Hyppää pääsisältöön

Marie Jaëll sävähdyttää

Vuonna 1846 Steinseltzissä aivan Ranskan ja Saksan nykyisellä rajalla syntynyt ja vuonna 1925 kuollut Marie Jaëll tunnetaan nykyisin lähinnä pianopedagogina. Hänen kehittämänsä opetusmetodi rakentui pitkällisen pianistin, pedagogin ja tutkijanuran tuloksiin. Hän oli uranuurtaja myös musiikin psykofysiologian tutkimuksessa eli kuuluu varhaisiin neurotieteilijöihin pianonsoiton sekä musiikkipedagogian alalla.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Ranskalaista musiikkia esittelevä Palazzetto Bru Zane on julkaissut Marie Jaëllista säveltäjämuotokuvan. Kirjan muodossa julkaistu kolmen CD-levyn albumi sisältää useita artikkeleita pianistisäveltäjän elämästä, tuotannosta ja tieteellisestä työstä ja on kiintoisa avaus tämän ainutlaatuisen taiteen- ja tieteentekijän elämään sekä naissäveltäjän asemaan 1800-luvun lopulla.

Suurin osa Marie Jaëllin tuotannosta on luonnollisesti pianolle: korkeatasoisen, tyylillisesti Brahmsista Debussyihin ulottuvan salonki- ja pedagogisen tuotannon ohella levylle on valikoitunut otteita helvetistä kiirastulen kautta taivaaseen nousevasta sarjasta Ce qu’on entend Danten Jumalaisesta näytelmästä. Samanaikaisesti sittemmin kulttimaineeseen nousseen Erik Satien Vexations-teoksen kanssa sävelletty Ce qu’on entend perustuu Satien tapaan hyvin suppeaan sävelmateriaaliin: Jaëll varioi samoja neljää säveltää läpi matkan pimeydestä valoon; se on aikansa omaleimaisinta ja moderneinta musiikkia, joka ansaitsisi tulla soitetuksi edelleen myös silkan musiikillisen voimansa vuoksi.

Nuorena Marie Jaëll, omaa sukua Trauttmann, oli yksi ajan tähtipianisteista. Hän aloitti kuuden–seitsemän vanhana Ignaz Moschelesin oppilaana ja siirtyi pian Pariisin konservatorioon. Naituaan Chopinin oppilaan, Alfred Jaëllin kaksikymmenvuotiaana Marie kiersi tämän kanssa Eurooppaa tavaten muun muassa Franz Lisztin, josta tuli läheinen ystävä—aviomiehensä melko varhaisen kuoleman jälkeen Marie Jaëll toimi jonkin aikaa jopa Lisztin sihteerinä.

Jo eläessään Alfred oli kannustava aviomies, joka ymmärsi lahjakkaan puolisonsa ainutlaatuisuuden. Niinpä Marie kykeni keskittymään pianistinuraansa ja alkoi enenevässä määrin myös säveltää. Alfredin kuoleman jälkeen Marie keskittyi sävellystyöhön ja täydensi opintojaan muun muassa Cesar Franckin ja Camille Saint-Saënsin oppilaana. Marie Jaëll sai säveltäjänäkin loistavia arvioita—usein jopa ihmettelevään sävyyn—ja hänen teoksensa kestävät vertailun aikalaisten rinnalla.

Sukupuoli oli Marie Jaëllille hidaste säveltäjänä, ja se saattoi lopulta myös vaikuttaa hänen sävellystensä vaipumiseen unohdukseen. Ehkäpä hänen kirjoittamansa pienet pedagogiset pianokappaleet löivät yhdessä opettajanuran kanssa häneen oman leimansa. Lisztinkin ylistämät suuret teokset, kaksi Pianokonserttoa, Sellokonsertto sekä muutama muu suurimittainen orkesteriteos osoittavat Marie Jaëllin olleen suuren dramaattisen muodon mestari ja yksi aikansa parhaista orkestroijista.

Saksalaisen romantiikan vaikutuspiirissä kasvanut Jaëll asettuu etenkin myöhäisemmässä tuotannossaan johonkin Saint-Saënsin ja Debussyn välimaastoon. Hän oli kokeellinen ja tutkiva säveltäjä, yhtä kotonaan salonkitansseissa kuin hyvin originelleissa sinfonisissa fantasioissa. Vahvaluonteisen ihmisen ja säveltäjän mielikuva heijastuu voimakkaasti esimerkiksi orkesterilaulusarjasta La Légende des ours, Legenda karhusta säveltäjän omaan tekstiin.

Siinä naisia hunajan sijaan ahmiva uroskarhu tapaa tietämättömän neitokarhun. Jaëll käsittelee ironista tekstiään musiikillisen parodian keinoin. Uroskarhu kuvataan miehistä miehisempänä; se syö neitokarhun ystävät faustisen musiikin sävelin ja viettelee tämän sitten pauloihinsa ihanaisin soinnein. Osassa Onneton liitto ihanaiset sävelmät vaihtuvat riitaisiin. Lopulta onneton avioliitto päättyy neidon menehtyessä rakkauteensa hempeällä musiikilla kuin pikku hempukka—ja karhun tarina päättyy kauhistuttavalla maskuliinisella patetialla tämän riistäessä itseltään hengen neidon haudalla…

”Musique symphonique, Musique pour piano”. - Marie Jaëll: La Légende des ours; Sellokonsertto; Pianokonsertot nro 1 ja 2; pianosarjat Les Beaux Jours sekä Les Jours pluvieux; Nelikätinen pianosarja Douze Valses et Finale; otteita pianosarjasta Ce cu’on entend. - David Bismuth, Lidija ja Sanja Bizjak, Dana Ciocarlie, Romain Descharmes, Nicolas Stavy sekä David Violi, piano, Chantal Santon-Jeffery, sopraano, Xavier Phillips, sello, sekä Brysselin filharmonia, joht. Hervé Niquet, ja Lillen kansallinen sinfoniaorkesteri, joht. Joseph Swensen. (Ediciones Singulares, ECIO 1022)

Kuuntele Uudet levyt 13.5.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.

  • Clara Schumannin laulut vihdoin yksissä kansissa

    Levyarvio

    Clara Schumannin syntymästä tuli viime kuussa kuluneeksi 200 vuotta, mikä on poikinut jonkin verran Schumann-konsertteja ja -julkaisuja pariskunnan pitkäikäisemmältä ja omana aikanaan menestyneemmältä osapuolelta. Clara Schumann oli 1800-luvun ylistetyin pianisti Franz Lisztin ohella, ja hän myös sävelsi sekä sai sävellyksiään julkaistuksi, mikä ei naiselle ollut kovin tavanomaista. Juhlavuoden kunniaksi on nyt julkaistu myös Schumannin lauluista kokonaislevytys, ensimmäinen laatuaan.