Narcos Television tiiliskivissä to 12.5. klo 17.20 ja ti 17.5. klo 22.05 Yle Radio 1:ssä + Areena.
Narcos-sarjan alussa on tekstiplanssi, jossa määritellään maagisen realismin käsite. “Maagisessa realismissa yksityiskohtaisiin, realistisiin puitteisiin tunkeutuu jotain, mihin on vaikea uskoa. Sille, että maaginen realismi syntyi Kolumbiassa, on syynsä.”
Marraskuussa 2015 Helsingin Sanomien toimittaja Maria Manner kirjoitti jutun, jonka otsikko oli Netflixin huumesarja ärsyttää Kolumbiassa. Kyseinen sarja on Narcos, huumepomo Pablo Escobarin elämää ja samalla Kolumbian 80- ja 90-lukua läpikäyvä tv-sarja. Sarjan ensimmäinen kausi tuli nähtäväksi alkusyksystä. Ärsytyskynnys ylitettiin siksi, että Kolumbia ei kolumbialaisten mielestä enää ole sama maa kuin se oli Escobarin kuollessa 1993. Maan talous on kasvanut, sen keskiluokka voimistuu ja se haluaa päästä eroon niistä mielikuvista, joita Narcos-sarja uusintaa.
Huoli on ymmärrettävä, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Nyt on tehty sarja, jossa kolumbialaiset puhuvat espanjaa, jossa huumesotien historia avataan sarjamuodon ilmaisurikkautta käyttäen, eikä Escobarin nousun kiemuroita liiaksi oiota tai banalisoida. Kolumbialaisille huumesotkut ovat tuttuja, meille niiden mittakaava avautuu sarjan kautta uudella tavalla. Voi siis todeta, että jos joitakin onkin häirinnyt se, että Pablo Escobaria esittänyt brasilialaisnäyttelijä Wagner Moura puhuu espanjaa portugalailaisaksentila, niin se on kovin marginaalinen harmi.
huumekaupan General Motors
Pablo Escobar johti Medellínin kartellia, joka on yksi suurimmista kolumbialaisista rikollisjärjestöistä. Escobar itse oli aikanaan maailman rikkaimpia miehiä ja kokaiinikaupan ja reittien perustamisen myötä Medellinin kartelli oli “huumekaupan General Motors” niin kuin sanonta kuului. Se oli Kolumbiassa valtio valtiossa. Sen kilpailijoita olivat Calin kartelli, Norte del Vallen kartelli ja Pohjoisrannikon kartelli.
Narcos-sarjan lähtökohta on se hetki, jolloin Yhdysvaltain huumevirasto kiinnostuu Kolumbian kautta tulevasta kokaiinista. Maahan lähetetään viraston agentti Steve Murphy (Boyd Holbrook), joka alkaa tutkia kokaiinin reittejä yhdessä paikallisten viranomaisten kanssa.
Samalla sarja dramatisoiden ja taitavasti arkistomateriaalia hyväksikäyttäen kytkee Chilen vuoden 1973 vallankaappauksen siihen, että kokaiinin valmistaminen ja kauppa aikanaan siirtyi Kolumbiaan. Tuon siirron myötä paikallinen rikollispomo, terävä ja päättäväinen Pablo Escobar astui kokaiinitulojensa avulla rikollisten maailmanliigaan. Samalla valtapyrkimykset kasvavat ja Escobar suunnittelee presidenttitietä. Huumekauppiaan omakuvaan liittyy näytelty tai kuviteltu usko omaan robinhoodmaisuuteen.
Huumekaupan sivutuotteena Escobar murhaa ja murhauttaa valtavan joukon ihmisiä. Yksittäisenä väkivallantekona mainittakoon kokonaisen matkustajalentokoneen pudottaminen vuonna 1990. Tarkoituksena oli murhata presindenttiehdokas César Gaviria Trujillo, joka ei kuitenkaan ollut koneessa. Sen sijaan koneen mukana kuoli kaksi amerikkalaista, mikä sai George Bushin hallinnon usuttamaan CIA:n Escobarin kimppuun.
et voi ymmärtää kuinka paljon kuollut ihminen painaa
On ilmeistä, ettei Escobar ottanut huomioon maagisen realismin isän García Márquez Marquezin lausetta “et voi ymmärtää kuinka paljon kuollut ihminen painaa”. Escobar kantoi vähitellen hyvin painavaa taakkaa.
Elokuvissa ja tv-sarjoissa huumeet ovat olleet tärkeä aihe niin mikrotasolla, kun liikutaan huumeidenkäyttäjien ja katukaupustelijoiden maailmassa (The Wire), kuin makrotasolla, jolloin päästään myös rahantekijöiden ja -pesijöiden kyytiin. French Connection, Goodfellas ja Scarface ovat hyvin kokaiinitäyteisiä elokuvia. Martin Scorsesen elokuva on ollut Narcosille myös tyylillisesti tärkeä esikuva.
Elokuvassa Blow Johnny Depp esittää kokaiinikauppiaan nousua Pablo Escobarin luottomieheksi. Harrison Ford -elokuvan Isku Kolumbiaan (Clear and Present Danger) nimi puolestaan kertoo olennaisen. Myös Michael Mannin Miami Vicessa pahisten puolta edustaa kolumbialainen kartelli.
Kun Escobarin valtakunta tuhoutui ja Kolumbian huumekauppa luhistui 1990-luvulla, hyötyjä oli Meksiko. Los Zetas, Sinaloa, Meksikonlahden kartelli, Juárezin kartelli ja muut huumekauppiaiden konsortiot alkoivat taistella keskenään vuonna 2000. Vuonna 2006 Meksikon hallitus julisti kartelleja vastaan sodan, jonka mittasuhteista kertoo jotain se, että esimerkiksi synkkänä vuonna 2011 kuoli lähes 23 000 ihmistä.
vuonna 2011 Meksikon huumesodassa kuoli lähes 23 000 ihmistä
Viime Oscar-mittelöissä mukana ollut Denis Villeneuven Sicario,Steven SoderberghinTraffic, Oliver Stonen Raakalaiset (Savages), Roberto Rodriguezin Once Upon a Time in Mexico, ja Coen-veljesten Menetetty maa (No Country for Old Men) ja tv-sarjat Breaking Bad ja sen spinoff-sarja Better Call Saul kytkeytyvät Meksikoon, josta 2000-luvulla on ollut USA:han suuntautuvan huumekaupan logistiikkakeskus.
Huumekaupan historiaan kurkistamalla näkee nopeasti, että toimijoita ja markkinoita on ollut monella suunnalla ja että valtiolliset ja kaupalliset tahot toimivat myös yhdessä, kun edut ovat yhteneväisiä. 1700- ja 1800-luvuilla Englannin Itä-Intian kauppakomppania ja liikemiesten huumekartellit ansaitsivat hyvin viemällä oopiumia Kiinaan. Kiina yritti panna suitsia tälle huumeorjuutta levittävälle tuonnille, mutta Lontoossa oli liikaa poliitikkoja joilla oli omistuksia huumeita vievissä yhtiöissä. Niinpä valtio tuli huumekauppiaiden ja kauppakomppanian avuksi. Iso-Britannia julisti sodan Kiinalle vapaan kaupankäynnin nimissä. Kiinalainen elokuva Oopiumsota valmistui sopivasti juhlistamaan Hongkongin palautusta briteiltä Kiinalle 1997.
Television tiiliskivien vieraana on tällä kertaa käsikirjoittaja, elokuvatuottaja ja Aalto-yliopiston elokuva- ja televisiotuotannon professori Aleksi Bardy. Keskustelun taustalle on mainittava näyttelijä Sean Pennin alkuvuodesta Rolling Stone -lehdessä julkaisema artikkeli El Chapo Speaks, joka kertoo meksikolaisesta huumepomosta Joaquin “El Chapo” Guzmanista. Penn tapasi El Chapon, joka aiemmin johti nimenomaan Sinaloan kartellia. Vankilasta paennut El Chapo eli Pätkä janosi Escobarin sarjan myötä saavuttamaa postuumia mainetta (ns. selfie-syndrooma). Julkisuudentavoittelu koitui kohtaloksi, sillä sitä myöten poliisit pääsivät hänen jäljilleen.
Mitä tulee rahanpesuun ja vallanpitäjien yhteyksiin veroparatiiseihin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen Kolumbiassa ja kaikkialla muuallakin, mainittakoon että keskustelu on tallennettu ennen tietoa Panama-papereista.
