Vaikea lukihäiriö opetti erilaisuutta: “Pänttäsin matikkaa tanssin avulla”

Tanssisalin lattia täyttyy aakkosista. Lapin tytöksi itsensä esittelevä Pirita Tuisku istahtaa kirjainkasan keskelle ja hymyilee kameralle. Hersyvä nauru täyttää tilan, kun valokuvaaja pyytää Piritaa muodostamaan kirjaimista sanoja.

– Voi olla, että kirjoitan aivan väärin, Tuisku hihkaisee, mutta ryhtyy samantien järjestelemään kirjaimia.

Tosiasiassa Pirita ei enää nykyään välitä vaikka kirjaimet olisivat väärässä järjestyksessä. Ei ainakaan niin paljon kuin ennen. Sillä siitähän tässä jutussa on kyse: kirjoitusvirheistä, oppimisvaikeuksista ja vaikeasta lukihäiriöstä – asioista, jotka ovat kulkeneet naisen mukana pikkutytöstä lähtien.

– Muistan jo eskariajoilta, miten menetin hermoni ja heittelin kirjoja pitkin seiniä. En käsittänyt lukemista ollenkaan. Ja koulussa oppiminen oli tosi hankalaa. Tuntui, että mikään ei jää päähän vaikka tein töitä tosi paljon.

– Kasvoin pitkään siinä luulossa, että olen tyhmä. Toisten ei tarvinnut kuin kerran lukea sama teksti, niin he olivat ymmärtäneet. Minä tankkasin samoja rivejä uudestaan ja uudestaan. Se tuntui epäreilulta. Mietin monta kertaa, mikä minussa on vikana.

Kasvoin pitkään siinä luulossa, että olen tyhmä.

Ahkera ja tunnollinen koululainen sai lukuaineista heikkoja numeroita, kuunteli luokkakavereiden solvauksia omasta koostaan lähes päivittäin ja ihmetteli omaa tyhmyyttään. Tanssisalilla muita isompi tyttö ei sopinut vartaloltaan tanssijamuottiin, mutta harrastuksestaan hän ei ollut valmis luopumaan. Tanssi oli ja on edelleen suuri rakkaus, jonka kanssa Pirita Tuisku on elänyt läpi monet ilot ja surut. Tanssi on auttanut läpi murrosiän koukeroiset vaiheet sekä tärkeiden ihmisten menetykset. Liike on ollut myös tapa oppia.

– Tykkäsin liikkua ja tanssia. Tanssiessa minulla oli edes hetken olo, että olen jossain hyvä. Koulussa sitä tunnetta ei tullut koskaan. Mutta sitten yläasteikäisenä huomasin, että opin asioita paljon paremmin käytännön kautta. Aloin hyödyntää sitä nopeasti ja lopulta pänttäsin esimerkiksi matikantehtäviä yhdistämällä ne tanssisarjaan ja tanssiliikkeisiin. Opettelin asioita liikkeen ja käytännön kautta.

Pirita nousee kirjainkasan keskeltä, vääntää rumpukomppia isommalle, katselee hetken lattian täyttäviä kirjaimia ja aloittaa tanssin. Paperiaakkoset liikkuvat tanssijan mukana kevyesti ja ilmavasti muodostaen tanssilattian pintaan sanan “lukihäiriö”.

Diagnoosi vaikeasta lukihäiriöstä tuli vasta lukion viimeisenä lukuvuonna, kirjoitusten alla. Englannin- ja äidinkielenopettaja olivat yhteistuumin huomanneet, ettei Piritan tekemä työmäärä ja numerot sovi yhteen. Jotain oli pielessä.

Opettelin asioita liikkeen ja käytännön kautta.

– Sitten tehtiin testi ja tulokseksi tuli vaikea lukihäiriö. Mutta siinä vaiheessa asialle ei enää voitu tehdä mitään, koska minulla oli jo kirjoitukset tulossa. Sain kirjoituksiin lisäaikaa, mut ei se auttanut minua. Jouduin istumaan paikallani vielä pitemmän aikaa ja tällaiselle keskittymishäiriöiselle se on pahinta, mitä voi olla. Olisi ollut ihana, jos minua olisi vielä jotenkin muuten ehditty auttaa.

– Olen miettinyt paljon, miksi kukaan ei huomannut lukihäiriötäni aiemmin. Ehkä näihin asioihin ei silloin kiinnitetty niin paljon huomiota. Luultavasti ajateltiin, että en ole lukenut tai jaksanut tehdä tehtäviä. Nykyään näihin asioihin kiinnitetään paljon enemmän huomiota ja ollaan tosi valppaita.

Tanssi on Pirita Tuiskulle paljon enemmän kuin pelkkä työ. Tanssi on kanava tunteiden käsittelyyn, väline kohdata ilot ja surut. Pirita Tuisku tanssii paperikirjainten keskellä. Kuva: Yle, Tero Kyllönen pirita tuisku

28-vuotias Pirita Tuisku on tanssinut lähes koko ikänsä. Naiselle, jonka painajaiset liittyvät liikuntakyvyn menettämiseen, ei ole olemassa elämää ilman tanssia. Tanssinopettajaksi opiskelleella ja omaa yritystä jo neljä vuotta pyörittäneellä tanssitaiteilijalla on kuitenkin ollut muitakin haaveita.

– Minulla oli oman tanssikoulun lisäksi haave myös lentoemännän ammatista. Vieraiden kielten oppiminen oli minulle kuitenkin todella hankalaa. Ei ne vaan meinanneet jäädä päähän, joten ajattelin, että ehkä tästä haaveesta on nyt vaan luovuttava.

– Englanninkielen olen onneksi oppinut. Olin englantipainotteisella luokalla, joten kielen oppiminen tuli käytännön, ei lukemisen kautta.

Pirita tiesi jo varhaisessa vaiheessa, ettei hänestä tule yliopisto-opiskelijaa, mutta tanssikoulun perustamisen ja lentoemäntähaaveiden rinnalla kulki myös ajatus fysioterapeutin ammatista. Ylioppilastodistus ei kuitenkaan antanut mahdollisuutta edes pääsykokeisiin.

Se oli ensimmäinen kunnon takaisku lukihäiriöni takia.

– Se oli mulle aika kova paikka. Ohjasin ryhmäliikuntatunteja, olin töissä kuntosalilla ja opetin tanssia. Ajattelin, että haluan opiskella kehoa ja miten voisin kuntouttaa ihmisiä, mutta en saanut mahdollisuutta edes pääsykokeisiin.

– Se oli ensimmäinen kunnon takaisku lukihäiriöni takia. Piti vähän hengitellä ja miettiä, mitä seuraavaksi. Onneksi pääsin opiskelemaan tanssinopettajaksi.

– Tällä hetkellä olen onnellinen, etten päässyt fysioterapiapuolelle. Silloin tuntui rankalta ajatukselta menettää mahdollisuus lukihäiriön takia, mutta nyt ajattelen, että elämä on tuonut minut siihen pisteeseen, missä voin tehdä sitä, mitä sydän haluaa.

Nykyään Pirita on itseään ja omaa erilaisuuttaan kohtaan paljon armollisempi kuin ennen. Julkisesti tehdyt yhdyssanavirheet eivät enää kaada koko maailmaa.

– Yrittäjän työssä jännitin tosi paljon nettisivujen päivitystä ja markkinointia. Hoidin ne asiat alusta asti itse ja alussa se oli kamalaa. Jos huomasin, että lehtimainokseen tai someen oli lipsahtanut väärä sana tai kirjain, tuntui, että sydän pysähtyy. Se oli ikään kuin lupa ihmisille ajatella minut ammattitaidottomaksi työhöni tai yrittäjyyteen. Enää en ajattele niin.

Piritan kohdalla lukihäiriö tarkoittaa sekoittuvia kirjaimia, väärässä järjestyksessä olevia sanoja ja pieleen menneitä lausejärjestyksiä. Ja vaikka Pirita onkin jo sinut oman ominaisuutensa kanssa, on jokainen sähköpostin kirjoittaminen suuri ponnistus, eikä ihmisten ilkeät kommentit kirjoitusvirheistä edelleenkään tunnu kivalta.

Pirita Tuisku nappaa sormiinsa A- ja E-kirjaimet. – Nämä sekoitan usein keskenään. Pirita Tuisku sivuprofiilissa. Kuva: Yle, Tero Kyllönen pirita tuisku

– Oikeinkirjoitus ja toisaalta kirjoitusvirheet herättävät yllättävän paljon tunteita ihmisissä. Toki on tärkeää, että kirjoitan tekstit ymmärrettävästi, mutta ei kai maailma kaadu esimerkiksi yhdyssanavirheisiin.

– Sekoitan usein A- ja E-kirjaimet, lausejärjestykset ovat minulle äärimmäisen hankalia ja sanat vaihtavat paikkaa. Vaikka kuinka olen yrittänyt näitä asioita opetella ja yritän välttää kirjoitusvirheitä, ei se aina onnistu. Mutta en enää stressaa sitä asiaa niin paljon.

En jaksa sitä, että kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin.

Pirita Tuiskulle virheet ja erilaisuudet ovat mahdollisuuksia. Jokainen tekee virheitä ja ihmiset ovat erilaisia. Se on rikkaus.

– Ihmisiä pitäisi enemmän rohkaista erilaisuuteen ja persoonallisuuteen. En jaksa sitä, että kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin. Mitä enemmän olen saanut opettaa nuoria ja tanssin kautta katsoa meidän yhteiskuntarakennetta, niin vielä enemmän me menemme niihin numeroihin ja arviointeihin. Se pelottaa minua. Me yritämme koko ajan kitkeä erilaisuutta ja virheitä pois elämästämme. Ei sen niin pitäisi olla. Virheethän ovat mahdollisuus oppia jotain itsestä.

– Niin tanssissa kuin kirjoittamisessa, ihan kaikessa, pitää löytää omat tavat oppia ja tehdä asioita. Ja muistaa, ettei ole tyhmä, vaikka joku asia ei heti päähän jäisikään.

– Joskus sähköpostin kirjoittaminen voi olla henkisesti suuri ponnistus, Pirita Tuisku kertoo. Pirita Tuisku istuu läppäri sylissään. Kuva: Yle, Tero Kyllönen pirita tuisku

Tuiskun ensimmäinen tanssiteos Vapaus käsitteli lukihäiriötä. Nyt teon alla on uusi tanssiteos, jonka taiteilija on päättänyt työstää loppuun.

Pirita Tuisku kertoo videolla lukihäiriöstään ja ajatuksistaan erilaisuudesta. Katso haastattelu: