Hyppää pääsisältöön

Taiteilija, pelasta meidät ilmastonmuutokselta!

Kati Roover, osa Flowing place -teoskokonaisuudesta
Osa Flowing Place -teoksesta Kati Roover, osa Flowing place -teoskokonaisuudesta Kuva: Kati Roover kati roover, osa flowing place -teoskokonaisuudesta

Faktapohjaisten uhkakuvien maalailun aika on ohi - ketään ei kiinnosta. Mitä taiteilijat voisivat tehdä, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä? KulttuuriCocktail kysyi asiaa kuudelta taiteilijalta.

Taiteen rooli on olla keskustelun alkutuotannon tasolla. Meidän tehtävä on tuoda ajatteluun tilaa ja synnyttää ajatuksen siemeniä ja kipinöitä.
IC-98, Patrik Söderlund ja Visa Suonpää, Lönnströmin museo, Khronoksen talo-projekti
IC-98 / Patrik Söderlund ja Visa Suonpää IC-98, Patrik Söderlund ja Visa Suonpää, Lönnströmin museo, Khronoksen talo-projekti Kuva: Lönnströmin museon/Hertta Kiiski ic-98, patrik söderlund ja visa suonpää, lönnströmin museo, khronoksen talo-projekti

IC-98 - Patrik Söderlund ja Visa Suonpää

Ekologiset kysymykset ovat meidän töissä yhtenä, varsin keskeisenä linjana. Meitä kiinnostaa luonnon, ajan ja kulttuurin pitkäkestoiset prosessit. Niissä tapahtuu useampi prosessi yhtä aikaa ja ilmastonmuutos on yksi niistä. Kaiken kaikkiaan meitä kiinnostaa ihmisen vaikutus ympäristöön.

Parhaillaan työstämme Khrononoksen talo -projektia. Siinä etsitään taloa, johon Khronos, ajan jumala, voisi asettua asumaan. Talon hankkimisen jälkeen se ympäröidään portittomalla aidalla ja jätetään koskemattomaksi tuhanneksi vuodeksi.

IC-98, Patrik Söderlund, Visa Suonpää, Lönnströmin taidemuseo, Khronoksen talo
IC-98, Patrik Söderlund, Visa Suonpää, Lönnströmin taidemuseo, Khronoksen talo Kuva: Patrik Söderlund ja Visa Suonpää ic-98, patrik söderlund, visa suonpää, lönnströmin taidemuseo, khronoksen talo

Khronoksen talon alkuperäinen idea 90-luvulla oli teoreettinen ja museologinen. Miten voisi museoida ja kiinnittää huomiota kuluvaan aikaan? Miten suojella itse ajankulu, ilman että palautetaan asioita alkuperäiseen tilaan. Jos haluat herätellä ihmisiä ajattelemaan sata tai tuhat vuotta eteenpäin, niin siitä tulee väistämättä ilmastonmuutokseen liittyvä kysymys, vaikka sitä ei suoraan kosketeltaisi.

Suomessa ei ajatella sitä, minkälainen tulevaisuuden kuva avautuu, kun ilmastonmuutos etenee. Tästä tulee hyvin kiinnostava kohde pakolaisuudelle seuraavan sadan ja kahden sadan vuoden aikana. Suomessa on nyt 170 000 hylättyä taloa. Sadan vuoden päästä voi näyttää hyvinkin toisenlaiselta.

Tuomas A.Laitinen, Deep Time Séance: Contamination, Kiasma-teatteri, 18.10.2015. Kuratointi: Jenni Nurmenniemi (HIAP – Frontiers in Retreat), valokuva: Salla Lahtinen.
Deep Time Séance: Contamination, Kiasma-teatteri, 18.10.2015. Kuratointi: Jenni Nurmenniemi (HIAP – Frontiers in Retreat), valokuva: Salla Lahtinen Tuomas A.Laitinen, Deep Time Séance: Contamination, Kiasma-teatteri, 18.10.2015. Kuratointi: Jenni Nurmenniemi (HIAP – Frontiers in Retreat), valokuva: Salla Lahtinen. Kuva: Tuomas A.Laitinen tuomas a.laitinen, deep time séance: contamination, kiasma-teatteri, 18.10.2015. kuratointi: jenni nurmenniemi (hiap – frontiers in retreat), valokuva: salla lahtinen.
Taiteilijan rooli on kuvitella ja spekuloida tulevaisuutta. Taiteilija voi yrittää luoda alustoja, joiden avulla ihmiset voivat ajatella asioita toisella tavalla. Ihminenhän toimii hyvin irrationaalisesti, vaikka tietoa olisi miten paljon.

Tuomas A.Laitinen

Deep Time Séance käsittelee suoraan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sitä, minkälaisia myrkkyjä siihen liittyy. Sen video-osuus pohjautuu minun kokemuksiini Kiinasta ja sen ilmansaasteista. Sen jälkeen olen tehnyt enemmän spekulatiivista fiktiota ja käsitellyt sitä, miten ihmiskeho joutuu sopeutumaan vähähiiliseen talouteen ja öljyn loppumiseen.

Aika pitkälle on kysymys siitä, että meidän pitää mennä pois ihmiskeskeisestä mallista. Ajatella planeettaa kokonaisuutena. On uskomatonta, miten nopeasti ihmisen toiminta on onnistunut horjuttamaan ekologista tasapainoa maapallolla. On selvää, että pitää tapahtua isoja rakenteellisia asioita ennen kuin laiva saadaan käännettyä.

Ajankohtaista:
Kiasman kokoelmanäyttely 29.1.2017 asti.
Bukarest-biennaali

Raimo Saarinen, Kuvan kevät 2016, Taideyliopisto, Neosgaia-teos
Neosgaia-teos Raimo Saarinen, Kuvan kevät 2016, Taideyliopisto, Neosgaia-teos Kuva: Raimo Saarinen raimo saarinen, kuvan kevät 2016, taideyliopisto, neosgaia-teos
Näen, että taiteella voi vaikuttaa yleisiin mielipiteisiin ja yksittäisiin ihmisiin, mutta en halua ottaa mitään selkeää roolia erityisesti ilmastotaiteilijana.

Raimo Saarinen

Minun työskentelyni lähtee tunnepohjaisesta inspiraatiosta. Kun inspiraatio iskee, niin se on selkeä ja voimakas oivallus. Minulla on selkeä kuva jostain tosi valmiista teoksesta ja sitä tunnelmaa lähtee tavoittelemaan. Sitten kun teos on valmis, ja kuluu aikaa, niin tajuaa itsekin, mitä siinä on käsitellyt.

Minua kiinnostaa yleisesti ihmisen toiminta luontoa kohtaan, ihminen on erillinen toimija luonnosta. Sitä on tosi paljon pyöritellyt mielessä ja miettinyt. Siihen tietenkin liittyy ilmastonmuutos ja ihminen geologisena voimatekijänä ja vaikuttajana.

Ajankohtaista: Kuvan kevät 2016: Neosgaia: Kolme roikkuvaa saarta, vähän kuin olisi menty metsään ja kahmaistu maata, ja nostettu rautakettingeille. Päällä kasveja.

Taiteilijan rooli ei ole ratkaista ilmastokriisiä, vaan tuoda uusia ajatuksia ja ajattelutapoja.
Kati Roover, Flowing Place -teos, ilmastonmuutos
Osa Flowing Place -teoskokonaisuudesta Kati Roover, Flowing Place -teos, ilmastonmuutos Kuva: Kati Roover kati roover, flowing place -teos, ilmastonmuutos

Kati Roover

Kävin pienillä saarilla Filippiineillä vuonna 2010 ja kuvasin siellä paljon. Kolme vuotta myöhemmin Yolanda-myrsky (Haiyan) vyöryi saarten yli tuhoten kaiken alleen jääneen. Se avasi silmät. Tein sen jälkeen omakohtaisen Yolanda-teoksen, joka koostui elokuvasta ja ääniteoksesta. Itselle on iso ristiriita sen suhteen, että länsimaalaisena ihmisenä elää turvassa omassa ympäristössään, mutta meidän elämäntavan takia ihmisiä kuolee muualla.

Kari Roover, Yolanda-hirmumyrsky, taideteos
Osa Yolanda -teoksesta Kari Roover, Yolanda-hirmumyrsky, taideteos Kuva: Kati Roover kari roover, yolanda-hirmumyrsky, taideteos
Kati Roover, osa Yolanda -taideteoksesta, Yolanda-hirmumyrsky
Osa Yolanda-teoksesta Kati Roover, osa Yolanda -taideteoksesta, Yolanda-hirmumyrsky Kuva: Kati Roover kati roover, osa yolanda -taideteoksesta, yolanda-hirmumyrsky
Kati Rooves, Yolanda-teos, Yolanda-hirmumyrsky, Filippiinit
Osa Yolanda-teoksesta Kati Rooves, Yolanda-teos, Yolanda-hirmumyrsky, Filippiinit Kuva: Kati Roover kati rooves, yolanda-teos, yolanda-hirmumyrsky, filippiinit

On ihmiselle vahingollista ajatella, että ihminen on kaiken keskellä. Luonto kyllä selviää muutoksista, mutta miten ihmisen käy. Suren sitä, jos kaikki pahimmat skenaariot ilmastonmuutoksen suhteen toteutuvat: ihmisen kulttuurissa on niin paljon kaunista.

Työskentelen tällä hetkellä Flowing Place -teoksen parissa. Se tulee esille Ruotsissa tänä kesänä (2016). Olen kuvannut puita ympäri maailmaa, muun muassa punapuita ja sadan vuoden sisällä sukupuuttoon kuolevia joshua-puita Yhdysvalloissa. Puut ovat selvinneet ajan saatossa vaikka mistä, mutta ihmisten aiheuttamista muutoksista ne eivät meinaa selvitä.

Tuija Kokkonen, Maus&Orlovski, Esitys Merinäköalalla 2008,
Kuva Esitys merinäköalalla -teoksesta, 2008 Tuija Kokkonen, Maus&Orlovski, Esitys Merinäköalalla 2008, Kuva: Tuija Kokkonen, kuva Kaisa Illukka tuija kokkonen, maus&orlovski, esitys merinäköalalla 2008,
En usko julistamiseen, koska silloin kaikki jankkaavat napit vastakkain ja ne uskovat, jotka ovat ennenkin uskoneet. Taiteilijan rooli ekokriisissä on luoda olosuhteita, joissa voi esittää kysymyksiä ja suunnata huomiota.

Tuija Kokkonen

Suurin oivallukseni on ollut tajuta, että perinteisesti esityksestä on suljettu kaikki muut paitsi ihminen pois. Olemme ikään kuin mustassa laatikossa, ja koko muu maailma on sen ulkopuolella. Aloin kyseenalaistaa esityksen ihmiskeskeisyyttä ja olen laajentanut esitystä ihmisen ulkopuolelle, sisällyttänyt esitykseen kasvit, eläimet ja sään ja ilmaston. Sää voi olla myös esityksen toimija.

Tuija Kokkonen, Esitys merinäköalalla, 2008, Kodin Ykkosen katto
Esitys merinäköalalla, 2008, Kodin Ykkosen katto Tuija Kokkonen, Esitys merinäköalalla, 2008, Kodin Ykkosen katto Kuva: Tuija Kokkonen, kuva Kaisa Illukka tuija kokkonen, esitys merinäköalalla, 2008, kodin ykkosen katto

Esitys merinäköalalla -teos tapahtui Helsingin korkeimmalla kohdalla Kivikossa, jossa kauan sitten on ollut rantaviiva. Vaati vuoden tutustua siihen paikkaan ja seurata mitä ympäristössä sinä aikana tapahtuu. Itse esityksessä vieraat tulivat alueelle muutamaksi tunniksi ja seurasivat joitakin ennalta valmisteltuja tapahtumia. Suurin osa tapahtumista oli ei-inhimillisten toimijoiden tuottamia, kuten esimerkiksi Pilvikomitea, jossa katsoja saattoi istua pöydän ja pilviluokittelukartan ääressä katsomassa pilviä. Why do I perform -luupissa mies ja koira keräsivät jätettä veden valtaamasta luolasta ja poseerasivat kasvavan jätekasan vieressä jokaisen hakumatkan jälkeen. Tapahtumia ei ollut kuitenkaan niin paljon, että ihmiset olisivat voineet viihdyttää itseään koko ajan.

Toinen osa esityksestä tapahtui Helsingin Kaisaniemessä entisen Kodin Ykkösen katolla, jossa rantaviiva olisi, jos tietyt jäätiköt sulaisivat.

Antti Majava, Mustarinda, Sinne Galleria 2016, Hyper Reason,
Hyper Reason Antti Majava, Mustarinda, Sinne Galleria 2016, Hyper Reason, Kuva: Antti Majava, kuvaaja Paavo Järvensivu antti majava, mustarinda, sinne galleria 2016, hyper reason,
Taiteilijat ovat keskeisessä roolissa myönteisen narratiivin luomisessa

Mustarinda - Antti Majava

Monet taiteilijat eivät halua tulla leimatuksi ympäristötaiteilijoiksi, koska siinä pitäisi olla järjetön määrä tietoa ja kokemusta monimutkaisista prosesseista. Siksi olemme pyrkineet luomaan Mustarindassa aktiivisesti yhteyksiä tieteentekijöiden ja taiteilijoiden välille.

Kun teknologinen ja yhteiskunnallinen muutos junnaa nyt paikallaan, on ryhdytty puhumaan yhä enemmän kulttuurisen muutoksen tarpeellisuudesta. Meidän täytyy muuttaa meidän kulttuuriset ihanteet planeetan voimavaroihin sopivaksi. Meidän täytyy muuttaa meidän identiteettiämme kuluttajina. Ja siinä prosessissa tarvitaan kulttuurin, yhteiskunnan ja talouden mekanismien ymmärtämistä.

Ensin pitää ymmärtää, mitkä meidän kulttuuriset ihanteet ovat ja mihin meidän identiteetti perustuu. Emme ole pystyneet vähentämään kuluttamista, vaikka me tiedämme sen seuraukset. Tunnistamisen jälkeen tulee merkityksettömyyden ja pelon tuntu siitä, että pitääkö meidän järjestää meidän henkilökohtainen elämämme uudestaan työpaikkaa, asumista ja vapaa-aikaa myöten. Ja totta kai siitä tulee vastareaktio.

Iso kysymys on, voiko muutos tapahtua demokraattisissa puitteissa. Siksi olemme tehneet yhteistyötä muun muassa Valtioneuvoston kanslian kanssa siitä, miten vastata siihen kehitykseen, joka on kohtuullisen väistämätön. Kaikkein tärkeintä on luoda myönteistä narratiivia siitä, että elämämme voi olla mielekästä, vaikka kuluttaisimme vähemmän. Ja siinä ovat taiteilijat ja kulttuurielämä keskeisessä roolissa.

Galleria Sinne: Mustarinda-seura, MAA-LAISET 29.4.–22.5.

Nestori Syrjälä, Raimo S. -videoteos, Mustarinda, Sinne Galleria 2016, Esko Roine
Raimo S. Nestori Syrjälä, Raimo S. -videoteos, Mustarinda, Sinne Galleria 2016, Esko Roine Kuva: Nestori Syrjälä, kuva: Paavo Järvensivu nestori syrjälä, raimo s. -videoteos, mustarinda, sinne galleria 2016
Alma Heikkilä, Mustarinda-seura, 1,5c, Galleria Sinne, nykytaide
1,5c Alma Heikkilä, Mustarinda-seura, 1,5c, Galleria Sinne, nykytaide Kuva: Alma Heikkilä, kuva Paavo Järvensivu alma heikkilä, mustarinda-seura, 1,5c, galleria sinne, nykytaide
Riikka Keränen, Mustarinda-seura, Fairplay -teos, Galleria Sinne,
Fair Play Riikka Keränen, Mustarinda-seura, Fairplay -teos, Galleria Sinne, Kuva: Riikka Keränen, kuva: Paavo Järvensivu riikka keränen, mustarinda-seura, fair play -teos, galleria sinne,


Anna kulttuurin koskettaa joka päivä - liity KulttuuriCocktailin joukkoihin Facebookissa!


Tarkennettu 16.5. muutamia lauseita Tuija Kokkosen artikkeliin liittyen.
  • Limingan niityt pelastettiin, ja Oulujoen lohesta tehtiin cocktail

    Maamme kirja 2017: Pohjanmaa

    Sakari Topeliuksen aikana Oulussa osoitettiin rohkeutta koskia laskemalla. Nyt kosket on valjastettu ja kuuluisan Oulujoen lohen perimä on menetetty. Oulun kauppahallissa eläkeläismiehet ovat sitä mieltä, että nykyään rohkeutta on se, että menee yksinään vanhainkotiin.

  • Hätä on tullut Karjalohjalle, mutta onneksi kyläläiset auttavat

    Maamme kirja 2017: Uusimaa

    Sakari Topelius perheineen vietti kesiä Karjalohjalla. Siellä hän myös viimeisteli Maamme kirjansa ja allekirjoitti kirjan esipuheen. Karjalohja oli Topeliukselle Uudenmaan helmi. Tänä päivänä karjalohjalaiset kiistävät Topeliuksen väitteen, jonka mukaan Karjalohjalla ei ole koskaan hallaa eikä hätää.