Hyppää pääsisältöön

Canal du Midi – Ranskan kuninkaiden unelma – täyttää 350 vuotta

Sète, satamakaupunki Etelä-Ranskassa viettää Meripäiviään 2016
Sète, satamakaupunki Etelä-Ranskassa, viettää sekä omaa että Canal du Midin 350-vuotispäivää Sète'in meripäivillä 2016. Sète, satamakaupunki Etelä-Ranskassa viettää Meripäiviään 2016 Kuva: Sini Sovijärvi/Yle canaldumidi, sète

Unelma kahden meren yhdistämisestä

Etelä-Ranskaa halkova, nykyisen Languedoc-Roussillonin maakunnassa sijaitseva Canal du Midi (240 km) kulkee Välimereltä Sète'in satama-alueelta Toulouse'iin asti, josta vesiteitse voi jatkaa Atlantin rannalle, Bordeaux'hon saakka. Tuo suururakalla rakennettu vesiväylä on osa Euroopan tavarankuljetuksen ja elinkeinoelämän historiaa, merenkulun historiaa, ja paikallista kulttuurihistoriaa. Ennen kaikkea se linkittyy vanhoihin eteläranskalaisiin tuotteisiin, viineihin ja viljaan, joiden helpompaa kuljetusta varten kanava rakennettiin.

Kanava oli Ranskan hallitsijoiden vanha unelma löytää oikotie Ranskaa ympäröivien kahden meren välille. Matka Välimeren itäisimmistä osista Iberian niemimaan ympäri Atlantille ja Pohjois-Ranskaan oli todella pitkä. Jo roomalaiset haaveilivat löytävänsä reitin jostain kohdin nykyistä Etelä-Ranskaa Välimereltä suoraan Atlantille. Ranskan kuningas Henrik IV (1594 -1610), määrätietoinen visionääri, oli vakavissaan ja aloitti rakennustyöt.

Henrik näki kaupankäynnissä ja meriliikenteessä isänmaalleen suuria mahdollisuuksia. Muut maat olivat ehtineet jo Ranskan edelle. Pitkän pohdinnan jälkeen kuningas neuvonantajineen oli katsonut Välimeren päähän sopivan sataman sijaintipaikan: pikkuruinen Sète, jonka niemeke ja poukama tarjosivat alueen suotuisimmat olosuhteet laivojen rantautua. Helppo tuo rannikko ei ollut lähestyä juuri mistään, sillä suojaavaa saaristoa ei ole. Henrikin huikea satama- ja kanavahanke kuitenkin kariutui jatkuvien rahavaikeuksien vuoksi. Hallitsija murhattiin vuonna 1610.

Sète, maalauksellinen merikaupunki Etelä-Ranskassa viettää meripäiviään 2016.
Maalauksellinen Sète. Sète, maalauksellinen merikaupunki Etelä-Ranskassa viettää meripäiviään 2016. Kuva: Sini Sovijärvi/Yle canaldumidi, sète

Canal du Midi satamineen saa dramaattisen alun

Aurinkokuningas Ludvg IV ja mahtiministerinsä Colbert päättivät nostaa taloudellisesti pohjamudissa vellovan Ranskan näyttävällä teolla ja kaivoivat Canal du Midi -projektin uudelleen esiin. Paikallinen, Languedoc-Roussillonin alueen olot hyvin tunteva insinöörinero Paul Riquet oli kuullut suunnitelmasta ja esitteli omat tarkat kanavalaskelmansa ministeri Colbert'ille, joka vaikuttui ja hyväksyi suunnitelman. Työt aloitettiin tulikuumana hellepäivänä 29.7.1666 laskemalla aallonmurtajan peruskiven. Tehtävän suoritti Montpellier'n arkkipiispa suureellisin menoin.

