Hyppää pääsisältöön

Tutkija Salasuo: "Lapsestasi ei tule uutta Litmasta!"

Tutkija Mikko Salasuo pitää uuden Litmasen löytymistä ihmeenä: "Viime vuosikymmeninä on laskeskeltu todennäköisyyksiä sille, että yksittäisestä urheilijasta tulee huippu eli nousee omassa lajissaan kovimman kansainvälisen eliitin joukkoon. Nämä todennäköisyydet ovat luonnollisesti pelkistyksiä ja kovasti lajikohtaisia. Isoissa palloilulajeissa kansainväliset arviot kertovat, että yksi lapsi 100 000 - 600 000 harrastajaa kohti syttyy isoksi tähdeksi."

Luvut on saatu muun muassa suhteuttamalla kansalliset harrastajamäärät maailman kovimmissa sarjoissa pelaaviin urheilijoihin. Jos futiksessa valintakriteereiksi asettaa Messin, Ronaldon tai Thomas Müllerin tason, supistuu todennäköisyys olemattomaksi.

Suomalaisista pelureista Jari Litmasen ja Sami Hyypiän voi katsoa edustaneen oman lajinsa ehdotonta kansainvälistä huippua. Näillä kahdella huippu-pelurilla päästään kaikkien Suomessa futista viimeisen 30 vuoden aikana harrastaneiden määrillä suurin piirtein samoihin lukuihin kuin edellä esitetyt karkeat todennäköisyysarviot.

Kriteerejä löysäten nimilista olisi pitempi. Nykypelaajista hieman löyhemmin kriteerein laskettuna ”maailman huipulla” pelaavat ainakin Eremenko ja Hradecký sekä heti huipun kyljessä Moisander ja Hetemaj.

Tätä mittasuhdetta ei ole tarkoitettu tappamaan lasten ja nuorten unelmia ja haaveita.

Todennäköisyydet ovat tämän kirjoituksen osalta triviaaleja ja vieläpä karkeita sellaisia. Ne kuitenkin asettavat jonkinlaiset mittasuhteet sille, kuinka todennäköisesti futista harrastavasta junnusta tulee huippupelaaja tai maailmanluokan supertähti. Tätä mittasuhdetta ei ole tarkoitettu tappamaan lasten ja nuorten unelmia ja haaveita, vaan pitämään vanhempien jalat tukevasti maassa: lapsestasi ei tule uutta Litmasta!

En usko kovinkaan monen vanhemman maalailevan mielessään lapsestaan Neymaria tai Euroopan pääsarjoissa maaleja mättävää suomalaista Ronaldoa. Heitäkin saattaa olla jokunen, mikäli kenttien laidoilla näkyvästä käytöksestä, huutelusta ja erotuomarin sättimisestä voi vetää johtopäätöksiä.

Useimpien vanhempien harrastukseen liittyvinä kasvatuksellisina tavoitteina ovat terveelliset elämäntavat, mielekäs tekeminen ja elinikäinen liikuntasuhde. Valistuneen futisvanhemman mielessä siintääkin pidempi aikajänne, sellainen jossa harrastus jatkuu vuosikymmeniä ja parhaimmillaan läpi koko elämän.

Vaikka lapsi voi kokea alempaan tasoryhmään putoamisen maailmanloppuna, täytyy vanhemman kyetä katsomaan pidemmälle.

Isossa kuvassa erilaiset lasten ja nuorten ”try-outit” tai siirtyminen junnuna tasoryhmien välillä ovat siis mitättömän pieniä onnistumisia tai epäonnistumisia. Ne kuuluvat elämään ja urheiluun. Vaikka lapsi tai nuori voi kokea alempaan tasoryhmään putoamisen maailmanloppuna, täytyy vanhemman kyetä katsomaan pidemmälle.

Nuoruus on täynnä erilaisia saranavaiheita ja muutokset harrastamisessa ovat vain yksi siirtymä muiden joukossa. Peruskoulun päättyessä on edessä tulevaisuuden kannalta suuria päätöksiä – paljon isompia ja tärkeämpiä kuin futisjengin hajoaminen tai karsiutuminen edustusjoukkueesta.

Kirjoitin aiemmin junnujen pudotuspelistä pyramidin kokoisena hutipotkuna. Näiltä osin pallon voi potkaista Palloliitolle ja seuroille kysyen, onko nuorille aidosti tarjolla kevyemmän sitoutumisen joukkueita siinä vaiheessa, kun lahjakkaimmat poimitaan kilpailullisiin joukkueisiin ja erilaisiin akatemioihin? Mikäli ei ole, niin käsitteen ”drop out” voisi hyvin korvata ”throw outilla” – poisheittämisellä.

Suomi-futiksessa onkin paljon petrattavaa siinä, kuinka tarjota nuorille harrastejoukkueita ja saada seurat panostamaan myös tähän puoleen. Ei ole järin ylevää, jos suurelle osalle innokkaista pelureista ei 15 ikävuoden jälkeen ole tarjolla kuin katsomopaikkoja.

Kunnollisen harrastefutistoiminnan rakentaminen olisi koko jalkapalloyhteisön tapa osoittaa, ettei lapsia ja nuoria koulita vain huippua silmällä pitäen, vaan lajissa on kyse syvemmästä kasvatusvastuusta ja eettisesti kestävistä arvoista.

Mikko Salasuo

Talous-­ ja sosiaalihistorian dosentti Mikko Salasuo toimii vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Yksi hänen tutkimusaiheistaan on lasten ja nuorten liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä.

LUE SALASUON muut kirjoitukset:
- “Pysy mahdollisimman kaukana lapsesi harrastuksesta”
- “Suuri osa perheiden futikseen laittamista euroista menee täysin hukkaan"
- "Junnujen raaka pudotuspeli - pyramidin kokoinen hutipotku"
- "Junnutkin kiskottava mukaan talkoisiin"

KESKUSTELUA lasten harrastuksista osoitteessa yle.fi/futisvanhemmat tiistaina klo 20.30 - sen jälkeen kun sarjan jakso on tullut TV1:ltä klo 20 alkaen.

KATSO Futisvanhemmat-sarja Yle Areenasta - jaksot tiistaisin myös TV1:llä klo 20:

SEURAA Futisvanhemmat-sarjan henkilöitä ja osallistu keskusteluun sarjan Facebookissa.

Kommentit
  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Futisvanhemmat

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

  • Tutkija Berg: "Sosiaaliset jalat ohjaavat harrastuksia"

    Tutkija Päivi Berg tutkii mikä vetää nuoret harrastuksiin.

    "Valtaosalle tutkimistani tytöistä ja pojista merkittävää liikuntaharrastamisen aloittamisessa oli, että kaveri oli houkutellut heidät mukaan: sosiaaliset jalat olivat vetäneet heidän harrastuksen pariin." Tutkija Päivi Berg kirjoittaa siitä mikä vetää nuoret harrastusten pariin.

  • Atik: "Jalkapallo on opettanut ymmärtämään erilaisuutta"

    Futista pääsarjatasolla kolmessa sukupolvessa.

    Atik Ismail on nähnyt vuosikymmeniä futismaailmaa: "Jalkapallo on opettanut minulle yhteisöllisyyttä, oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamista toisistaan." Atik kirjoittaa muistojaan ja kertoo niistä kahdella videolla.

  • "Jokavuotinen pudotuskilpailu stressaa lapsia ja vanhempia"

    Futismutsi Espanjassa kertoo miten joukkueisiin karsitaan.

    Joka vuosi espanjalaisjoukkueisiin pyritään uudestaan ja paikoista kilpaillaan verisesti: "Selittämättä millään tavalla, ilman sanoja, sormi osoittaa ettet ole tervetullut tähän yhteisöön."

  • Tässä Ojaloiden sukusalaisuus: mokkapalojen resepti!

    Lisää oma reseptisi kommentteihin :)

    Futisvanhempien Vierumäen turnauksen kioskivastaavat, Ojalat, leipovat suussa sulavia mokkapaloja. Ja kauppa käy erinomaisesti. Nyt Kati Ojala paljastaa tähän asti suvussa kulkeneen salaisen reseptin! Sarjan kaikki jaksot Yle Areenassa ja tiistaisin TV1:llä klo 20.

  • "Voiko futarilla olla muuta elämää kuin jalkapallo"

    Futismutsi Espanjassa vertailee Suomea ja Espanjaa.

    Futismutsi Espanjassa yrittää löytää tasapainon: "Eetu pelaa futista tavoitteenaan ammattilaisuus. Aika ajoin noin korkealle asetettu tavoite saa pelaajan hermot ja voimavarat koetukselle. Silloin on vanhempien tehtävä muistuttaa siitä ettei jalkapallo ole ihan niin vakava asia kuin se välillä tuntuisi olevan."

  • Tutkija Berg: "Äidit leipovat mokkapaloja, isät valmentavat"

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien roolia junnu-urheilussa

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien sukupuolirooleja junnu-urheilun seuratoiminnassa. "Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miksi lähes aina on niin, että poikia valmentaa mies ja tyttöjä nainen tai mies? Entä oletko junioritapahtumissa nähnyt pelkästään isien pyörittämää buffettia, ellei ole kysymys makkarakojusta?"

  • Juha Itkonen: Vanhemmat eivät voi valita lapsensa harrastusta

    Kirjailija Itkonen on tyytyväinen tanssivanhempi.

    Kirjailija Juha Itkonen kadehtii futiskulttuuriin kasvaneita äijiä, mutta antaa lapsilleen vapauden valita: "Poikani on innostunut. Hän oppii. Se on kaikkein tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin se, olenko minä futisvanhempi vai tanssivanhempi."