Hyppää pääsisältöön

Diagnoosi: Raskausmyrkytys – ”Varautukaa siihen, että vauva kuolee…”

Leena Prykäri vauvamahansa kanssa
Leena Prykäri vauvamahansa kanssa Kuva: Yle, Tero Kyllönen leena prykäri,Raskausmyrkytys

Millaista on elämä pienen, vastasyntyneen keskosen kanssa? Toisen raskausmyrkytysdiagnoosinsa vajaa kuukausi sitten saanut Leena Prykäri muistelee esikoisensa syntymää sekä äitiytensä alkutaivalta.

Leenan esikoinen syntyi sektiolla raskausviikolla 30. Sekä vauvan että äidin vointi huononi, ja lopulta ennenaikaiseen synnytykseen päädyttiin molempien parasta ajatellen.

Synnytyksen jälkeen vauva kiidätettiin tehohoitoon ja myös Leenan raskausmyrkytysoireiden seurantaa jatkettiin sairaalassa vielä useiden päivien ajan.

Ensimmäisen kerran Leena näki kunnolla vauvansa, kun synnytyksestä oli kulunut pari päivää. Suloinen pieni poika makasi keskoskaapissa pitkine ripsineen tutulla suulla varustettuna.

Muistan ajatelleeni, että vauvalla oli ihan samanlainen suu kuin veljelläni!

Lopulta Leena pääsi kotiin ja uudenlainen arki alkoi muotoutua: Aamulla sairaalaan vauvan luokse, yöksi kotiin nukkumaan.

Vanhemmat juttelivat lapselle ja olivat läsnä. Aluksi pienen iho oli niin herkkä, ettei vauvaa päässyt sylittelemään. Yli kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa syntynyt poika tarvitsi myös lisähappea ja lääkitystä. Ravintoa pienokainen sai nenä-mahaletkun kautta.

Kun vauva oli reilun kuukauden ikäinen tapahtui käänne huonompaan.

– Se oli juhannuksen aika, ja silloin tilanne alkoi mennä tosi paljon huonompaan suuntaan. Sitä lisähapentarvetta oli tosi paljon, ja se vaan nousi ja nousi.

Vauvalla todettiin hengitystieinfektio.

– Meille sanottiin, että varautukaa siihen, että vauva kuolee. Miten siihen voi varautua? Ei mitenkään.

Leena itki kaksi vuorokautta putkeen. Hän muistaa itkeneensä yölläkin.

Nukuin, mutta muistan heränneeni siihen, että kyyneleet valuivat silmistä. Ja se paha olo oli koko ajan.

Mutta sitten vauvan lääkitystä muutettiin.

– Ihana keskosten hoitoon perehtynyt lääkäri oli käynyt siellä osastolla ja päättänyt, että muutetaan vauvan lääkitystä. Ja sen ansiosta tilanne alkoi parantua. Keuhkot alkoivat parantua ja lisähapentarve vähentyä. Seuraavan kerran muistan sen, kun me olimmekin yhtäkkiä kylvettämässä lasta osastolla.

Lopulta vauva pääsi siirtymään tehohoidosta osaston puolelle.

– Se oli tosi iso juttu. Vaikka meillä oli lisähappi matkassa, niin osastolla pystyi käymään sen hapen kanssa terassilla ulkoilemassa ja pääsi muutenkin siitä huoneesta pois, muistelee Leena.

– Meidän vauva oli tosi sosiaalinen, ja se tarkkaili tarkasti kaikkea. Ja varsinkin tietysti minua ja isäänsä, kun juttelimme ja pidimme vauvaa sylissä, muistaa Leena, ja kertoo sosiaalisen piirteen näkyvän pojassa tänäkin päivänä. Reipas eskarilainen juttelee mielellään ja viihtyy kavereiden seurassa.

Raskaan ajan keskellä toivo oli kuitenkin koko ajan läsnä, samoin vahva tunne selviytymisestä.

– Se tuli siitä, kun vauvaa katsoi silmiin – että vitsi, me selvitään tästä!

Leenan uusi raskaus on nyt edennyt viikolle 27+4. Eilisellä neuvolakäynnillä kaikki oli hyvin: "Raskaustilanne vakaa. Mittasin verenpaineet neuvolassa eilen, ja hyvät oli. Huomenna edessä on kontrollikäynti äitiyspolilla. Se tietysti jännittää taas." Voit seurata Leenan kuulumisia Akuutin netissä: yle.fi/akuutti sekä facebook.com/yleakuutti

Tämän linkin kautta pääset aiemmin julkaistuihin artikkeleihin:
Diagnoosi: Raskausmyrkytys