Hyppää pääsisältöön

Ylivuotoja kultakaivoksilla: käsikirjoitus

Oiva Nurminen:
”Se on arvokas omaisuus suomalaisille toi puhdas vesi.”

Jari Tolppanen:
"Aikaisemmin kaivosten luvissa ei oo raja-arvoja määrätty ja niiden niiden määrääminen on meleko mahdotonta siinä vaiheessa, kun ei tiedetä niitä todellisia päästöjä ja kuormituksia."

Oiva Nurminen:
“Sitä ei sais sotata. Mutta milläs estät.”

MOT:
”Eikö viranomaiset voisi estää?”

Oiva Nurminen:
”Eipä oo saaneet kuriin.”

MOT: Ylivuotoja kultakaivoksilla

Lintulan kylä Kittilässä sijaitsee Seurujoen varrella. Mauri Toivola kalastanut joella lapsesta asti, jo lähes 75 vuotta.

Mauri Toivola:
”Kalamiehethän aina kertoo niitä juttuja, mutta mun täytyy sanoa, että ei parempaa täältä kyllä löydy, se on kuuluisa. - - - Se on yön saalis, kun tuota lasketaan ylhäältä veneellä, verkotellaan ja ongitaan, niin se on, toistakymmentä kiloa oli tuossakin kuvassa harria tai tammukkaa.”

MOT:
”Yhdessä yössä?”

Mauri Toivola:
”Yhdessä yössä.”

Vuonna 2008 joen yläjuoksulla alkoi toimia Kittilän kultakaivos.

Mauri Toivola:
”Tänä päivänä ei ole sitten vuoteen ollu oikein kalaa tuossa joessa. - - - Kyllä se on muuttunut täysin. Ei siellä parveen iske, kun lähtee jokea menemään.”

Kaivos laskee prosessi- ja kuivatusvetensä Seurujokeen. Mauri Toivolan mukaan kaivoksen ympäristöluvassa on alusta asti ollut virhe. Seurujoen virtaama on laskettu alakanttiin, jolloin joki kuormittuu enemmän, kuin on arvioitu.

Mauri Toivola:
”Nyt sitten jos ajatellaan näitten niin kuin kaivosmiesten näkökulmasta, niin he ovat tilastoineet sen virtaamaan Seurujoen suulta. Siis kukaan ei ollu silloin kun lupapäätöksiä on haettu, niin mitattu Seurujoen virtaamaa siltä kohtaa, mihin kaivos laskee vetensä.”

Kaivosten ympäristöluvat myöntää aluehallintovirasto eli avi. Lupien noudattamista valvoo Elinkeino-, liikenne ja ympäristövirasto eli ely. Nykyinen järjestelmä on toiminut vuodesta 2010.

Tv-uutiset v. 2008: ”Ympäristöasioiden siirtyminen uusiin aluehallintokeskuksiin huolestuttaa ympäristöväkeä. Uudessa aluehallintomallissa muun muassa ympäristökeskukset siirtyvät työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen. Luonnonsuojeluväki pelkää, että ympäristö jää elinkeinoelämän vaatimusten jalkoihin.”

MOT lähti selvittämään, toteutuivatko nämä pelot.

Kittilän Suurikuusikko on Euroopan suurin kultakaivos. Jos Talvivaara on kaivosteollisuuden hirviö, Kittilää on pidetty kaunottarena.

Viime syksynä Kittilän kaivoksen rikastushiekka-altaassa havaittiin vuoto. Jätevesi lorisi suoraan vieressä virtaavaan Seurujokeen. Vuoden saamiseksi hallintaan kaivosyhtiö sai Lapin Ely-keskukselta poikkeusluvan lisätä prosessivesien juoksutusta.

Tiina Kämäräinen:
”Tällä hetkellä näyttää, että mitään siis semmosta pysyvää vaikutusta ei ole.” - - - “Mutta se, että nää pitkän aikavälin vaikutukset me nähdään nyt sitten, kun tätä tarkkailua jatketaan edelleen.”

Mauri Toivola:
”Täytyy vaan ihmetellä, että mistä on tämmöinen johtopäätös syntynyt. Ei tuo luonto näytä siltä, kun kalat on menny ja jokipohja on tuon näköinen.”

Huhtikuun lopulla Kittilässä on vielä täysi talvi. Lähdemme kelkoilla katsomaan Seurujokea.

Mauri Koivula:
”Nyt ollaan siinä varsinaisella prosessivesien purkupaikalla. Se tulee avo-ojana tuohon metsikön reunaan ja se laskeutuu tähän vuopajaan ja tästä se lähtee vetämään tuonne. Se aiheuttaa sen, että nää koivut on sitten kuolleet kesällä, ei niissä ole lehtiä ei mitään, mitä ne on sitten saaneet liikaa, ei ne ainakaan tykkää siitä. Kuuset on kuivaneet tuossa kokonaan ja.”

