Natsijohtaja, jonka usko loppui
Esa Henrik Holappa on pyhittänyt lähes puolet elämästään kansallissosialismille. Nyt hän on luopunut aatteestaan ja katuu vuosia, jolloin hän saarnasi vihan ja väkivallan puolesta. Holappa haluaa nyt tehdä menneisyytensä kanssa julkisen pesäeron huolimatta vaaroista, joita se tuo mukanaan.
Nuoren miehen tie kulki lapsuuden ajan sotilasinnostuksesta Suomen kovapintaisimpien uusnatsien ja uusfasistien keulakuvaksi Suomen Vastarintaliikkeessä. Hänen elämässään oli kyse taistelusta, liikkeestä ja kansallissosialismista. Vaan vuosi vuodelta kaikki alkoi tuntua yhä vähemmän oikealta.
”Aloin kysyä halusinko todellakin kasvattaa lapseni osaksi tätä liikettä. Halusinko minä, että he eläisivät yhtä suljettua elämää kuin minä ja että he näkisivät kaikkialla vihollisia. Ajattelin omaa aikaani natsiliikkeessä ja tajusin äkkiä, että minun touhuni olivat olleet täysin päättömiä. Kun vuonna 2007 jouduin poliisikuulusteluun, minulle vakuutettiin, että kansallissosialismi on historiaa. Minun olisi tuolloin pitänyt tajuta, että he olivat oikeassa – tapahtunut mikä tapahtunut”, Holappa kertoo Ylelle ainutlaatuisessa haastattelussa.
Holappa kuvaa raskaaksi prosessia, joka päättyi hänen eroamiseensa liikkeestä.
Minun on pakko määritellä kaikki uudelleen ja oppia tuntemaan itseni uudelleen. Kuka minä oikeastaan olen?
”Elin vuosikausia kansallissosialismin oppien mukaisesti. Seurustelin liikkeelle ja kansallissosialismille vihkiytyneiden henkilöiden kanssa. Minä olin ihan samanlainen. Siksi minun on nyt pakko määritellä kaikki uudelleen ja oppia tuntemaan itseni uudelleen. Kuka minä oikeastaan olen? Kun päätin jättää natsismin, ei elämässäni ollut paljoa jäljellä. Minun oli pakko aloittaa kaikki alusta.”
Holappa sanoo, että hän yrittää ymmärtää missä kohtaa ja mitkä asiat menivät pieleen ja milloin hänen innostuksessaan historiaa kohtaan pimeä puoli pääsi vallalle.
Esa Henrik Holappaa kiinnosti lapsuudesta asti kaikki, millä oli tekemistä armeijan kanssa. Teinivuosina kiinnostus suuntautui Natsi-Saksan historiaa kohtaan. Häntä innostivat Kolmannen valtakunnan militarismi ja tiukka kuri. Holappa sanoo, että hänen natsimainen maailmankuvansa alkoi muodostua 13–14 ikävuosien kieppeillä.
HH = Heil Hitler tai Henrik Holappa
Vuonna 2000 Holappa kirjoitti antisemitistiselle Huhtikuun ryhmälle muutamia tekstejä Waffen-SS:ssä toimineista vapaaehtoisista suomalaisista. Hän oli tuolloin 15-vuotias. Hän ei ollut kuitenkaan valmis liputtamaan avoimesti natsismin puolesta eikä siksi käyttämään omaa nimeään. Hän ryhtyi eräänlaisena pseudonyyminä kirjoittamaan toisella erisnimellään eli Henrikillä. Sitä paitsi Henrik Holappa toimi hänen mukaansa paremmin kansainvälisissä kuvioissa. Natsien keskuudessa HH on usein käytetty lyhenne, jolla tarkoitetaan ”Heil Hitler”. Siitä lähtien nimi on seurannut häntä ja koko natsikautensa ajan Esa Holappa tunnettiin Henrik Holappana.
Vuosina 2001–2002 Holappa kuului Oulussa paikalliseen skinhead-jengiin ja tutustui useisiin skiniliikkeen johtajiin. Hän kuitenkin pettyi, koska nämä eivät olleet erityisen kiinnostuneita ideologisista teemoista. Skinien uusnatsismi keskittyi ennen muuta viinan juontiin, musiikin kuunteluun ja maahanmuuttajien kanssa tappelemiseen. Se ei kuitenkaan Holapalle riittänyt.
Hän sai tarpeekseen kun ajautui riitoihin jengin muiden jäsenten kanssa. Hän ripusti pilottipusakan naulaan ja heitti maihinnousukengät jaloistaan. Holapan mielestä Suomessa ei ollut uskottavia kansallissosialisteja. Hän suuntasi katseensa ulkomaille ja skinhead-kavereitaan huomattavasti vaarallisempiin henkilöihin.
Kirjeenvaihtokurssi natsismin saloihin
Hänen ensimmäiset kontaktinsa maailmaan, josta tulisi hänen huomattava henkilökohtainen verkostonsa äärioikeistolaisissa järjestöissä, löytyivät Britanniasta. Niiden kautta hän sai yhteyden paljon vanhempaan mieheen, rankkoja rikoksia tehneeseen yhdysvaltalaiseen natsiin Richard Scutariin. Scutari oli The Order -nimisen järjestön jäsen. Hänet oli tuomittu 60 vuoden vankeusrangaistukseen useista rajuista rikoksista, joissa oli ollut poliittinen motiivi. Vuonna 2002 Holappa kirjoitti Scutarille ensimmäisen kirjeensä.
”Hänen taustansa oli sotilaallisissa erikoisjoukoissa. Se minua varmaankin innosti eniten. Halusin myös tuntea ihan oikean natsin. Hänellä oli vaikuttava elämänkerta ja hän tuntui olevan tosissaan. Halusin oppia tuntemaan juuri sellaisia ihmisiä.”
”Aluksi kyselin hänen elämästään ja armeijapalveluksestaan. Vähitellen kirjeenvaihtomme muuttui henkilökohtaisemmaksi ja ideologisemmaksi. Emme koskaan kirjoittaneet mitään väkivallasta. Silloinhan kirjeet eivät olisi menneet perille”, Holappa kertoo suhteesta, josta tuli hänen kirjekurssinsa kansallissosialistiseen ideologiaan.
Kirjeenvaihtoa kesti vuoteen 2014 asti, jolloin Holapan usko alkoi tosissaan hiipua. Hän ei enää vastannut Yhdysvalloista tulleisiin kirjeisiin.
Holappa kirjoitteli myös muun muassa Ku Klux Klanin johtajalle David Dukelle, saksalaiselle poliisimurhaajalle Kay Diesnerille ja norjalaiselle skinille Ole Nicolai Kvislerille, joka sai vankilatuomion rasistisin motiivein suoritetusta murhasta. Holapalla oli suhteet myös yhdysvaltalaisiin rasistisiin jengeihin kuten Aryan Brotherhood ja Aryan Nations. Vuonna 2004 Holappa solmi suhteen, joka vuotta myöhemmin sai hänet piilottamaan etsintäkuulutettua rikollista kotonaan. ”Olin saksalaisten uusnatsien verkkosivuilla. Kirjoitin heidän vieraskirjaansa, että minä suomalaisena kansallissosialistina tervehdin kaikkia saksalaisia kansallissosialisteja ja jätin sinne sähköpostiosoitteeni. Pari päivää myöhemmin sain viestin Gerhard Ittner -nimiseltä henkilöltä (vuonna 1958 syntynyt saksalainen, äärioikeistolainen ja joukkotuhon kieltäjä, joka on ollut aktiivi mm. Kansallisunioni -puolueessa). Saksassa oli jo tuolloin alkanut oikeudenkäynti Gerhard Ittneriä vastaan. Häntä epäiltiin muun muassa kiihotuksesta ja vihapuheesta kansanryhmää kohtaan ja yleisesti hänen uskottiin saavan tuomion ja vankeusrangaistuksen. Ittner ei kuitenkaan koskaan tullut oikeuden eteen. Vuonna 2005 hän kulki Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen. Ittner sai poissaolevana kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden vankilatuomion ja hänestä annettiin kansainvälinen etsintäkuulutus. Saksalaisnatsi asui Holapan kotona Oulussa yli vuoden. Holappa esitteli lähipiireilleen vanhemman mieshenkilön saksalaisena ystävänä, joka kävi usein Suomessa. Ittnerin oleskelu Suomessa katkesi äkillisesti, kun Suojelupoliisi soitti Holapan ovikelloa myöhäiskesällä vuonna 2006. Poliisit olivat saaneet vihjeen kollegoiltaan Saksassa eräästä suomalaisesta, joka oli aktiivi saksalaisissa natsipiireissä ja joka kirjoitti säännöllisesti saksalaisille natsisivustoille. Poliiseilla ei ollut aavistustakaan, että etsintäkuulutettu saksalaisnatsi oli Suomessa. He halusivat sen sijaan keskustella Holapan kanssa. Poliisit eivät kuitenkaan löytäneet asunnosta nuorta suomalaista, vaan vanhemman saksalaismiehen. Poliisien uteliaisuus heräsi ja he halusivat tietää kuka tämä oli. Ittner keksi hätävalheen ja onnistui pakenemaan asunnosta muka noutaessaan henkilöpapereitaan. Hän piiloutui kerrostalon katolle, kunnes poliisit poistuivat paikalta. Myöhemmin samana iltana Ittner lainasi Holapan polkupyörän, jolla polki Oulusta Haaparantaan ja matkasi sieltä Tukholmaan ja edelleen Portugaliin. Ittner joutui oikeuden eteen vuosia myöhemmin. Hänet pidätettiin Portugalissa keväällä 2012 ja samana syksynä hänet passitettiin Saksaan. Gerhard Ittner on istunut vankilassa siitä lähtien lukuun ottamatta lyhyttä vapauskautta syksyllä 2015.
Piilotteli etsittyä natsirikollista
Natsifoorumien aktiivi
Helmikuussa 2004 perustettiin verkkoon suomalainen natsifoorumi Kansallissosialismi.com. Henrik Holappa oli sen aktiivisimpia kirjoittajia. Hän kertoo itse, että hänen tekstinsä käsittelivät ennen muuta sotilaita ja suomalaisia SS-miehiä, mutta nyttemmin lakkautettu sivusto sisälsi myös rasistisia, juutalaisvastaisia ja joukkotuhon kieltäviä artikkeleita. Verkkosivuston kautta Holappa tutustui samanmielisiin kotikaupungissaan Oulussa. He kohtasivat ja ryhtyivät vähitellen tapailemaan säännöllisesti keskenään.
”Meitä oli kahdeksan henkilöä, joimme kahvia ja keskustelimme. Analysoimme maailman politiikkaa ja erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja. Alkoholia ei näissä tapaamisissa nautittu. Tämä tuntui huomattavasti hauskemmalta kuin skinien seurassa. Nuo ihmiset olivat älykkäitä ja monilla heistä oli korkeakoulututkinto. Ja he ajattelivat samoin kuin minä.”
Perussuomalaisten jäsenenä
Ryhmä aloitti poliittisen aktivisminsa vierailulla Perussuomalaisissa vuosina 2005–2006. Holappa valittiin puolueen piirijärjestön hallituksen varajäseneksi, mutta hän sanoo, ettei ollut koskaan mikään aktiivi perussuomalainen.
”Jaoin joitain vaaliesitteitä ja kävin parissa kokouksessa. En kuitenkaan koskaan löytänyt paikkaani puolueessa. Olin tuolloin 20 ja kaikki muut olivat vanhempia. Toisaalta minusta puolueen linja oli aivan liian pehmeä. Minut vaiennettiin, jos yritin puhua monikulttuurisuuden vaaroista. Siksi koko ryhmämme erosi puolueesta”, Holappa kertoo.
Oma järjestö
Perussuomalaisista lähdön jälkeen heräsi ajatus perustaa oma järjestö. Holappa ja toinen kansallissosialismi-foorumille kirjoittanut henkilö, Mikko*, keskustelivat oman järjestön ideologisesta pohjasta ja siitä kuka halusi lopulta lähteä mukaan.
Samoihin aikoihin Holappa sai Richard Scutarilta kirjeen, jossa tämä kehotti ottamaan yhteyttä Scutarin toiseen kirjeenvaihtokaveriin. Mies oli ruotsalainen ja kuului Ruotsin Vastarintaliike-nimiseen järjestöön. Holappa ryhtyi kirjeenvaihtoon ruotsalaisten natsien kanssa.
Holappa aloitti kontaktit ruotsalaisiin, mutta kun Suomen Vastarintaliike perustettiin, hän oli itse Yhdysvalloissa, jossa hän toimi ja asui yhdysvaltalaisten uusnatsien ja rasistien luona.
Ennen Yhdysvaltain matkaansa heinäkuussa 2008 Holappa ja Mikko tapasivat. Mikko oli muuttanut Oulusta Helsinkiin. He sopivat, että Mikko jatkaisi yhteydenpitoa ruotsalaisiin natseihin. Myöhemmin samana vuonna tuli päätös Ruotsista: suomalaiset saivat luvan perustaa oman vastarintaliikkeensä. Holappa valittiin viralliseksi johtajaksi ja keulakuvaksi, vaikka hän oli tuolloin ulkomailla.
Kuukaudet Yhdysvalloissa
Yhdysvaltain matkaan johtanut tapahtumasarja alkoi vuonna 2006, kun Holappa muodosti yhteydet yhdysvaltalaiseen äärioikeistolaiseen ja rasistiseen järjestöön Aryan Nationsiin. Järjestö avasi suomenkielisen osaston verkkofoorumilleen ja teki Holapasta sivujen ylläpitäjän. Monet muutkin suomalaiset ryhtyivät kirjoittamaan sivustolle.
Vuodenvaihteessa 2006–07 ravisutti Holapan kotikaupunkia Oulua usea joukkoraiskauskohu, jossa syyllisiksi epäiltiin maahanmuuttajia. Kun paikallislehti Kaleva julkaisi tammikuussa 2007 kuvan monikulttuurisesta nuorisoryhmästä, oli se Holapalle liikaa.
”Kuinka he saattoivat julkaista sellaisen kuvan aikana, jolloin kaupungissa oli raiskausaalto? Kirjoitin asiasta yhteyshenkilölleni Aryan Nations -järjestössä ja lähetin hänelle kopion kuvasta. Kuva julkaistiin rasistisivuston etusivulla yhdessä kuvatekstin kanssa. Siinä nimettyjen nuorten kerrottiin olevan raiskaajia. Kuvaa ja tekstiä koskeva keskustelu oli suoranaisesti uhkaavaa. Julkilausuttu viesti oli, että väkivalta ratkaisee kaiken ja että ”raiskaajien” oli saatava rangaistuksensa.”
Myös useat suomalaiset osallistuivat keskusteluun. Nuoret ja heidän perheensä olivat suunniltaan pelosta. Aryan Nations on väkivaltainen järjestö ja verkkosivusto antoi vaikutelman, että sillä oli toimintaa myös Suomessa ja Oulussakin.
Sekä Kaleva että poliisi reagoivat. Holappa otettiin kiinni ja häntä kuulusteltiin. Hän myönsi lähettäneensä kuvan Aryan Nationsille, mutta kielsi julkaisseensa sitä verkossa. Holappa vapautettiin, mutta esitutkinta jatkui. Holappaa epäiltiin tekijänoikeusrikoksesta, törkeästä kunnianloukkauksesta ja kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Toukokuussa 2008 hänet kutsuttiin jälleen kuulusteluihin.
Tähän mennessä Holappa oli jatkanut kansainvälisen yhteysverkoston rakentamista. Hän matkusteli säännöllisesti ulkomaille kontakteja tavatakseen. Saksaan vuonna 2007 tekemänsä matkan aikana hän oli tutustunut yhdysvaltalaiseen John de Nugentiin, joka kertoi olevansa poliitikko ja kansallinen johtaja. Holappa ja de Nugent jatkoivat yhteydenpitoa tapaamisen jälkeen.
Holappa kertoi de Nugentille, että häntä odotti tuomio ja vankeusrangaistus. De Nugent tarjosi hänelle mahdollisuutta tulla Yhdysvaltoihin. De Nugent sanoi, että hän tarvitsi Holapan apua rakentaakseen äärioikeistolaisen joukkoliikkeen ensin Yhdysvalloissa, sitten maailmanlaajuisesti. Holappa ei ollut aiemmin käynyt Yhdysvalloissa ja halusi saada nimensä esille maan oikeistopiireissä. Tarjous siis houkutteli.
Yhdysvalloissa alkoivat varoituskellot kuitenkin pian soida. Holapan tapaamilla äärioikeistolaisilla ja rasisteilla ei ollut kovinkaan korkeita käsityksiä de Nugentista. Hän sai myös varoituksia, että de Nugent vain yritti käyttää häntä hyväkseen. Holappa ei kuitenkaan halunnut uskoa. Hän asettui taloksi de Nugentin luokse Pittsburghiin, Pennsylvaniaan.
Jo muutamien viikkojen jälkeen Holappa kuitenkin ymmärsi, että suurin osa de Nugentin kertomista asioista oli vain puhetta. Ei ollut olemassa mitään järjestöä eikä de Nugent ollut kunnioitettu johtaja. Todellisuudessa hän oli vain rasistinen nettikirjoittelija, joka kaiken lisäksi oli rutiköyhä ja eli jatkuvan häätöuhan alla.
Kahden kuukauden kuluttua Holappa oli yhtä rahaton kuin isäntänsäkin. Hän oli antanut kaikki rahansa de Nugentille ja hänelle luvattu hyvätuloinen työ osoittautui sekin valheeksi. Holappa olikin de Nugentin perheen palkaton apulainen ja hänen päivänsä kuluivat lähinnä siivouksen, pyykinpesun ja koirien ulkoilutuksen ympärillä. Holappa yritti sopeutua tilanteeseen, mutta seurauksena oli vain yhä uutta painostusta perheen suunnalta.
Holapalla oli vain turistiviisumi, mutta de Nugent halusi hänen pysyvän maassa. Ensin hänelle ehdotettiin naimakauppaa yhdysvaltalaisen kanssa, jotta hän saisi oleskeluluvan. Kun Holappa ei innostunut tästä, de Nugent ehdotti turvapaikan hakemista. Motiivina olisi se, että Suomen viranomaiset olivat aloittaneet häntä kohtaan poliittisen ajojahdin.
Holappa suostui ja he tapasivat yhdessä yhdysvaltalaisen asianajajan, joka laati Holapan turvapaikkahakemuksen. Holappa kuitenkin unohti allekirjoittaa yhden lomakkeen ja hanke viivästyi muutamilla päivillä. Viiveestä huolimatta hakemus jätettiin ja se piti käsitellä vuonna 2009.
Elämä de Nugentin luona kuitenkin muodostui yhä ahdistavammaksi. Holapan isäntä sai säännöllisiä raivokohtauksia vaimoaan, Holappaa ja naapureita kohtaan. Holappa ei nähnyt ulospääsyä. Rahat olivat lopussa eikä hänellä ollut varaa ostaa lentolippua Suomeen. Hän joi yhä enemmän kestääkseen tilanteen.
Käännekohta tapahtui maaliskuussa 2009. Holappa ja de Nugent olivat matkalla puistoon ulkoiluttamaan koiria, kun poliisit pysäyttivät heidät. Poliisit pidättivät Holapan ja veivät hänet liittovaltion vankilaan. Holapan turistiviisumi oli mennyt umpeen puuttuneen allekirjoituksen ja viivästymisen johdosta. Hän oli siten oleskellut maassa viisi kuukautta laittomasti. Holappaa ei voitu karkottaa välittömästi, koska hakemus turvapaikan saamiseksi oli kesken. Viranomaiset olivat kuitenkin päättäneet, että Holappa pidettäisiin vangittuna kunnes päätös turvapaikasta oli tehty. Odotusaika saattoi kestää puolesta vuodesta vuoteen.
Huhtikuun lopussa 2009 Holappa veti turvapaikkahakemuksensa takaisin. Kuukautta myöhemmin hän lensi takaisin Suomeen Yhdysvaltain valtion kustannuksella saattajinaan kaksi yhdysvaltalaista agenttia.
Kun Holappa kesällä 2009 palasi Suomeen oli Vastarintaliike jo levittäytynyt monille seuduille. Siihen oli liittynyt äärioikeistolaisia kaveriporukoita ja nämä olivat saaneet järjestössä valtaa. Holapalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin luopua ajatuksesta, että hänestä olisi tullut liikkeen todellinen johtaja.
Olin täysin tuntematon useimmille jäsenille, jotka olivat tunteneet toisensa vuosien ajan. He suhtautuivat minuun epäillen.
”Olin täysin tuntematon useimmille jäsenille, jotka olivat tunteneet toisensa vuosien ajan. He suhtautuivat minuun epäillen. Ei ollut mahdollista tulla ulkopuolelta ja yrittää olla auktoriteetti. Sitä paitsi asuin Oulussa ja saatoin osallistua harvoin eteläisessä Suomessa pidettyihin kokouksiin, joissa päätökset tehtiin. Totta kai minulla oli asioihin vaikutusta, mutta jos etelän johtajat olivat jotain keskenään päättäneet, noudatettiin sitä linjaa”, Holappa sanoo.
Holapan piti siten yrittää löytää oma roolinsa johtajana ilman valtaa. Hän edusti Suomen osastoa yhteydenpidossa Ruotsin Vastarintaliikkeen kanssa, mutta kotimaassa johtivat toimintaa muut henkilöt.
”Minulla ei ollut täällä paljoakaan tekemistä, joitakin puheluita, sähköposteja silloin tällöin ja verkkosivuston ylläpitoa. Pari kertaa reissu kuukausikokouksiin Helsinkiin tai Turkuun. Minun ei tarvinnut omistaa montaakaan tuntia päivässä Vastarintaliikkeelle.”
”Alkuaikoina liike etsi suuntaansa ja olimme harvoin yhtä mieltä asioista. Etelän aktivistiryhmät halusivat, että olisin ollut aktiivisempi ja vahvempi johtaja. He eivät koskaan ymmärtäneet minun kirjallista kiinnostustani, he eivät olleet kiinnostuneita historiallisesta analyysistä tai ideologisesta keskustelusta. He halusivat enemmänkin urheilullista aktivismia ja jännittävien asioiden tekemistä. Olin liian teoreettinen ja ikävystyttävä”, Holappa kertoo.
Johtaja liikkeellä
Holapan ensimmäinen vuosi Vastarintaliikkeen muodollisena johtajana oli kiertolaisen elämää. Suomessa hänellä ei ollut asioihin juuri sanomista eikä paljoa tekemistäkään. Siksi hän matkusti edestakaisin Suomen, Ruotsin, Saksan, Itävallan, Ranskan ja Espanjan väliä. Kussakin maassa löytyi samanmielisiä, joiden kanssa olla tekemisissä ja joiden luona asua.
Ruotsin-reissuilla hän tapasi naisen, joka alkoi odottaa hänelle lasta vuonna 2011. Se teki lopun kiertolaisuudesta ja toukokuussa 2011 Holappa asettui asumaan Taalainmaalle. Suomen Vastarintaliikkeen keulakuva etääntyi näin yhä kauemmaksi järjestöstään. Yhteydenpito Suomeen tapahtui pääasiallisesti sähköpostin ja skypen avulla. Hän matkusti Suomeen vain aktivistipäiville ja suurempiin tilaisuuksiin. Holapalla oli siten vain satunnaisia kontakteja henkilöihin, jotka käytännössä johtivat liikettä.
Suuri epäilys
Tätä kesti vajaan vuoden. Syksyllä 2012 Holappa ilmoitti ilman ennakkovaroitusta, että eroaa SVL:n johtajuudesta. Hän oli turhaan yrittänyt löytää paikkaansa liikkeessä. Toverit tuntuivat yhä vieraammilta. Suomalaiset pitivät hänet loitolla eikä hän tuntenut yhteenkuuluvuutta ruotsalaisten kanssa. Holappa halusi tehdä enemmän liikkeen eteen, mutta koki, että muut painoivat alas henkilöt, jotka yrittivät kohota liikkeessä. Hän oli liikkeen johtaja mikä tarkoitti sitä, että kaikki mikä tehtiin SVL:n nimissä tehtiin myös hänen nimissään – vaikka hänellä ei ollutkaan mahdollisuutta vaikuttaa asioihin.
”Olin puhunut luopumisesta päiväkausia kumppanini kanssa ja eräänä aamuna päätin erota. Minähän olin kotoisin Oulusta eikä minulla ollut mitään suurempaa tekemistä etelän johtajien kanssa. Siksi en edes ajatellut, että olisin kääntynyt heidän puoleensa. Lähetin sähköpostia ainoalle hyvin tuntemalleni aktivistille, Juuso Tahvanaiselle Ouluun. Kysyin häneltä oliko hän kiinnostunut SVL:n johtamisesta. Viidessä minuutissa sain myöntävän vastauksen ja asia oli sillä selvä”, Holappa muistelee.
Holapan mukaan hänen valintaansa ei koskaan kyseenalaistettu eikä kukaan Suomesta ottanut häneen yhteyttä. Kaikki oli hyvin niin kauan kun hän ei kokonaan luopunut natsi-ideologiasta ja liikkeestä. Kun johtajan vaihdos julkistettiin, Holappa antoi ymmärtää, että hän toimisi edelleen pohjoismaisessa katto-organisaatiossa (NMR). Tämä ei kuitenkaan vastannut todellisuutta – kuten ei moni muukaan asia Vastarintaliikkeessä.
”Pidin yhteyttä Klas Lundiin ja muuhun johtoon, mutta minulla ei ollut mitään varsinaista tehtävää tai asemaa liikkeessä. Olihan paljon suunnitelmia kuten, että minusta piti tulla verkkosivustomme englanninkielisen version päätoimittaja ja että kirjoittaisin järjestön Polaris-lehteen, mutta kaikki suunnitelmat kuivuivat kasaan”, Holappa kertoo.
Pohjoismaisella Vastarintaliikkeellä ei ole englanninkielisiä verkkosivuja, vain lyhyt esittely järjestöstä. Jäsenlehti Polaris on lakkautettu ja Holappa ehti kirjoittaa siihen vain pari juttua.
Aloin ensi kertaa nähdä liikkeen hyvin pienen piirin muodostamana lahkona. Silloin en vielä ollut valmis jättämään liikettä.
”Aloin ensi kertaa nähdä liikkeen hyvin pienen piirin muodostamana lahkona. Silloin en vielä ollut valmis jättämään liikettä. Ajattelin, että ehkä kykenisin muuttamaan liikettä sisältäpäin. Aina löytyi jokin ”ehkä”, joka piti minut mukana.”
Holapan tie ulos natsismista – johon hän ei enää täydellä sydämellä uskonut – oli alkanut. Hän osallistui yhä harvemmin tapaamisiin tai muihin toimiin.
Käännekohta kesällä 2014
Kesällä 2014 Holappa oli valmis myöntämään itselleen, että voisi jättää natsismin ja Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen. Hän ei kuitenkaan kertonut sitä julkisesti, koska se saattoi olla vaarallista. Hänen mukaansa Vastarintaliike piti häntä petturina jo siksi, että hän oli niin passiivinen ja että hän piti yhteyttä henkilöihin, jotka olivat aiemmin lähteneet pohjoismaisesta liikkeestä. Oli turvallisempaa antaa ymmärtää, että hän edelleen tavalla tai toisella oli mukana liikkeen toiminnassa – vaikkakin teki erittäin vähän ja seurusteli väärien ihmisten kanssa.
Ei yhteyksiä Pohjolaan
Holapalla ei ole enää minkäänlaisia yhteyksiä vastarintaliikkeisiin muissa Pohjoismaissa. Yhteydet entisiin tovereihin Suomen Vastarintaliikkeessä rajoittuvat satunnaisiin skype -kontakteihin, jos he sattuvat olemaan linjoilla samaan aikaan.
”He kysyvät miten voin ja mitä puuhailen. Luulisin, että ruotsalaiset ovat pyytäneet heitä selvittämään mitä Holappa touhuaa. Ruotsalaiset eivät ole olleet suorassa yhteydessä minuun sitten vuoden 2014. Tuona kesänä kumppanini sai useita puheluita, joissa kerrottiin, että minun olisi pitänyt olla kummallisissa paikoissa outoihin aikoihin. He olivat hyvin uteliaita siitä mitä olin tekemässä. Saman vuoden syksyllä Pohjoismaiden Vastarintaliikkeen parlamentaarisen haaran johtaja Pär Öberg matkusti Suomeen puhuakseen minulle ”järkeä”. Hän oli hyvin ärtynyt, koska en tullut paikalle kun hän kutsui. Hänen viestinsä oli, että minun oli tultava kun kutsu käy – sama missä olin tai mitä olin tekemässä. Sitten hän ilmoitti, että hän ottaa minuun yhteyttä ja että puhumme silloin asiat halki. Tuota puhelua ei ole koskaan tullut”, Holappa sanoo.
Rajan yli
Holappa on nyt entisten tovereidensa silmissä kaksinkertainen petturi, kun hän kertoo avoimesti erostaan ja todellisuudesta Vastarintaliikkeen julkisivun takana. Hän on sekä jättänyt liikkeen ja natsismin että kertoo nyt liikkeen sisäisistä olosuhteista ”vihollismedialle” . Tämä on äärimmäinen majesteettirikos Pohjoismaisessa Vastarintaliikkeessä ja se saattaa olla vaarallista.
”Olen tietoinen vaarasta. Jos kimppuuni hyökätään, sitä tuskin tekee kukaan johtajista tai varsinaisista jäsenistä. Sellaiseen saattaa ryhtyä jokin nuorempi jäsen, joka haluaa luoda itselleen jonkinlaista mainetta”, Holappa arvioi.
Vaarasta huolimatta Holappa sanoo, ettei anna pelon ottaa valtaa. Hän haluaa muuttaa elämäänsä ja silloin täytyy selvitä teoistaan. ”Mutta totta kai otan turvallisuuteni tosissani.”
Missä nyt mennään?
Holappa on ollut omistautunut, militantti kansallissosialisti puolet elämästään. Hän on päättänyt luopua vihan ideologiasta valitsematta mitään tilalle.
”Minun ei tarvitse vielä määritellä itseäni poliittisesti. Nyt haluan olla mieluiten epäpoliittinen henkilö.”
Holappa kuvaa olevansa siirtymävaiheessa. Tärkeintä on päästä eroon äärimmäisyysajattelusta. Se prosessi on hyvässä vauhdissa, mutta ei vielä loppuun viety.
Minun ei tarvitse vielä määritellä itseäni poliittisesti. Nyt haluan olla mieluiten epäpoliittinen henkilö.
”Se ei ole helppoa. Olin 13–14-vuotias kun kiinnostuin kansallissosialismista. Mitä enemmän luin sitä enemmän löytyi ”totuuksia”. Ne vahvistivat sen mihin uskoin. Omaksuin natsismin täydestä sydämestäni. Seurustelin sellaisten henkilöiden kanssa, jotka olivat vihkineet koko elämänsä natsismille, minä kuuntelin heitä ja elin heidän oppiensa mukaan. Minusta tuli heidän kaltaisensa. Nyt minun on määriteltävä elämäni uudelleen ja opittava tuntemaan itseni uudella tavalla. Kuka ja mikä minä olen? Elämässäni ei ollut paljoa jäljellä kun luovuin natsismista. Minun on aloitettava aivan alusta”, Holappa sanoo.
”Minun pitää olla rehellinen itseäni kohtaan. Minun pitää myöntää missä olen ollut ja mitä olen tehnyt. Minun on myös ymmärrettävä missä meni pieleen. En halua enää olla osa tuota liikettä enkä halua rakentaa kansallissosialistista valtiota. Minun on läpikäytävä kaikki tapahtunut pala palalta ja yritettävä analysoida sitä.”
Holappa sanoo, että hän yrittää nyt hyvittää natsivuotensa ja korjata tekemiään virheitä. Hän on kirjoittanut kirjan elämästään ja kirjoitusprosessin aikana joutunut katsomaan rehellisesti elettyä elämää. Se on nostanut esiin tunnontuskia.
”Olisi ollut paljon parempiakin tapoja viettää nuoruusvuosiaan kuin perustaa natsiliike ja yrittää ystävystyä väkivaltaisten uusnatsien kanssa. En kuitenkaan voi muuttaa menneisyyttäni. Voin ainoastaan rakentaa tulevaisuuttani – ja se alkaa nyt.”
Tuntee vastuunsa
Holappa kertoo tuntevansa edelleen vastuuta, kun kuulee tai lukee siitä mitä Vastarintaliike on tehnyt. Hän ajattelee menneisyyttä ja liikettä joka ikinen päivä. Kuusitoista vuotta on pitkä aika eikä se häivy vain olkapäitä kohauttamalla ja elämällä eteenpäin. Holappa kuitenkin toivoo, että pimeyden jälkeen sarastaa valo. Kaikista vaikeuksista ja riskeistä huolimatta hän on nyt jättänyt uusnatsistisen liikkeen.
”Kymmenen vuoden kuluttua toivon voivani sanoa, että nyt tekemäni päätös oli oikea. Toivon, että olen voinut korjata tekemäni virheet ja mennyt elämässäni eteenpäin. On vaikeaa ennakoida tämän enempää. Juuri nyt tuntuu siltä, että minun pitää vain ottaa päivä kerrallaan”, lopettaa Holappa.
*) Koska emme ole tavoittaneet Mikkoa haastattelua varten, eikä hän ole esiintynyt julkisesti SVL-jäsenenä, emme julkaise hänen sukunimeään.
Mitä kansallissosialismi merkitsee sinulle tänään?
Se on historiallinen käsite ja kuuluu menneisyyteen.
Fasismi?
Myös fasismi kuuluu menneisyyteen.
Rotu?
On olemassa erilaisia ihmisiä, mutta en enää miellä rotuja samalla tavalla kuin aiemmin. En tee rotujen välille eroavuuksia enkä jaa ihmisiä erilaisiin luokkiin heidän rotunsa perusteella.
Juutalainen?
Juutalaisia on olemassa ja heidän valtionsa on Israel. He noudattavat politiikkaa, jolla on vaikutusta alueella. Toivon, että palestiinalaiset ja juutalaiset oppivat elämään rauhassa ilman terrorismin, sodan tai konfliktien uhkaa. Juutalaisuus ei minulle enää ole synonyymi jättiläismäiselle salaliittojuonelle. En usko, että sellaista salaliittoa on olemassa.
Siionin viisaiden pöytäkirjat*?
Luin kirjan 15 vuotta sitten, mutta se ei koskaan avautunut minulle. Olin tuolloin 14–15 ja koko kirja tuntui melko sekavalta.
Poliittinen väkivalta?
Poliittinen väkivalta saattaa merkitä Suomen Vastarintaliikettä tai Pohjoismaiden Vastarintaliikettä.
Oikeisto?
Hahmotan oikeiston erilaisiksi puolueiksi kuten Kokoomus tai Keskusta.
Vasemmisto?
Ne ovat myös poliittisia puolueita kuten Vasemmistoliitto tai Vihreät. Vasemmisto on suvaitsevampi kuin oikeisto, mutta tällä en halua sanoa, etteikö oikeistossakin olisi suvaitsevaisia piirteitä.
Poliittisesti korrekti?
Poliittisesti korrektina pidän sitä, että voi puhua tietyistä asioista ilman, että yllyttää väkivaltaan, vihaan tai rotusortoon.
Isänmaallinen?
Valitettavasti on niin, että lähes vääjäämättä sana ”patriootti” liittyy Suomen Vastarintaliikkeeseen, pääasiallisesti liikkeen verkkosivuston kautta. Patriootiksi tai isänmaalliseksi itseään kutsuvat liitetään automaattisesti SVL:een.
Kansallismielinen?
SVL:n verkkosivuilla käytetään usein sanaa kansallismielinen. Kansallismieliset marssivat, kansallismieliset tekevät sitä ja tätä. Suomen uusnatsit käyttävät sanaa ahkerasti ulkopuolisessa viestinnässään. Kansallismielinen ei kuulosta niin rumalta kuin kansallissosialistinen. Toinen usein käytetty sana on isänmaallinen.
*Siionin viisaiden pöytäkirjat on antisemitistinen teksti, joka kertoo fiktiivisestä suunnitelmasta juutalaisten salaliitoksi, jonka tavoitteena on maailmanherruuden saavuttaminen. Vapaamuurareiden, vapaamielisten, kommunistien ja kapitalistien väitetään olevan juutalaisten työkaluja maailman hallitsemiseksi. Erilaiset antisemitistiset liikkeet viittaavat usein tähän tekstiin, jonka uskotaan alun perin olevan Venäjän tsaarin turvallisuuspalvelun laatima.
Tämä projekti on toteutettu yhteistyössä norjalaisen Hate Speech Internationalin kanssa.
Lue lisää:
Näin toimii Suomen Vastarintaliike
Näin toimivat natsien verkostot
Miehet jotka johtavat natsiliikettä
Valkoisen vallan soturit
Marko Hietikko
Yle