Tatu Tamminen
Yle
Okko Kamu päättää Sinfonia Lahden ylikapellimestarikautensa Sibeliustalossa torstaina 12. toukokuuta. Juuri 70 vuotta täyttänyt kapellimestari saa johdettavakseen miellyttävän mammutin, Beethovenin yhdeksännen sinfonian. Klassisen musiikin parhaat teokset ovat Kamulle ihmiskunnan suurimpia saavutuksia, joiden puolustamisessa hän ei säästele sanojaan. Jäähyväiskonsertin aattona ajatukset Suomesta eivät ole mairittelevia.
Okko Kamu tietää barrikadinsa. Hän taistelee tiukasti sellaisen musiikin puolesta, johon saa ensipuraisulla aiheutettua “vasta pienen naarmun”.
- En anna viihteelle periksi yhtään. Tiedän monien ajattelevan, että eri musiikit ovat yhdistettävissä, mutta minä en ole oppinut tekemään sitä. Eihän siinä ole mitään järkeä, että Schubert ja The Beatles olisivat verrattavissa keskenään. Sisällöissä on valovuosien ero.
Sinfonia Lahden väistyvä ylikapellimestari sanoo olevansa lajipuhtauden linjastaan tunnetun pianisti Ralf Gothónin kanssa yhteisellä taajuudella. Muutenkin hän uskaltaa vuodattaa klassisen ja populaarimusiikin yhdistelyn luvatussa kaupungissa juuri sen mitä ajattelee.
Taannoin hän kertoi eräässä lehtihaastattelussa myös Lahden rakennuskannan ankeudesta. Mollaaminen ei ole mikään varsinainen tarkoitus, mutta toisaalta Kamu on avoin sen suhteen, ettei tässä kotiluolassa jo kauan sitten suosituksi tullut viihdepuoli edusta hänen konseptiaan.
- Meillä on ollut hyvin uskollista yleisöä, joka on kiinnostunut tekemisistämme. Tätä tehdään kuntalaisille, ja toiminta on poikinut selvästi vuorovaikutusta molempiin suuntiin.
- Staattistahan tämä ei ole. Kaput tulevat ja menevät, ja se on ihan oikein.
Syksyllä Dima Slobonediouk ottaa bändin ohjat. Myös Kamun kaudella lahtelainen yleisö on näyttänyt, miten se kuhisee orkesterin ympärillä. Tukiyhdistys Aplodit Orkesterille r.y. täytti juuri 25 vuotta. “Aplodilaiset” ennen kaikkea seuraavat orkesterin perässä vaikka maailman ääriin, mutta he saattavat luontevasti vaikkapa kutoa villasukkia kylmille treenijaloille tai ilmoittaa jäsenlehdessään jonkun orkesterisoittajan lapsen syntymästä.
Kamun viisivuotisen kauden alun suorastaan räjäytti liikkeelle Sinfonia Lahden ensivierailu vasta valmistuneessa Musiikkitalossa. Tuolloin faneja siirtyi Helsinkiin ja takaisin käsittämättömät 19 bussilastillista.
Aasiassa säpisee eri tavalla
Nimenomaan Lahdessa on käynyt Kamun mielestä niin, että koulujen taideaineiden laskusuunta on jo ehtinyt vaikuttaa konserttien kävijöihin. Näin on siitäkin huolimatta, että orkesteri tekee muiden kaltaistensa tavoin ahkerasti erilaisia kouluprojekteja. Kamu on huolissaan lasten ja nuorten ajankäytöstä, jossa hän korostaa vanhempien roolia.
- Jos ei tätä kulttuurin siemenperunaa istuta tarpeeksi ajoissa, sen multiin saaminen on on jälkeenpäin huomattavasti vaikeampaa kuin että olisi elänyt koko elämänsä asian parissa.
Tietty sanavalinta kuvastaa hyvin sitä kansainvälistä vaatimustasoa, jota nyt 50 vuotta kapellimestarina toiminut Kamu haluaa korostaa taitojen hiomisen kohdalla. Hän puhuu samassa lauseessa ajankäyttöä lohkovista “kohtuuttomuuksista, jotka itse asiassa ovat tässä ammatissa tarvittavia”. Onko peli siis niin raakaa, että ristiriidan kanssa pitää vain tasapainoilla?
- Ihminen oppii parhaiten soittamaan 13 ja 17 vuoden välillä, ja suuressa maailmassa 17-vuotiaat ovat täysiä tähtiä. He ovat oppineet tekemään töitä.
Työ, harjoittelu. Siinä on logiikka, jonka takia naiset poimivat orkesteripaikat nykyisin taskuunsa. Kamun mielestä orkesterien naisistuminen on ollut hyvin terveellinen kehitys. Totutun, germaanislähtöisen miesperinteen rinnalle yhteisö on saanut “toisenlaista energiaa”.
- Pojat rupeavat juoksemaan tyttöjen perässä siinä iässä, kun pitäisi harjoitella. Mikseivät sitten korealaiset, japanilaiset ja kiinalaiset juokse niin paljon, vaan omistautuvat tosissaan? kysyy Kamu, jonka koti on nyt Singaporessa ja jonka työkartalla Itä-Aasia on merkattu jo vuosikymmenien ajan kiireestä punaiseksi.
"Tässä maassa on niin paljon juntteja"
Minne ikinä työ viekin, Kamu kertoo löytävänsä aina mitä keltaisiempienkin lehtien sivuilta noin aukeaman kokoisen osuuden ja sen tunnuksen vaikkapa sanoilla culture tai cultura. Poikkeuksia on tullut vastaan tässä luppoaikojen harrastuksessa tasan kaksi: oman pääkaupunkimme iltapäivälehdet. Toisen niistä päätoimittajan sanomisiin myös Okko Kamu on ottanut kantaa.
Edellisenä viikonloppuna monia kohahdutti Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsinin kirjoitus, jossa tämä kyseenalaisti suomalaista älymystöä hyvin vahvasti. Taustalla olivat säveltäjä Kalevi Ahon haastattelukommentit. Aho kirjoitti myös vastineen.
- Kyllähän tuollaista avaimenreiästä tirkistelyä lukevassa kansassa on jotain hyvin syvästi päin helvettiä.
Takahuoneensa sohvalla istuvan Kamun elehtiminen kertoo, että juuri näinä aikoina on hyvä soittaa 200 vuotta uljaasti aikaa kestänyttä Beethovenin musiikkia. Ikoninen yhdeksäs sinfonia ei ole osunut uran varrella kovinkaan usein ohjelmaan, mutta säveltäjän kehityskaarta Kamu pitää täysin lyömättömänä koko taiteenlajissa.
- Sellaisen tuotannon jälkeen hänen kollegoillaan oli vähän pahat paikat, Kamu kertoo naurahtaen.
Ylikapellimestari pääsee jäähyväistunnelmiinsa sattumoisin Eurooppa-päivän ja Euroviisujen reunustamalla viikolla. Eurooppalaisten yhteisen oodin (Oodi ilolle) mainitseminen saa Kamun kertomaan esimerkin myös meneillään olevista jääkiekon MM-kilpailuista. Maamme-laulu on soinut Pietarissa yläkanttiin “jenkkatangotempoisena ja oikeastaan poloneesina”.
Tempojen ammattilaisen havainto on pieni mutta samalla linjassa juuri sen alttiuden kanssa, jolla Kamu puhuu sivistyksen tilasta Suomessa. Se kun on omaisuutta, jonka tarkoitus on olla muuta kuin “nykyään kvartaalitalouden piirissä”.
- Juuri se arvokkuus ja ympäröivän syntaksin huomioiminen on sivistystä. Kulttuurimme on suhteellisen nuorta ja osa meistä roikkuu vielä puussa. Varsinkin joissain vahvimmissa oksissa, Kamu sanoo ilmeenkään varähtämättä.
- Tässä maassa on niin paljon juntteja, ettet kuule tiedäkään.
Minkälaisia ihmisiä sitten parveilee Kamun kanssa golfkenttien laidoilla?
- Sehän on hyvin rauhoitettu alue. Siellä käyttäydytään, tunnetaan pelin säännöt ja kunnioitetaan kanssaihmisiä. Mutta eiväthän ne tule konserttiin. Eivätkä nekään, joille juorulehdet riittävät sisällöksi.
Elävät, viisaat ja vaikutuskykyiset orkesterilaiset
Sinfonia Lahti oli syksyllä 2011 ja on edelleen Kamun mukaan tilanteessa, jossa sen jäsenet osaavat kuunnella toisiaan ihanteellisesti. Hänen metodissaan olennaista on saada impulsseja orkesterilta. Kapellimestariura on saanut vahvan mausteen pitkästä jousikvartettitaustasta.
- Joskus oma suoritus muuttuu ihan monumentaalisellakin tavalla soittajien ansiosta. Siinä mielessä tämä sankarikapellimestarin sädekehän himmeneminen on meille kaikille eduksi.
Vierailuviikoille Okko Kamu menee mielellään niin, että orkesterin johto on räätälöinyt ohjelman itselleen, yleisölleen ja omaan esityshistoriaansa sopivaksi, ei siis hänelle.
- Minun on paljon helpompi oppia uusi kappale kuin ruveta riitelemään, onko se sinfonia vai joku muu mikä pitää saada väkisin mukaan.
- Uteliaisuuteni on aina pakottanut etsimään uusia juttuja. Vaikka olen moniruokainen ja moneen taipuvainen, jotkut nykymusiikin osa-alueet on tehty niin monimutkaisiksi, ettei pääni enää riitä niihin. On olemassa myös johtamisteknisesti täysin tarpeettomia kikkoja. Korostankin joka harjoituksissa periaatettani keep it simple.
Yhteistyö luovan säveltaiteen kanssa on Kamun mukaan hyvin keskeistä orkesterille ja kapellimestarille. Hän tiedostaa olleensa Aulis Sallisen musiikin edistäjä ja mainitsee monia muitakin Suomessa hedelmällisesti onnistuneita liittoutumisia. Yhtä lailla nuorelle orkesterinjohtajalle pitää antaa työkalu käteen. Tästä Kamu kiittelee Jorma Panulan elämäntyötä ja “itse opetettavaksi tulemisen eikä opettamisen” metodia.
- Eihän kukaan opi säveltämään, jollei hän kuule mitä on säveltänyt. Eikä kukaan opi johtamaan orkesteria, jollei hänelle anneta sitä johdettavaksi.
- Hyvin järkiperäisiä ja hyvin tiiviisti yhteistyössä säveltäjän kanssa toimineita asiantuntijatulkkeja oli yhteen aikaan paljon Keski-Euroopassa. Ei niitä niin viitsinyt kuunnella. Kaikki soitettiin niin oikein, isolla o:lla, hän heittää ivallisesti.
Sydän puhuu liikkeen puolesta
Okko Kamun ura ponnahti isoille kierroslukemille 23-vuotiaana saavutetun Karajan-kilpailun voiton jälkeen. Lukuisten isojen tehtävien jälkeen mies ei hevin muistele menneitä, mutta suostuu silti vertaamaan mielentilojaan nuoreen itseensä nähden.
- Nyt on rauhaa tarkastella asioita. Ehkä myös vähän analyyttisemmin. Järjen ja sydämen avioliitto on aika ratkaiseva, mutta painottaisin kuitenkin enemmän sydäntä. Aivot ovat kuitenkin toimineet kaikkien näiden vuosikymmenten ajan hieman alitajuisesti.
Siitä ei ole kauan, kun Kamu kertoi haastatteluissa jatkavansa työntekoa juuri ylittämänsä 70 ikävuodenkin jälkeen niin, että kaatuu kernaasti saappaat jalassa. Pitkä tehtävä Singaporen sinfoniaorkesterin vierailevana kapellimestarina päättyy jo vuoden sisällä.
- Katsotaan, onko kysyntää. Mitään hätää ei ole. Suomen henkistä ilmapiiriä en kyllä kestä, mutta maailma on lavea. Olisi kiva olla reissussa koko ajan, oli se millä välineellä tahansa, kertoo veneiden ja koko maailman golfkenttien ystävä. Hän on kuvannut joskus golfia elämänsä suureksi nollaajaksi, joka opettaa nöyryyttä.
- Liikeessä pitää olla. Saan varmasti aikani kulumaan näillä konsteilla.
Tulihan sieltä myös uusi alku. Sinfonia Lahden väki sai vasta Kamun viimeisen Lahti-viikon alussa tietää, että valokuvaaja, maestron veljenpoika Kaapo Kamu filmaa dokumenttia ympäri Sibeliustaloa. Julkaisun tarkoitus ja ajankohta ovat hämärän peitossa.
Vilkas viikko tarkoittaa esimerkiksi kaupungin edustajien tervehtimisiä ja muita muodollisuuksia. Yhdet jäähyväiset siirtyvät vielä, sillä väistyvä ylikapellimestari viettää kesäkuun alussa lyhyen rupeaman orkesterilaisten kanssa Naantalin musiikkijuhlien takia.
Kuuntele Yle Radio 1 tai katsele suora videolähetys Okko Kamun jäähyväiskonsertti to 12.5. klo 19 alkaen.
