Tänä vuonna ilmestynyt Niin raskas on rakkaus (Beckomberga, 2014) on ensimmäinen Sara Stridsbergin (s. 1972) suomennettu romaani. Se sijoittuu vuonna 1995 lakkautettuun samannimiseen tukholmalaiseen mielisairaalaan, jota sanottiin kaupungiksi kaupungissa. Stridsberg voitti Pohjoismaisen Neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2007 toisella romaanilla Drömfakulteten.
Psykiatri-kirjailija Claes Andersson tunnetaan jazzmuusikkona ja myös pitkästä urastaan poliitikkona. Andersson onnitteli aluksi Stridsbergiä tämän valinnasta Ruotsin Akatemiaan ja kertoi, että Beckomberga teki häneen suuren vaikutuksen. Andersson on itsekin ollut töissä suuressa sairaalassa, joten tietää sellaisen paikan toimintatavoista. Hän myös ylisti sairaaloissa kokemaansa uskomatonta huumoria.
Stridsberg kertoi miten kirjassa oli olennaista, että sairaat ja terveet sulautuvat yhteen, jolloin normaaliuden käsite kyseenalaistetaan. Stridsberg haki yhteyksiä sairaiden ja terveiden välille. Kirjailijan pitää kuulla henkilöidensä puhuvan, hän sanoi, se muistuttaa samalla siitä, miten ihminen psykoosissa kuulee ääniä. Mielisairaaloista oli Ruotsissa esimerkiksi pakkoon liittyviä synkkiä mielikuvia, se oli yksi syy siihen, että niitä lakkautettiin. Ikävä puoli oli se, että usein resurssit menivät lakkautusten mukana. Toisaalta mielisairaaloihin liittyi myös utooppinen, toiveikas puoli. Ne, joilla ei ollut paikkaa muualla yhteiskunnassa, saivat sieltä kodin, Stridsberg kertoi.
