Hyppää pääsisältöön

Minä ja isämme olimme luontonörttejä, sanoo Helen MacDonald

Sirpa Kähkönen kysyi Savoyn lavallla ensin, miltä MacDonaldista tuntuu olla Suomessa, joka on tarjonnut apua Britannian heikossa hapessa olevalle haukkapopulaatiolle. MacDonald oli silminnähden innoissaan, hän oli jo onnistunut kuulemaan satakielen laulua. Luonnollisesti hänelle on myös kerrottu uimastadionin lähistöllä pesivästä kanahaukkapariskunnasta, Helmistä ja Heikista. Haukat ovat keskeisessä roolissa hänen kirjassaan H niin kuin Haukka.

MacDonald on tutkinut Cambridgen yliopistossa muun muassa ornitologian historiaa, sosiologiaa ja filosofiaa.
H niin kuin Haukka -kirjan taustalla on MacDonaldin rakastetun isän yllättävä kuolema vuonna 2007. Helenin maailma murtui, hän päätti selviytyä surusta kesyttämällä haukan, toimenpide, jota ei suosittele toisille. Kun hän kirjoitti kokemuksestaan kirjan H niin kuin Haukka, hän sai lukea arviosta, että kirjaan on rakennettu hyvin tunnettu myytti, matka tuonpuoleiseen ja takaisin. MacDonald oli ällistynyt, mutta ehkä myös valaistunut luettuaan tulkinnan.

Kirjailija Helen Macdonald
Kirjailija Helen Macdonald Kuva: Yle / Raili Tuikka Helen Macdonald,Helsinki Lit,kirjailijat
Kirjailija Sirpa Kähkönen
Kirjailija Sirpa Kähkönen Kuva: Yle / Raili Tuikka Sirpa Kähkönen,Helsinki Lit,kirjailijat

Menestyskirja saattaa tuottaa musiikkimaailmasta tutun vaikean toisen albumin syndrooman, MacDonald sanoi. Yhdeksän romaania kirjoittanut Kähkönen sanoi, että jokaisen kirjan aloittaminen on vaikeaa, mutta totesi, että MacDonald on tekstin perusteella niin lahjakas, että ylitsepääsemättömiä ongelmia tuskin tulee.

MacDonald kertoi nonfiktioksi luokitellun kirjansa aineksista, siitä miten oli yhdistellyt omaelämäkerrallisista ja historiallisista aineistoa. Sirpa Kähkönen pohti voisiko nonfiktioteosta kirjoittaessa itse asiassa olla luovempi kuin fiktiota kirjoittaessa, yhdistellä aineksia vapaammin. Aivan, kuin hienossa kakussa, MacDonald totesi.

H niin kuin Haukka pohjaa Helenin isältään omaksumaan läheiseen luontosuhteeseen. Olimme luontonörttejä, MacDonald kuvasi isänsä kanssa tekemiä luontoretkiä. Isä opetti minua rakastamaan kauneuden moninaisuutta, eipelkästään luonnossa itsessään vaan myös kirjojen kautta. Kerran isä toi kotiin kirjan Saharan hämähäkeistä, jolloin Helen nauroi hänelle. Avaa se, isä sanoi loukkaantuneena. Kun Helen sitten selasi kirjaa, hän näki upeita vesivärikuvia mielikuvituksellisista olennoista ja ymmärsi.

Sirpa Kähkönen luki katkelman MacDonaldin kirjasta, se kertoi “vanhasta kunnon Englannista” ja siitä miten maisema halutaan nähdä. Maisemaa ja luontoa käytetään hyväksi, kun rajataan kuka kuuluu maahan ja paikkaan ja kuka ei kuulu, vaihtelevien päämäärien hyväksi, MacDonald sanoi.

Onko meillä toivoa, Kähkönen kysyi. Ekologinen kriisi on kuitenkin todellisuutta, olemme menettäneet lukemattomia lajeja. Luontokuvamme on muuttunut. Monille maaseutu on tyhjää, se on ikään kuin lasin takana, paikka johon ei pidä koskea. Minusta meidän pitää mennä luontoon, MacDonald sanoi.

Kommentit
  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri