntynee keskustelua, kun Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnitelmista avataan näyttely 2.6. Kaapelitehtaan Turbiinihalliin.
Kyllä siitä rakennus pitää pystyä rakentamaan
Tanssin talon studiokurssiin kuului alkuvuodesta vierailu Pekingissä Tsingua-yliopistolla. Edellisellä vastaavalla rakennussuunnittelun studiokurssilla opiskelijat suunnittelivat tulevaisuuden museota Guggenheim Helsinki -arkkitehtuurikilpailun tontille. Silloin yhteistyötä tehtiin Yalen yliopiston kanssa. Sanaksenahosta suomalaisella arkkitehtuurin opetuksella on enemmän yhteistä kiinalaisen huippuyliopiston kuin kuuluisan amerikkalaisyliopiston kanssa.
Meillä on pragmaattinen suunnitteluperinne, ja sitä opetamme.
- Meillä on opetusperinne, jossa painotetaan pragmaattista läehstysmistapaa. Rakennuksessa pitää olla toteutettavissa oleva rakenne ja tekniset ratkaisut mietittyinä. Rakennukset suunnitellaan luonnostasolla kokonaisuutena. Yalessa oltiin enemmän ideatasolla. Kun saat hienon idean ja osaat hyvin esittää sen, niin se riittää. Sitä ei viedä niin pitkälle, että ideasta kristallisoituisi rakennus. Tsinghuassa oli aika käytännönläheisen suhde suunnitteluun. He suunnittelivat selvästi rakennuksia.
Aalto-yliopiston opiskelijoiden Tulevaisuuden museoita rakennussuunnittelu studiokurssilta 2014.:
Millä oikeudella opettaja opettaa?
Millä oikeudella opettaja opettaa? Suomessa on pitkät perinteet siinä, että arkkitehtuurin professorit toimivat aktiivisesti alalla. Pirjo Sanaksenahon professorikollegat suunnittelevat parhaillaan omissa toimistoissaan Lastensairaalaa, Olympiasatdionin remonttia, turvakotia naisille Tansaniaan, joka on muuten esillä kesällä Venetsian arkkitehtuuribienaalin päänäyttelyssä. Artikkelin professor Jenny Reuterin toimiston Hollmén Reuter Sandman arkkitehtien töistä täältä.
Pirjo Sanaksenaholla oli jakaa opiskelijoilleen konkreettista kokemusta suunnittelemisesta Kiinassa. Puolisonsa Matti Sanaksenahon kanssa hän on osallistunut kahteen hankkeeseen Kiinassa. Japanilainen kuraattori kutsui 10 ulkomaista ja 10 kiinalaista arkkitehtitoimistoa osallistumaan China International Practical Exhibition of Architecture -tapahtumaan. Hankkeesta syntyi monien vuosien jälkeen 800 neliön huvila Nanjingiin.
Toisessa projektissa 100 kansainvälistä arkkitehtitoimistoa suunnitteli kukin 1000 neliön huvilan hiekka-aavikolle Sisä-Mongoliaan. Silloin kuraattoriparina oli kuvataiteilija-arkkitehti Ai Weiwei ja arkkitehtitoimisto Herzog de Meuron, jotka olivat yhdessä aiemmin suunnitelleet Pekingin olympialaisiin Linnunpesäksi kutsutun stadionin. Lisää Sanaksenahojen seikkailuista aavikolla: Tehtävä aavikolla - suomalaisarkkitehdit mukana Ai Weiwein epäonnistuneessa projektissa
Sanaksenaho Arkkitehtien tunnettuin suunnittelutyö on Turun Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli suunnittelusta. Omia töitä Pirjo Sanaksenaho ei käytä suoraan opetusmateriaalina, mutta niihin tiivistyviä arvoja hän sanoo välittävänsä.
- Varmaan tiedostamattakin. Ne ovat arvoja kuten paikkaansopivuus, elämyksellisyys ja ihmisen mittakaava.
“Fly-through” -hyönteisravintola
Tehtävä 1
Hanki 50 tulitikkurasiaa. Poista rasioista tikut (niitä ei saa käyttää tehtävässä). Suunnittele ja toteuta liimaamalla rasioista ilmassa roikkuva läpilennettävä hyönteisravintola viisisiipiselle
pohjolanyöviilettäjälle. Tämän mielikuvitushyönteisen koko on sellainen, että kerrallaan tulitikkurasian sisälle mahtuu noin kolme viilettäjää. Kaikkia rasioita ei ole pakko käyttää.
Rasiat tulee maalata valkoisiksi siten, että mahdolliset mainokset ja raapaisupinnat peittyvät. Ripusta hyönteisravintolasi viereisen ohjeen mukaisella tavalla mustaa taustaa vasten. Valokuvaa ravintola ja
tulosta pystysuuntainen kuva n. A4- kokoon (210 mm x 297 mm). Kuvassa tulee näkyä ainoastaan ravintola taustaa vasten kuvattuna.
Arvostelussa kiinnitetään huomiota “Fly-through” -hyönteisravintolan toteutukseen sekä sommittelutaitoon
Tämä oli yksi arkkitehtuurin ja maisemaarkkitehtuurin ennakkotehtävistä tänä keväänä. MIten lähestyisit tätä tehtävää, professori?
- Se läpilennettävyys oli se keskeinen asia. Siinä on tiloja, joiden läpi pitää voida lentää ja kulkea. Tulitikkurasiat voivat muodostaa erilaisia tasoja. Sitten pitäisi osata vielä viritellä ne langoilla jotenkin roikkumaan.
Kun Pirjo Sanaksenaho itse haki ja pääsi 19-vuotiaana opiskelemaan arkkitehdiksi, Teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen oli viikon pääsykokeet.
- Siellä sai viikon askarrella ja piirtää, Muistaakseni sirkusperhe Rinaldi oli usein tehtävissä erilaisissa asennoissa muun muassa lasisen näyttämön päällä, joka piti kuvata alhaalta päin.
Netistä löytyy verkkonäyttely, jossa on nähtävissä viime vuosien pääsykoetehtäviä. Niistä näkee, että arkkitehdiksi tullakseen on yhä osattava konkreettisesti piirtää. Mutta mikä on alalla muuttumassa?
Puu vai kuu - kumpaan kannattaa opiskelijan satsata?
Millainen on Pirjo Sanaksenahon tulevaisuudenennustus?
- Työmenetelmät ovat muuttuneet digitaalikseksi. 3-D-printtausta tulee käyttöön rakennustyömailla enemmän. Foster+Partners suunnittelee 3-D printtaavansa kuuhun rakennuksia kuunpölystä. Mutta peruasiat ei muutu. Ihminen on aina tietyn kokoinen, mittakaava säilyy. Ja ihmisen kokemus tilasta ja valosta on muuttumaton. Mutta tietysti kestävän kehityksen tuomat asiat pitää ottaa huomioon. Vanhojen tilojen uudelleen käyttö ja muuntojoustavuus - kun suunnitellaan uutta rakennusta niin voidaan miettiä jo jatkokäyttöä
Puu vai kuu - kumpaan kannattaa opiskelijan satsata Aalto-yliopistossa?
- Kyllä vielä siihen puuhun satsaisin.
Nykyajan professorin on oltava valmis siihen, että luennot löytyvät netistä. Tässä on Pirjo Sanaksenahon luento, joka päättyy kuuhun.
Aalto-yliopiston opiseklijoiden Tanssit talot ovat esillä Turbiinihallissa 2.6. alkaen. Aalto-festivaaleilla 16.5.-30.5. Arkkitehtuurin laitoksen parhaista diplomitöistä on kandikeskuksen aulassa näyttely, johon on valittu esille 42 diplomityötä.
Kuuntele myös Rakenna minut -radiosarjaa.
