"Romanttinen musiikki miellyttää minua eniten!" kertoo 18-vuotias sellisti Jonathan Roozeman. Jonathanista tuli viime vuonna kautta aikain yksi Tšaikovski-kilpailun menestyneimmistä suomalaismuusikoista, kun hän pääsi kilpailun finaaliin ja sai kuudennen palkinnon. Lisäksi Tšaikovski-kilpailun puheenjohtaja, kapellimestari Valeri Gergijev valitsi hänet Mariinski-teatterin sinfoniaorkesterin solistiksi viime kesän Mikkelin musiikkijuhlille. Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin 100-vuotisjuhlakonsertin solistina esiintyvä Jonathan vieraili Kantapöydässä 11.5.2016.
Kuka?
Olen Jonathan Roozeman syntynyt Helsingissä 16.10.1997. Tulen kaksikielisestä muusikkoperheestä ja minulla on isoveli ja pikkusisko. Kaikki perheessä soittavat.
Mistä?
Olen asunut koko elämäni Espoossa. Koulut on myös käyty Espoossa, paitsi yksi vuosi Eiran aikuislukiossa 9. luokalla. Nyt valmistun Etelä-Tapiolan lukiosta ylioppilaaksi. Hollannissa isovanhempien luona Beekissä lähellä Saksan rajaa on minulle tärkeä "maisema", ajaton maalaismaisema tasaisessa Hollannissa.
Musiikkiopinnot?
Aloitin musiikkiopinnot Espoon musiikkiopistossa kun olin 6-vuotias. Pyrin sisään pianolla, mutta en tullut hyväksytyksi. Minulle ehdotettiin kuitenkin selloa pianon sijasta ja vanhempani totesivat, että ehkä sello voisi sopia minulle. Piano on tällä hetkellä sivusoittimeni. Opettajani ovat olleet Tuija Vainio, Hannu Kiiski ja Martti Rousi. Valmistuminen koulusta häämöttää, mutta opinnot yliopistossa ovat vasta alkamassa.

Lempisäveltäjä?
On mahdoton nimetä yhtä lempisäveltäjää. Aina kun kuulen jonkin säveltäjäneron musiikkia, olen täysin ekstaasissa. Romanttinen musiikki miellyttää minua eniten.
Idolit?
Jos yksi idoli pitää mainita, niin mainitsen Daniel Shafranin. Hänen soitossaan kuulee artistin koko tunneskaalan ja hän on niin aito.
Harrastukset?
Harrastan metsästystä, uintia, pyöräilyä ja ylipäänsä urheilua. Rakastan myös viettää aikaa perheeni, tyttöystäväni ja ystävieni kanssa keskustellen etenkin musiikista.
Tulevaisuus?
Toivottavasti tulee semmoinen ihminen, joka voi tehdä tästä maailmasta vähän iloisemman musiikin avulla. Kyllä tulevaisuus ja minun elämäni ovat musiikin parissa, se on varmaa.

Entä muuta?
Jos jotain vielä pitäisi sanoa musiikista ja omista kokemuksista musiikiurallani, niin ihmiset voisivat olla ymmärtäväisempiä lahjakkaita ihmisiä kohtaan, eikä painaa heitä samalle tasolle muiden kanssa. Tällä tavalla Suomesta tai mistään muualtakaan ei tule niin paljoa tai niin hienoja taiteilijoita kuin mahdollista. Totuus on, että kaikki eivät ole yhtä lahjakkaita, vaan toiset tarvitsevat mitä nyt milloinkin, mutta eivät ainakaan alas painamista ja syrjimistä.