Sète'in meripäivien kulkuetta 2016.
Sète'in meripäivien kulkuetta 2016. Sète'in meripäivien kulkuetta 2016. Kuva: Sini Sovijärvi/Yle canaldumidi, sète

Juhlaa varten oli pystytetty väliaikainen lavastekylä kojuineen ja suojineen, kaiken kruununa väliaikaiset kappelirakennukset kirkon korkean edustajan kunniaksi. Kerrotaan, että mereltä ensin nousi raikas merituuli vilvoittamaan helteen piinaamia vieraita, kunnes siitä illemmalla sukeutui kunnon myrsky. Paluuta ei ollut, varsinkaan merelle aikoville, joten pitkämatkalaisten oli pakko viettää koko yö ankarasti juhlimalla, koska majapaikkoja ei ollut riittävästi.

Canal du Midin uhrauksia vaatineet rakennustyöt saatiin päätökseen vuonna 1681, kohtalokkaasti vain muutamaa kuukautta mestari Riquet'n kuoleman jälkeen. Hän ei itse ehtinyt unelmansa ja ponnistelujensa täyttymystä nähdä. Mutta kunnianhimoinen vesireitti Sète - Toulouse oli valmis. Toulouse'ista pääsi jo ennestään Atlantille Garonne-jokea pitkin. Nyt Välimeri vihdoin yhdistyi Atlanttiin! Monen hallitsijan unelma tavara- ja henkilöliikenteen helpottamiseksi toteutui. Loistokauden jälkeen, 1800-luvun jälkipuoliskolla, rautatie astui tavarankuljetuksen ykköseksi ja kanava sai hiljalleen väistyä.

Ilta-aurinko Sète'in vanhassa satamassa.
Ilta-aurinko Sète'in vanhassa satamassa. Ilta-aurinko Sète'in vanhassa satamassa. Kuva: Sini Sovijärvi/Yle canaldumidi, sète

Hiljaisesta hiipumisesta uuteen kukoistukseen

Vuonna 1953 tavarankuljetus Canal du Midillä lopetettiin tyystin. Vaivalla rakennettu, kallis kanava unohtui uinumaan ja rappeutumaan, kunnes se pitkälti paikallisten ponnistusten ansiosta 1996 nostettiin Unescon maailmanperintöluettelon kulttuurikohteiden joukkoon. Suuri, mutta sitkeydessään ymmärrettävä saavutus yhteisöltä, jonka sukutarinoita yli kolmen sadan vuoden takaa kanava on leimannut.

Nykyään Canal du Midi on kulttuurihistoriallinen matkailukohde, jota pitkin voi verkkaisesti lipua proomulla, sopivaksi valitsemansa pätkän. Uusia kunnostushankkeita kanavan historiallisen arvon ylläpitämiseksi on Ranskan talouskriisistä huolimatta tekeillä. Kunnianhimoisin projekti liittyy kanavan matemaattisesti ja fyysisesti vaikeimpaan toteutusosuuteen – Fonséranes'in yhdeksän kanavasulun (pituus 280 metriä, vedenpinnan korkeusero 21 metriä) – matkalle tehtävään maanmuokkausprojektiin, joka valmistunee vuonna 2017. Näin Canal du Midi kertoo parhaiten itse omasta kiehtovasta historiastaan ja merkityksestään.

Sète'in meripäivillä voi tutustua laivoihin ja merenkulun ammatteihin.
Sète'in meripäivillä voi tutustua laivoihin ja merenkulkuun liittyviin ammatteihin. Sète'in meripäivillä voi tutustua laivoihin ja merenkulun ammatteihin. Kuva: Sini Sovijärvi/Yle canaldumidi, sète

Aurinkokuninkaan alkuunpanema Sète on järjestänyt Escale à Sète -meripäiviä vuodesta 2010. Tapahtumassa herätetään henkiin vanhoja elinkeinoja, ammatteja ja merenkulkuperinteitä ja nostetaan esiin sekä sataman että Canal du Midin historiaa. Ranskalaiseen tapaan kanavaan ja satamaan kiinteästi liittyvä seudun oma gastronomia esiintyy näyttävästi. Vuonna 2016 juhlinta on huipussaan, kun kanava ja satama täyttävät 350 vuotta.

Sète, taiteilijoiden kaupunki

Sète tunnetaan Ranskan huomattavimpiin nykyajan runoilija-kirjailijoihin kuuluvan, Ranskan akatemian jäsenen Paul Valéryn (1871-1945) kotikaupunkina. Valéry lepää oman runonsa Cimétière marin mukaisessa "Kalmistossa meren rannalla" (suomennos Lauri Viljanen 1951), Sète'in niemekkeen sylissä. Toinen suuri ranskalaistaiteilija, runoilija ja lauluntekijä Georges Brassens (1921-1981) on Sète'in ylpeydenaihe. Hänelle on omistettu oma museo Espace Georges Brassens, joka kertoo kävijälleen mainiosti myös satamakaupungin omaa historiaa.

Georges Brassens -museo on värikäs kuin Sète'in satama itse.
Espace Georges Brassens -museo on värikäs kuin Sète'in satama itse. Georges Brassens -museo on värikäs kuin Sète'in satama itse. Kuva: Sini Sovijärvi/Yle canaldumidi, sète

Itse Sète ja koko merellinen tienoo on kirjattu taidehistoriaan varhaisten impressionistien innoituksen lähteenä. Myös myöhemmät kuvataiteilijat ovat houkuttuneet seudulle ikuistamaan voimallista värimaailmaa ja valoa. Tunnetut kirjailijat ja elokuvantekijät ympäri maailmaa ovat antautuneet aiheille satamakaupungin juurevasta elämänmenosta.

Entinen kalastusalus Louis toimii museona ja näyttelytilana Sète'in satamassa.
Entinen kalastusalus Louis toimii museona ja näyttelytilana Sète'in satamassa. Entinen kalastusalus Louis toimii museona ja näyttelytilana Sète'in satamassa. Kuva: Sini Soivjärvi/Yle canaldumidi, sète

Aihepiirissä liikutaan myös Talo Ranskassa -sarjassa vuodelta 2009: Yle/Oppiminen (Yle Teema - tuottaja Jaana Sormunen / toimittaja Sini Sovijärvi / kuvaaja Ghadi Boustani / Yle / Zodiak Television Finland / Jarowskij Suomi 2009 / suomennos Sini Sovijärvi/Yle).

  • Metsään pysähtynyt juna – Matti Johannes Koivun sukellus modernin Suomen historiaan

    Matti Johannes Koivun kehityskertomus päättyy.

    Modernin Suomen tarina on ihmeellinen, mutta se on aina kesken. Valtavalla sinnikkyydellä ihmiset ovat yrittäneet luoda järjestystä ja hallittua yhteiskuntaa, mutta aina jokin pilaa järjestyksen. Keskeneräisyyden historia päättää Matti Johannes Koivun esseesarjojen trilogian. Mutta miksi muusikko ryhtyi selvittämään mammuttimaisia kysymyksiä? Matti Johannes Koivu kertoo.

  • Hakoisten kartanon perintö – juurevasti moderni maatalousyrittäjyys

    Hakoisten kartanon perintö on vastuullinen.

    Hakoisten kartanon historia Janakkalassa juontuu jo 1200-luvulta. Linnavuorella sijaitsi ilmeisimmin Birger-jaarlin toisen ristiretken aikainen puulinna, jota novgorodilaiset piirittivät. Nykyinen kartanon päärakennus on 1700-luvun lopusta. Rosenbergien suku on omistanut Hakoisten kartanon vuodesta 1935. Nuori isäntä Max Rosenberg saattoi kartanon toiminnan eettiseen luomuun vuonna 2015. Hereford-lihakarjaa pidetään hyvin ja vastuullisesti. Kartano on aina ollut yritteliäs maatalouskartano, joka on myös vaikuttanut paikallisesti alueen kehitykseen. Suomen kartanot ovat toimineet paikallisina vaikuttajina, mutta myös kansainvälisten vaikutteiden tuojina maahamme. Tapaamme Hakoisissa sekä vanhemman isännän Björn Rosenbergin että nuoren isännän Max Rosenbergin ja edustavan otoksen Hereford-karjan rouvapuolisista edustajista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua