Hyppää pääsisältöön

Ville Vilén: 200 miljoonan karaoke

Henkilökuva, Ville Vilén,  katsoo kohti
Ville Vilén Henkilökuva, Ville Vilén, katsoo kohti Kuva: Yle Kuvapalvelu ville vilén

Ensinnäkin on todettava, että kirjoitan tätä tukholmalaisen hotellin aamupalapöydässä ja takana on edellisillan Euroviisujen semifinaali, jossa Sandhja joukkoineen avasi pirteästi viisushown, mutta ei selviytynyt finalistien joukkoon. Olo on tietenkin pettynyt erityisesti hienoa työtä tehneen artistin ja Ylen tiimin puolesta.

Toiseksi on nostettava hattua ruotsalaisille. Tukholman viisut on tapahtumana osoitus siitä hurjasta ammattitaidosta, jota tässä maassa populaarikulttuurin ymparillä ja sen kaikilla alueilla on. Osa kunniasta kuuluu toki meillekin, sillä shown visuaalinen ilme ja pyrotekniikka ovat suomalaista käsialaa.

Euroviisut on edelleen mielenkiintoinen ilmiö. Se on maailman suurin musiikkishow ja nimenomaan suora televisio-ohjelma, jossa on urheilun lailla kansallista värinää. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että mitä enemmän mennään itään, sitä enemmän kolmen minuutin vedosta tulee kansallinen kysymys. Lännessä kysymys on edelleen huvista ja laulukilpailusta. Panostus ja painopiste on myös siirtynyt itään kuten osittain menestyskin.

Ruotsi ja muut menestyksen reseptit

Poikkeus tästä on tietysti Ruotsi, jossa viisut on osa maan musiikkiteollisuuden mahtia. Kuvaavaa on se, että ruotsalaisten kansallinen finaali on suurempi tapahtuma Ruotsissa kuin itse kansainvälinen finaali. Melodifestivalenin finaali vedettiin Globenia kaksi kertaa suuremmassa hallissa ja kansainvälisen loppukilpailun sävellyksistä kymmenkunta on ruotsalaisesta kynästä.

Euroviisuihin voi panostaa monella eri tavalla. Useamman etenkin itäisen maan resepti on seuraava: Otetaan maan ykköslaulaja, tilataan laulu Ruotsista ja ruksitaan loppukilpailun herkkulistasta kaikki kohdat. Jälkimmäinen tarkoittaa lavaefektejä, joita voi järjestäjältä ostaa hologrammeista erilaisiin räjähteisiin. Tämä ei ole halpaa lystiä ja finaalia voikin seurata laskukoneen kanssa.

No, entäpä sitten meillä Suomessa? Euroviisut toimii kuten muutkin kansainväliset kansallisuutta korostavat tapahtumat. Joko suuri juhla tai suuri häpeä. Ylimääräisen kierteen Suomessa on antanut uskottavuutta korostava vahva rock-kulttuurimme. Ruotsissa uskottavuus on mitattu jo pitkään toisin.

Yksi biisi, maailman haastavin lava

Huvittavaa kyllä, Euroviisulava se vasta uskottavuutta vaatiikin. Kolmessa minuutissa on saatava vakuutettua parhaimmillaan 200 miljoonaa ihmistä. On laulettava hyvä laulu hyvin, on välitettävä tunnetta ja on oltava ennen kaikkea läsnä. Esiintyjien taso ja ammattitaito on todella kova, vaikkei kaikista tyyleistä pitäisikään.

Yle on järjestänyt Uuden musiikin kilpailun viisi kertaa. Muutoksella haluttiin antaa kaikille musiikintekijöille avoimesti mahdollisuus päästä suoraan maailman yleisön eteen. Meiltä kysytään usein, miksei Yle lähetä viisuihin Suomen suosituimpia artisteja? Vastaus on yksinkertainen. Lähetämme heti, kun haluavat kilpailuun osallistua. Toivottavasti kehitys kulkee siihen suuntaan, että Euroviisut nähdään mielummin mahdollisuutena kansainväliseen näkyvyyteen kuin kansalliseen häpeään.

Euroviisuja voi kohdata myös poliittinen uhka. Tapahtuma on suuren suvaitsevuuden juhla, jossa jokainen saa olla korostetusti oma itsensä. Euroopassa ja eurooppalaisissa yleisradioyhtiöissä on kasvamassa toisenlainen trendi, joka saattaa vaikuttaa tulevaisuudessa joidenkin maiden haluun osallistua tapahtumaan. Euroviisujen ydinyhteisön on myös ymmärrettävä, että korostetussa suvaitsevuudessa voi piillä myös suvaitsemattomuus. Toivottavasti nämä huolet ovat turhia.

Jos joku ajattelee, että tämän jutun otsikko on Euroviisuja halventava, hän erehtyy. Karaoke on hyvä vertaus, sillä molemmissa lajeissa on kysymys rohkeudesta, itsensä likoon laittamisesta ja tietysti laulamisesta. Toivon, että kaikki suomalaiset musiikintekijät haluavat tulevaisuudessa astua maailman suurimmalle ja haastavimmalle lavalle.

Ville Vilén, johtaja, Luovat sisällöt, Yle

Lue myös - yle.fi:stä poimittua