Sirpa Jegorow
Yle
Lounais-Espanjassa sijaitsevassa Rocíon kylässä järjestetään helluntaisin uskonnollinen juhla, joka kokoaa satojatuhansia pyhiinvaeltajia kaikkialta Espanjasta rukoilemaan ja juhlimaan pyhää Neitsyttä, Blanca Palomaa. Hanne Alametsän ohjaamassa ja toimittamassa dokumentissa Rocio - Rakkaudentunnustus Neitsyelle (1982) seurattiin pyhiinvaeltajien matkaa kohti andalusialaista kylää ja juhlaa.
Uskonnollisen juhlan juuret pohjautuvat legendaan, jonka mukaan 1200-luvun lopussa muuan metsästäjä löysi Rosinan metsästä Blanca Paloman eli Valkokyyhkyn Neitsyen kuvan. Mies lähti kuljettamaan kuvaa kirkkoonsa, mutta yön aikana kuva katosi. Palatessaan kuvan löytöpaikalle Neitsyt odotti siellä metsästäjää. Neitsyt pyysi mieheltä, että tälle löytöpaikalle pystytettäisiin pyhäkkö hänen palvomisekseen. Nykyinen temppeli on samalla paikalla.
Rocíon juhla on koko kansan juhla, sillä kaikki Neitsyen palvojat lähtevät matkaan voimiensa ja varojensa mukaan. Pyhiinvellusmatkaa taitetaan jalan, härkävankkurein, ratsain, maastoautoin tai vaikka traktorein.
Heikon ruumiin kärsimykset eivät tukahduta hengen riemua.
Taival on ankara, sillä etelän polttava aurinko, karja- ja rantamaitten upottava hiekka ja kurkkua kuivaava pöly ovat jatkuvana riesana. Yöpymiset tehdään taivasalla. Pitkät taivallukset tuntuvat ja näkyvät turvonneissa jaloissa, joissa iho on rakkuloilla. Mutta Rocíon juhla on matkan koetteluudestaan huolimatta ilon juhla. Jos heikko ruumis kärsikin, se ei tukahduttanut hengen riemua, dokumentissa todetaan. Pyhiinvaeltajat jaksoivat iloita ja siksi välillä laulettiin ja tanssittiin.
Mutta mikä saa ihmiset lähtemään jopa satoja kilometrejä pitkälle matkalle? Ohjelmassa haastateltujen ihmisten vastauksissa korostuu Neitsyen suuri merkitys heidän elämälleen. Blanca Paloman palvonta kokoaa ihmisiä ja perhekuntia yhteen. Rocíon matka on myös perinne, joka siirtyy sukupolvelta toiselle.
Matka Rocíoon on joillekin myös ilon ja riemun juhla. Kun ensimmäiset pyhiinvaeltajat saapuvat kylään, he ampuvat raketteja tulonsa merkiksi. Kun lopulta viimeisetkin ovat kylässä, pienessä kylässä on väkeä paikalla jopa puolisenmiljoonaa. Väenpaljous järjestyy kuitenkin vähitellen jonoksi, jossa jokaisella on paikkansa. Jonon päämääränä on kylän pääkadun toisessa päässä oleva Neitsyen temppeli.
Eläköön Rocíon Neitsyt! Eläköön Valkokyyhky! Eläköön Suoseudun kuningatar! Eläköön Jumalanäiti!
Dokumentissa seurataan Neitsyen hartaan uskonnollisen palvonnan lisäksi sen toista hieman maallisempaa ilmenemismuotoa: laulua ja tanssia. Neitsyt onkin andalusialaisille ehtymättömän ilon ja riemun lähde. Ja jos ei enää taivu flamencon rytmeihin, juhlaan voi osallistua nauttimalla juhlajuomaa sherryviiniä, ohjelmassa kerrotaan.
Kun ilta tummenee kohti yötä, kymmenettuhannet kynttilät valaisevat rukouskulkuetta, jonka hartaisiin rukouslauluihin sekoittuvat taustalla kuuluvat flamencon kiihkeät rytmit. Ilmaan kajahtaa Neitsyttä ylistäviä huutoja. Helluntaiyö on pyhiinvaeltajille tilityksen aikaa. He rukoilevat Neitsyttä ja antavat Hänelle taas uusia lupauksia. Kulkueet kiertävät kylän halki temppeliin Blanca Paloman eteen. Temppelissä uskovaiset ammentavat voimaa Neitsyen tyyniltä kasvoilta.
Aamun sarastaessa Neitsyt kannetaan temppelistä ulos. Se merkitsee ulkona odottaville juhlan huipennusta. Väki tungeksii Neitsyen ympärillä ja toivoo pääsevänsä koskettamaan Häntä. Sillä pienikin kosketus merkitsee siunausta ja onnea loppuelämäksi.
El Rocio Andalusiassa
Lue lisää:
Pyhän Jaakobin tie vie pyhiinvaeltajat Santiago de Compostelaan
Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitin määränpää on Santiago de Compostelan kaupunki Luoteis-Espanjassa. Euroopan pisimmäksi kutsutulla pyhiinvaellusreitillä kulki myös toimittaja Kirsi Jansa. Matkaseuranaan hänellä oli pyhiinvaeltajia kaikkialta maailmasta. Monen matkalaisen tavoitteena oli kulkea reitti 33 päivässä ja olla perillä 25. heinäkuuta Jaakobin päivänä.
Lue lisää:
Pyhän Henrikin pyhiinvaelluksella saa hiljentyä omien ajatuksiensa kanssa
Vuoden 2000 kesäkuussa lähti 70 pyhiinvaeltajaa Suomesta, Saksasta ja Englannista kävelemään Pyhän Henrikin jalanjäljissä. 140 kilometriä pitkä ja kahdeksan päivää kestävä pyhä reitti kulki Kokemäeltä Köyliön ja Nousiaisten kautta Turkuun.
