Joka kolmas nainen kokee ainakin yhden keskenmenon. Fyysisesti elimistö toipuu nopeasti, mutta henkisesti keskenmeno voi olla rankkaa. Minna Wikströmin perheen elämässä lapsettomuus on ollut 10 vuotta mukana tavalla tai toisella. Esikoinen kuoli kohtuun, mutta vuosiin mahtuu myös terveen tytön syntymä.
Plussatestistä käynnistyvät unelmat.
– Tulin esikoisen kanssa luomusti raskaaksi, mutta 12. raskausviikolla todettiin, että tytöllä on Turnerin oireyhtymä. Meitä varoiteltiin keskenmenon todennäköisyydestä, mutta halusimme uskoa siihen pieneen mahdollisuuteen, että kaikki menisi sittenkin hyvin, Minna Wikström kertoo. Pieni puolikiloinen tyttö kuoli kohtuun puolessa välissä raskautta.
Lääkäreiden mielestä keskenmenon syyn selvittäminen ja järkiperäinen selitys auttavat yrittämään uudelleen. Lääketieteellinen syy keskenmenoon ei kuitenkaan aina helpota. Minnan tapauksessa esikoisen menettämiseen oli 90 prosentin mahdollisuus. Silti vauvan kuolema oli iso sokki ja lamaannutti.
– Äidin ajatuksissa kyseessä on aina täydellinen ja viaton tuleva perheenjäsen, Minna muistuttaa.
Alkuraskauksien keskenmenot johtuvat useimmiten sikiön geneettisestä viasta.
– Keskenmenot tapahtuvat useimmiten 5.- 8. raskausviikolla ja valtaosa niistä johtuu geneettisestä viasta sikiössä. Myöhemmin tapahtuvissa keskenmenoissa syy on useimmiten joku muu kuin geneettinen. Mikäli keskenmenon syy on geneettinen, asiaa voidaan auttaa koeputkihedelmöityksen yhteydessä tehtävällä alkiotutkimuksella, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Eero Varila kertoo.
– Tutkiminen on osa hoitoa. Lapsenhankintaan on helpompi suhtautua realistisesti, ottaa ikään kuin tietoinen riski, kun selvitetään keskenmenojen syyt.
Epätietoisuus on kaikkein pahin stressitekijä – mitä jos taas menee kesken?
Minna Wikströmin perheessä lasta lähdettiin yrittämään uudelleen lapsettomuushoitojen avulla.
– Esikoisen kuoleman jälkeen lääkäri kehotti vaan yrittämään uudestaan. Lopulta päädyimme hoitoihin, koska lasta ei kuulunut ja ensimmäistäkin kesken mennyttä raskautta oli yritetty vuosia, Minna kertoo.
Minna tuli raskaaksi toisen inseminaatiokerran jälkeen, ja vuonna 2010 perheeseen syntyi terve tyttö. Raskautta varjostivat kuitenkin jatkuva pelko ja jännittäminen.
– Elämä kulki ultrasta ultraan. Jokainen käynti oli hirveä stressi. Onko vieläkin kaikki hyvin? Entäs nyt? Ja sitten jännitettiin synnytystä. Mitä jos siinä meneekin jotain pieleen? Minna muistelee.
Raskaaksi tulemista helpottaa selkeästi, jos stressiä voidaan vähentää.
– Tehkää stressille mitä hyvänsä, kunhan se vähenee, Eero Varila kehottaa.
– Toistuvat ultraäänitutkimukset on ylivoimaisesti paras keino. Sen lisäksi psykologinen stressin lievennys, homeapatia, akupunktiot…kaikki käy. Kohtu kyllä tietää ja reagoi, jos nainen on stressaantunut, Varila täsmentää.
Joka toinen keskenmeno johtuu alkion geneettisestä viasta. Geneettinen vika ei altista uusille keskenmenoille ellei syynä ei ole periytyvä poikkeavuus. Muita keskenmenojen syitä ovat kohdun anatomiset viat, immunologiset syyt, lisääntynyt tukostaipumus, hormonaaliset syyt, tulehdukset tai piilevä sairaus. Joka neljännessä tapauksessa syytä ei löydetä.
Uusia ja lupaavia tutkimustuloksia voidaan odottaa jo parin vuoden sisällä.
– Istukan kehityksen ja toiminnan seuraaminen on tutkimuksen alla ja muita uusia ja lupaavia tuloksia voidaan odottaa parin vuoden sisällä, Eero Varila kertoo.
Yksi syy toistuviin keskenmenoihin voi olla naisella todettu laskimotukostaipumus. Tukos iskee ensimmäisenä istukkaan. Taipumus voidaan todeta verikokeella.
– Tärkeä riskitekijä liittyy fosfolipidivasta-aineisiin. Vasta-aineet estävät istukan soluja kiinnittymästä toisiinsa ja tuloksena on huono istukka. Nämä vasta-aineet myös altistavat laskimotukoksille. Minihepariinihoito sitoo vasta-aineet itseensä, jolloin istukka voi kehittyä normaalisti. Lisäksi minihepariini estää verisuonten tukoksia, Varila selvittää.
Geeniteknologian nopea kehitys avaa uusia mahdollisuuksia.
Geeniteknologian nopea kehitys mahdollistaa raskauden riskitekijöiden selvittämisen jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Eero Varila osallistui alkuvuodesta keskenmenoja käsittelevään maailmankongressiin Ranskassa. Uusimpana tutkimusmenetelmänä hän mainitsee keskenmenneen sikiön kudoksen tutkimisen.
– Nyt voidaan tutkia keskenmenneen sikiön kudos ja tehdä siitä geneettinen analyysi.
Myös kromosomitutkimus kehittyy huimaa vauhtia.
– NIP-testissä raskaana olevan naisen sikiön kromosomit tutkitaan verikokeen avulla. Nyt tämä voidaan tehdä 10. raskausviikolla, mutta hyvinkin pian se on mahdollista tehdä jo 7. viikolla, Varila kertoo.
Myös luonto tekee koko ajan virheitä.
Keskenmenojen syitä aletaan tutkia Suomessa vasta kolmen perättäisen keskenmenon jälkeen. Monissa muissa maissa tutkimukset aloitetaan jo kahden keskenmenon jälkeen eikä välttämättä perättäisten.
– Vallalla on jotenkin sellainen ajattelutapa, että miksi keskenmenoja ylipäätään pitäisi tutkia – niitähän nyt tapahtuu kaiken aikaa, turhaa hyysäämistä, Eero Varila pohtii. Tässä unohdetaan kuitenkin se, että nämä ihmiset ovat menettäneet hartaasti odotetun lapsen. Epätietoisuus siitä miksi näin kävi ja toistuuko tämä on raastavaa. Siksi keskenmenoja tulisi tutkia mahdollisimman ajoissa.
Ihminen voi hyvin vähän itse vaikuttaa keskenmenoihin.
– Liikuntakiellot, yhdyntäkiellot, tee niin, älä tee näin ovat kyllä melko epätoivoisia neuvoja, Eero Varila toteaa.
Mitä useammin keskenmenot toistuvat, ne johtuvat tekijästä, joka voi olla hoidettavissa. Syynmukaisia hoitoja on useita: piilevän vian tai sairauden diagnosoiminen ja hoitaminen, hormonihoito, ravintolisät, leikkaus, hyytymistä estävä lääkehoito, immunoterapia, kirurgiset toimenpiteet, alkioiden geneettinen tutkiminen tai stressiä vähentävät hoidot.
Älä juo kuumia juomia muovipinnoitetusta mukista!
Yhtenä tulevaisuuden uhkatekijöistä Eero Varila näkee kemikaalit – muovi, kosmetiikka, elintarvikkeet, pikaruuat…
– Viimeisimmät tutkimukset kemikaaleista varoittavat esimerkiksi muovipinnoitteisten ruokailuastioiden käytöstä. Älä juo kuumia juomia muovipinnoitetusta mukista, Eero Varila varoittaa. Tutkimuksissa on myös havaittu, että miesten siittiöiden määrä on ratkaisevasti vähentynyt.
Minnan viimeisin raskaus päättyi varhaiseen keskenmenoon.
Minnan perheessä päätettiin terveen tyttären jälkeen yrittää toista lasta vielä kerran hedelmöityshoitojen avulla. Useamman hoitokerran jälkeen alkoi raskaus, joka päättyi varhaisessa vaiheessa keskenmenoon.
– Sen jälkeen päätimme, että ei enää jatketa, Minna kertoo. Toki on sanottava, että elleivät hoidot olisi olleet rahasta kiinni niin ehkä oltaisiin jatkettu. Mies halusi vielä yrittää, mutta itselläni oli sellainen tunne, että kroppa ja munasolut eivät ole enää niin kuin ennen, 38-vuotias Minna toteaa.
Miehen surun syvyys paljastui vasta esikoisen haudalla.
Miehen ja naisen surutyö etenee eri tahtia. Minnan perheessä mieheltä tulivat ne isot kyyneleet vasta esikoisen haudalla terveen tyttären kanssa vierailtaessa. Miehen rooliksi jää usein vaimon tukeminen ja ikään kuin sivusta katsominen. Itse asiassa mies kyllä suree, mutta omalla tavallaan ja aikanaan. Ensin mies tukee naista ja sitten on vasta oman surutyön vuoro.
Minna Wikström on Simpukka ry:n varapuheenjohtaja ja mukana järjestämässä muun muassa yhdistyksen parisuhdepäiviä.
– Nainen saattaa eristäytyä tai eristää toisen pois. Naisten on vaikea ymmärtää, että mies kyllä tuntee ja suree vaikka ei pystyisikään sitä näyttämään. Mies kun ei tunne fyysisiä oireita ja pysyy näin jotenkin toiveikkaampana. Parisuhteessa on usein todella vaikea puhua tästä.
Kohtukuoleman jälkihoidoksi tarjottiin juttelua sairaalapastorin kanssa.
– Ei mulla ollut papille mitään sanottavaa. Varmasti toimii joillekin, mutta ei minulle. Olisin halunnut keskustella asiantuntijan kanssa, jonkun jolla on kokemusta lapsettomuudesta. Missään ei neuvottu ottamaan yhteyttä vertaisryhmiin tai Simpukkaan. Äitiysneuvolaan en halunnut mennä asiasta juttelemaan. Lopulta sain apua työterveyden kautta ja pääsin selvittämään ajatuksiani psykologin kanssa, Minna kertoo.
Lapsettomien yhdistys Simpukka tarjoaa vertaistukea, tietoa ja keskustelufoorumin. Yhdistys järjestää myös tapaamisia ja muun muassa parisuhdepäiviä. Simpukka-yhdistyksen toimintaan voivat osallistua kaikki tahatonta lapsettomuutta kokevat.
Ystävän ei tarvitse antaa ratkaisuja ja vinkkejä.
Surevan ihmisen kohtaaminen on monelle vaikeaa. Minna kehottaa olemaan läsnä ja kuuntelemaan.
– Laita viestiä – täällä olen jos haluat puhua, kuulostele ihmistä. Jollei lähde kahville niin mene kylään.
Omien mahdollisten vauvauutisten kertomisia ei myöskään pidä pelätä. Surullisinta on ulkopuolelle jättäminen. Minnalla on myös asiaa menetyksestä kärsivälle. Suru ei ole muiden syy, älä katkeroidu. Menetyksen kokeneella on tasan kaksi vaihtoehtoa – eteenpäin tai alaspäin.
Lääkärin tehtävä on olla realistinen optimisti.
Kysymykseen potilas-lääkäri -suhteesta Eero Varila vastaa harkiten. – Lääkärin tehtävä on olla realistinen optimisti. Optimisti silloin, kun siihen on syytä, mutta realisti silloin, kun lapsettomuudelle ei vaan voida mitään.
Minna puolisoineen iloitsee terveestä tyttärestä. Kohtuun kuollut esikoinen tulee aina olemaan osa perhettä, mutta pariskunta on nyt valmis ajatukseen, että meille oli tarkoitettu näin.
Haastattelun jälkeen saan Minnalta vielä viestin.
"Yksi asia, mikä piti vielä sanoa keskenmenoista on tyhjyys. Kun ihminen on fyysisesti ja henkisesti ihan tyhjä. Se tyhjyys pitää vaan hiljalleen täyttää elämällä."
Asiantuntija: EERO VARILA, lääketieteellinen johtaja LL, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Dextra Lapsettomuusklinikka
Haastattelu: MINNA WIKSTRÖM, varapuheenjohtaja, Lapsettomien yhdistys Simpukka
Keskenmenoja käsittelevä ensimmäinen maailmankongressi Ranskassa 14.-17.1.2016
