Anna Böhm ja Fanni-Laura Patanen tapasivat Kellokosken sairaalassa Sekasin-sarjan kuvauksissa. Annalla oli sarjassa rooli masentuneena Lumikkina ja Fanni-Lauralla takataskussaan elämä, josta Lumikin tarina oli ammennettu.
Anna Böhm on 24-vuotias nainen, joka huokuu lämpöä, iloisuutta ja innokkuutta. Teini-ikään tultaessa, kun Barbiet piti pakata varastoon, Anna huomasi, että teatterin avulla voi jatkaa lapsuutta ja pysyä leikin maailmassa. Ujo tyttö, jolle esiintyminen ei olisi aiemmin tullut mieleenkään, aloitti näytelmäkerhon ja ihastui ikihyviksi.
Anna on hyväntahtoinen ja hänelle on tärkeää, että annetut tehtävät suoritetaan kunnolla. Häneltä löytyykin ymmärrystä roolihahmolleen Lumikille, joka on rauhallinen, kiltti suorittaja. Lumikki on aluksi mielisairaalan siivooja, mutta päätyy muiden päähenkilöiden joukkoon suljetulle osastolle, kun voimat loppuvat.
- Lumikilla on tuplahuoli: ensin itsestä ja omasta jaksamisesta, mutta toisaalta muista ja siitä, ettei rasittaisi ketään. Kyl mä pärjään! on Lumikin mantra, Anna kuvailee.
Fanni-Laura Patanen on käynyt läpi vaikean masennuksen ja hänellä on takanaan useita hoitojaksoja sairaalassa. Fanni-Laura oli Sosped säätiön kautta mukana käsikirjoitusprojektissa, kun Sekasin-sarjaan haluttiin autenttisia tarinoita mielenterveyskuntoutujilta.
- Mullakin oli aina ensimmäisenä huoli muista. Kun lopulta jouduin osastolle, niin mun huonetoveri valitti musta hoitajille, kun yritin parantaa hänet, eikä hän saanut levätä rauhassa, Fanni-Laura kuvailee itseään silloin. Nyt moni hänen kokemansa asia näkyy valkokankaalla Lumikin hahmossa.
Sairaalaa leikkimässä
Sarja kuvattiin Kellokosken lakkautetussa sairaalassa Tammikuussa 2016 ja Fanni-Laura oli mukana kuvauksissa avustajana.
- Oli todella outoa olla yhtäkkiä leikkimässä sairaalaa. Mutta mä olin kyllä todella luonteva. Mulle ei tuottanut mitään ongelmia esittää lääkkeitä jonottavaa potilasta, Fanni-Laura naurahtaa.
Suurin havahtuminen projektin merkityksellisyydestä tapahtui kuitenkin, kun Fanni-Laura näki Ruger Hauerin Sekasin-musiikkivideon. Video on kuvattu sarjan lavasteissa ja siinä näkyy Fanni-Lauran kannalta keskeisimmät tapahtumat, jotka hän tarinastaan on sarjaan antanut.
- Mä flippasin. Viikko meni ihan sumussa. Varsinkin se kohta, kun Lumikille annetaan sähköä ja se, kun se juo pillimehua sen jälkeen. Se oli niin henkilökohtainen tilanne. Ja se pohjaton epätoivo siinä katseessa, se tuntui niin tutulta, Fanni kuvailee tuntemuksiaan.
Sähköhoitokohtauksen kuvaaminen ei ollut Annallekaan helppo. Hän ei tiennyt, että sähköshokkeja käytetään edelleen mielenterveyshäiriöiden hoidossa ja kuvaustilanne mietitytti.
- Kohtauksen tekeminen jännitti etukäteen vähän, mutta kuvauksissa tunnelma oli rauhallinen ja vaikealle kohtaukselle annettiin tarvittava työrauha. Sähköä antavan hoitajan näyttelijä tarkisti moneen kertaan, että aito, käytössä oleva laite oli varmasti pois päältä, kun kohtaus kuvattiin. Lopulta tilanne oli sitten vain sarja fyysisiä toimintoja, kun yritin saada sen näyttämään aidolta, Anna kuvailee.
Musiikkivideon aiheuttaman tunnevyöryn jälkeen Fanni-Laura yrittää valmistaa itseään koko sarjan katsomiseen.
- Jonkun luotettavan pitää olla sillon mun vierellä ja myös vielä seuraavana yönä. Saas nähdä pystynkö kerralla katsomaan kaikkia, Fanni-Laura miettii.
Lumikkia luomassa
Anna ja Fanni-Laura tapasivat Kellokoskella kuvauksissa ja saivat mahdollisuuden jakaa kysymyksiä ja tuntemuksia keskenään. Molemmille tilanne oli tärkeä ja antoisa.
- Musta tuntui ettei mikään aika riitä Annan preppaamiseen. Laitoin kerran illallakin Annalle tekstiviestin, kun tuli jokin oleellinen asia mieleen, Fanni-Laura muistelee.
- Oli hyvä jutella Fanni-Lauran kanssa ja pitää muutenkin yhteyttä, se auttoi paljon. En tehnyt Lumikkia kuitenkaan Fannista, vaan loin siitä ihan oman hahmon ja taustatarina jäi siihen tueksi, Anna kuvailee.
- Mulla oli kuvausten ajan väliaikainen koti Helsingissä, joten tietyllä tapaa hyppäsin kokonaan Lumikin elämään kuukaudeksi. Onneksi kuvaukset oli suunniteltu epäkronologisesti niin, että välillä olin sairas Lumikki ja toisinaan pääsin näyttelemään terveitä aikoja. Se tuntui virkistävältä,
Ne pienet pätkät, joita Fanni-Laura on musiikkivideossa nähnyt ovat saaneet hänet tajuamaan, kuinka hulluja asioita on tullut tehtyä.
- Tekisi mieli ravistella sitä Lumikkia ja kysyä, että mitä ihmettä sä teet! Mut kun itse oli sairas niin kaikelle sille toiminnalle oli olevinaan joku pätevä syy. Pahan olon pystyi siirtämään henkisestä fyysiseen itseä satuttamalla ja niinhän sitten tietysti kuului tehdä.
Fanni-Laura ei aikoinaan aluksi edes ymmärtänyt, ettei ole kunnossa.
- Ajattelin et mulla on vaan vähän paha olla. Mullahan oli kaikki hyvin, en mä voinut olla masentunut. Onneksi tajusin lopulta pyytää ystävän viemään mut Auroraan.
Avoimuudella apua muille
Anna toivoisi, että kampanjan avulla saataisii stereotypia mielenterveyspotilaasta muuttumaan. Sairauksia on yhtä monta kuin ihmisiä, eikä diagnoosit saisi pelästyttää muita.
- Mielenterveysongelmien ei pitäisi olla pelottavia, ne on tavallaan kuin mikä tahansa iso elämänmuutos. Kaikkien pitäisi säännöllisesti käydä tsekissä, että mitä kuuluu. Fyysinen puoli tarkistetaan kyllä, muttei aina henkistä, Anna huomauttaa.
Fanni-Laura haluaa ihmisten ymmärtävän, että oma tilanne pitää osata tunnistaa ja hoitoon hakeutua, kun siihen on tarve.
- Masennus on pitkä prosessi, mutta sen kanssa ja sen jälkeen voi elää hyvää elämää.
Valoisa tulevaisuus
Fanni-Lauralla on tällä hetkellä kaikki hyvin. Hän valmistuu media-assistentiksi, hänellä on oma asunto Niemikotisäätiön kautta ja rinnalle on löytynyt poikaystävä.
- Ekaa kertaa on ollut tilanteita, että oon itsenäisesti saanut pahan olon pois juttelemalla, itkemällä ja lepäämällä ja toipunut parissa päivässä.
Se on ollut iso muutos Fanni-Lauralle, ettei joka käänteessä välttämättä tarvitse ammattiapua tai sairaalahoitoa.
Anna on kiitollinen, että on saanut olla osallisena projektissa, jonka tavoite on herättää keskustelua ja vaikuttaa asioihin. Syksyllä Anna aloittaa opiskelut Tampereen näyttelijäntyön laitoksella joten moninaisia roolisuorituksia on vielä edessä.
- Olen innoissani tulevasta, mutta nyt täytyy keskittyä arkeen, elää hetkessä.
Tämä lienee hyvä neuvo molemmille.
