Äiti, emo, mamma, muori vai mutsi? Rakkaalla äidillä on monta nimeä. Mutta mistä tulevat äidin, isän ja muiden perheenjäsenten nimitykset? Suomen kielen professori Kaisa Häkkinen kertoi perheen nimistä Aristoteleen kantapäälle. Ensimmäisessä osassa käytiin läpi lähiperheen nimiä äidistä bonuslapseen.
Äiti
Kaikkein vanhin kantauralilainen nimitys äidille on ollut emä, jota ei oikeastaan käytetä enää muista kuin eläimistä tai puhuttaessa jostain hyvin isosta, kuten emävalheesta. Voi olla että emä on ollut alun perin lastenkielen sana. Siinä on sellaisia äänteitä, joita lapsi oppii helposti lausumaan.
Äiti on ollut äiti noin parituhatta vuotta. Se ei ole siis äidin alkuperäinen suomalais-ugrilainen nimitys, vaan germaaninen lainasana. Laina on kuitenkin aika vanha siitä päätellen, että sitä on muissakin kielissä. Virossa on tunnettu sellainen eit, joka tarkoittaa eukkoa, muoria tai mummoa, mutta konservatiivisessa Etelä-Virossa on ihan samanlainen äiti kun suomen murteissakin. Äitiä ei kuitenkaan esiinny kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, eli se on luultavasti lainattu sellaisilta germaaneilta, jotka ovat asuneet täällä Suomessa.
Isä
Isä-nimitystä on usein pidetty ikivanhana omaperäisenä sanana, mutta sille on esitetty myös hyvin vanha lainaetymologia. Se voisi olla peräisin indoeurooppalaisesta herraa, isäntää tai valtiasta tarkoittavasta sanasta. Mutta oli se sitten omaperäinen tai lainattu, niin se on tuhansia vuosia vanha ja tunnetaan kautta kielikunnan. Suomen kielessä on myös nuorempia lainattuja isän nimityksiä, niin kuin pappa ja vaari, jotka ovat tulleet ruotsin kielestä.
Vaari, ukki
Vaari tulee ruotsin sanasta far, joka voi tarkoittaa sekä isää, että isoisää myös suomen murteissa. Ukki-sanalla on vähän mutkikkaampi historia, sillä se kuuluu samaan yhteyteen kuin isoisää tai vanhaa miestä tarkoittava ukko, joka puolestaan on johdos tai hellittelyversio vanhasta miespuolista tarkoittavasta uros-sanasta.
Mummu, mummo, mummi
Mummu on myös laina ruotsin kielestä. Siinä on takana mormor, josta on myös ruotsissa samanlaisia mummo ja mummi -tyyppisiä muunnelmia.

Tytär, tyttö
Tytär-sanaa on joskus pidetty germaanisena lainana, koska se muistuttaa ruotsin dotter-sanaa, mutta se on kuitenkin mitä ilmeisimmin vanha, balttilainen lainasana. Se tunnetaan itämerensuomalaisissa kielissä laajasti. Tyttö on tytär-sanan johdos ja hellittelymuunnos. Tyttö on tullut suomen kieleen aika myöhään. Esimerkiksi Agricola ei vielä käyttänyt sitä, vaan piikaa, joka tarkoitti tyttöä. Se on tullut yleiseen käyttöön vasta 1800-luvulla ja silloinkin vielä piti sen tarkoitusta sanomalehdissä selittää. Jo ennen kuin puhuttiin tyttäristä ja tytöistä sanottiin neiti, joka on ikivanha tyttöä tarkoittanut perintösana.
Poika
Sana poika on myös ikivanhaa suomalais-ugrilaista perua. Poika kuuluu niihin harvinaisiin sanoihin, jotka ovat kulkeutuneet suomen kielestä ruotsin kieleen, eikä päinvastoin. Näyttäisi siltä että ruotsin kielen pojke sana on tullut suomen kielestä palveluspoikaa tarkoittavana nimityksenä.
Sisar
Sisar on balttilainen laina. Sisar-sana näyttää myös hyvin vanhalta, koska sillä on laajasti vastineita lähisukukielissämme.
Veli
Veljeä on pidetty vanhana omaperäisenä sanana, mutta tällä hetkellä vallalla on kuitenkin käsitys siitä, että veli olisi germaaninen lainasana.
Sisarus
Sisarus-nimitys viittaa vahvasti sisko-sanaan ja siihenkin on saatu mallia naapurikielistä. Saksassa sanotaan Geschwister (Schwester) ja Ruotsissa syskon (syster).
Äitipuoli, isäpuoli, sisarpuoli jne.
Uusperheiden myötä käytössä ovat nimitykset muun muassa äitipuolista ja isäpuolista. Äitipuoli saattaa tuntua vähättelevältä nimitykseltä, mutta puoli-loppuiset yhdyssanat ovat kuitenkin vanhaa tyyppiä. Ne ovat vakiintunut tapa ilmoittaa, että parillisista asioista toinen puuttuu, esimerkiksi silmäpuolesta on puhuttu kun puuttuu silmä, tai sisarpuolelta puuttuu toinen yhteisistä vanhemmista. Se on siis yleinen ja vakiintunut sananmuodostusmalli, jossa ei ole sinänsä mitään halventavaa.
Bonuslapsi, bonuspappa jne.
Ruotsissa on keksitty uusi positiivisempi nimitys uusperheen jäsenille. Nimitystä on käytetty jonkin verran myös Suomessa. Se saattaa tuntua kuitenkin ironiselta, liittyen siihen nähdäänkö asia hyvänä vai huonona. Bonus-sanaahan käytetään jonkun ylimääräisen hyvän nimityksenä esimerkiksi kaupankäynnin yhteydessä.
Perheenjäsenten nimet tulevat eripuolilta ja voi nähdä, että ne ovat aina olleet hyvin tärkeitä. Aihepiiriin kuuluu valtavan paljon sanastoa ja se elää ja kehittyy koko ajan. Kerrostumien alta löytyy kuitenkin myös se ikivanha uralilainen ydin.