Hyppää pääsisältöön

Sellisti Jonathan Roozeman: "Ihmiset voisivat olla ymmärtäväisempiä lahjakkaita kohtaan."

18-vuotias sellisti Jonathan Roozeman.
Sellisti Jonathan Roozeman esittää Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin 100-vuotiskonsertissa lauantaina 14. toukokuuta 2016 Prokofjevin Sinfonia concertanten. 18-vuotias sellisti Jonathan Roozeman. Kuva: Yle/Laila Kangas Jonathan Roozeman

"Romanttinen musiikki miellyttää minua eniten!" kertoo 18-vuotias sellisti Jonathan Roozeman. Jonathanista tuli viime vuonna kautta aikain yksi Tšaikovski-kilpailun menestyneimmistä suomalaismuusikoista, kun hän pääsi kilpailun finaaliin ja sai kuudennen palkinnon. Lisäksi Tšaikovski-kilpailun puheenjohtaja, kapellimestari Valeri Gergijev valitsi hänet Mariinski-teatterin sinfoniaorkesterin solistiksi viime kesän Mikkelin musiikkijuhlille. Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin 100-vuotisjuhlakonsertin solistina esiintyvä Jonathan vieraili Kantapöydässä 11.5.2016.

Kuka?

Olen Jonathan Roozeman syntynyt Helsingissä 16.10.1997. Tulen kaksikielisestä muusikkoperheestä ja minulla on isoveli ja pikkusisko. Kaikki perheessä soittavat.

Mistä?

Olen asunut koko elämäni Espoossa. Koulut on myös käyty Espoossa, paitsi yksi vuosi Eiran aikuislukiossa 9. luokalla. Nyt valmistun Etelä-Tapiolan lukiosta ylioppilaaksi. Hollannissa isovanhempien luona Beekissä lähellä Saksan rajaa on minulle tärkeä "maisema", ajaton maalaismaisema tasaisessa Hollannissa.

Musiikkiopinnot?

Aloitin musiikkiopinnot Espoon musiikkiopistossa kun olin 6-vuotias. Pyrin sisään pianolla, mutta en tullut hyväksytyksi. Minulle ehdotettiin kuitenkin selloa pianon sijasta ja vanhempani totesivat, että ehkä sello voisi sopia minulle. Piano on tällä hetkellä sivusoittimeni. Opettajani ovat olleet Tuija Vainio, Hannu Kiiski ja Martti Rousi. Valmistuminen koulusta häämöttää, mutta opinnot yliopistossa ovat vasta alkamassa.

Jonathan Roozeman
Jonathan Roozeman ja Bachin soolosellosarjasta nro 6 osa Gigue. Jonathan Roozeman Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen Jonathan Roozeman

Lempisäveltäjä?

On mahdoton nimetä yhtä lempisäveltäjää. Aina kun kuulen jonkin säveltäjäneron musiikkia, olen täysin ekstaasissa. Romanttinen musiikki miellyttää minua eniten.

Idolit?

Jos yksi idoli pitää mainita, niin mainitsen Daniel Shafranin. Hänen soitossaan kuulee artistin koko tunneskaalan ja hän on niin aito.

Harrastukset?

Harrastan metsästystä, uintia, pyöräilyä ja ylipäänsä urheilua. Rakastan myös viettää aikaa perheeni, tyttöystäväni ja ystävieni kanssa keskustellen etenkin musiikista.

Tulevaisuus?

Toivottavasti tulee semmoinen ihminen, joka voi tehdä tästä maailmasta vähän iloisemman musiikin avulla. Kyllä tulevaisuus ja minun elämäni ovat musiikin parissa, se on varmaa.

Jonathan Roozeman Kantapöydässä 11.5.2016
Jonathan Roozeman Helena Hannikaisen ja Inari Tillin vieraana Kantapöydässä. Jonathan Roozeman Kantapöydässä 11.5.2016 Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen Jonathan Roozeman

Entä muuta?

Jos jotain vielä pitäisi sanoa musiikista ja omista kokemuksista musiikiurallani, niin ihmiset voisivat olla ymmärtäväisempiä lahjakkaita ihmisiä kohtaan, eikä painaa heitä samalle tasolle muiden kanssa. Tällä tavalla Suomesta tai mistään muualtakaan ei tule niin paljoa tai niin hienoja taiteilijoita kuin mahdollista. Totuus on, että kaikki eivät ole yhtä lahjakkaita, vaan toiset tarvitsevat mitä nyt milloinkin, mutta eivät ainakaan alas painamista ja syrjimistä.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.