Ympäristöluvan mukaan näiden jätevesien määrä saa olla enintään viisi prosenttia Seurujoen virtaamasta. Viime vuonna luparaja ylittyi kuutena kuukautena ja tänä vuonna luparaja on ylittynyt jo tammi- helmi- ja maaliskuussa.

Tammikuussa Ely-keskus lähetti kaivokselle kehotuksen korjata ympäristöluvan vastainen tilanne.

Tiina Kämäräinen:
”Ja kyllä tähän asti me ollaan niinko pärjätty sillä, että kehotuksella on saatu näitä toimenpiteitä aikaan. Tilanteet korjattua. Että en, en ainakaan näissä niinko ympäristösuojelulain mukasissa asioissa, niin nyt en äkkipäätä muista, et ois hallintopakkoa käytetty.”

MOT:
”Miks ei?”

Tiina Kämäräinen:
”Ei oo ollu tarvetta.”

Kaivos laati toimintasuunnitelman luvanvastaisen tilanteen korjaamiseksi. Toimintasuunnitelmassa kaivos tulkitsee ympäristölupaa näin:
”Kaivosyhtiön käsityksen mukaan kuivanapitovesien purkumäärää tulee tarkastella vuositasolla. Vuositasolla tarkateltuna kuivanapitovesien purkumäärä ei ole ylittänyt 5% määrää Seurujoen virtaamasta.”

Tiina Kämäräinen:
”Olemme antaneet kehotuksen jatkuvasta luparajojen ylittämisestä. Ja he ovat toimineet sen kehotuksen mukaan. Ja he toimittavat joka kuukausi tämän poikkeamailmotuksen. Niin minusta meillä ei ole tässä asiassa ristiriitaa.”

MOT:
”Mut miks he kirjottaa sit näin?”

Tiina Kämäräinen:
”Se on teidän yhtiöltä kysyttävä.”

Kittilän kaivoksen omistaa kanadalaisyhtiö Agnico Eagle. Yhtiön edustajat eivät halunneet antaa haastattelua tähän ohjelmaan. Pian kieltäytymisen jälkeen Suomen Kaivosteollisuus ry otti yhteyttä ja tarjosi haastattelua.

MOT:
”Miksi kaivosyhtiöt laittavat teidät puhumaan eivätkä tule itse?”

Pekka Suomela:
”Sitä pitää tietysti tarkistaa kaivos, öö, -yhtiöltä. Voi olla, että yhtiöllä on, on tuota, kiivaat kehitysvaiheet menossa, tai, että on jotain muita järjestelyjä tai, tai eivät halua tulla keskeneräisissä asioissa julkisuuteen.”

Pohjimmiltaan ylitys johtuu siitä, että kaivoksella on louhittu enemmän malmia kuin mitä ympäristöluvassa on arvioitu. Viime syksynä Lapin Ely-keskus antoi kaivokselle luvan lisätä tuotantoa yli ympäristöluvan.

Tiina Kämäräinen:
”Se asia on käyty etukäteen läpi valvovan viranomaisen kanssa. Ja siinä lähtökohtana ja edellytyksenä on ollu se, että, tuota, näitä luvassa olevia päästöraja-arvoja ei ylitetä. Tämmönen dokumentti on olemassa.”

MOT:
”Eli ELY-keskus voi antaa luvan kasvattaa tuotantoa vastoin sitä ympäristölupaa?”

Tiina Kämäräinen:
”Ei pysyvästi. Ei pysyvästi.”

Kultaa louhitaan myös täällä Orivedellä, Tampereen pohjoispuolella. Oiva Nurmisen lapsuudenkoti on kaivoksen naapurissa. Hän on nähnyt kaivostoiminnan vaikutukset lähivesistöihin.

MOT:
"Minkälaisia kalapaikkoja nää on ollu?”

Oiva Nurminen:
”Ihan kunnollisia et ei oo mitenkää ollu... moittimista että kalaa on ollu.”

MOT:
”Mitä kaikkee täält on noussu?”

Oiva Nurminen:
”Ahventa ja haukee.”

MOT:
”Miten on saaliiden käyny?”

Oiva Nurminen:
”Eihän niistä enää saa juuri mittää, kyllä ne on menny menojaan.” - - - ”Semmoset nää on tänä päivänä. Ei tänne kannata enää lähtee siinä mielessä että kalastaan lähtee. Ihan turha.”

Australialaisen Dragon Miningin omistama Oriveden kaivos on laskenut kuivatusvetensä viereiseen Ala-Jalkajärveen. Sen kala- ja rapukannat ovat tuhoutuneet.

Ala-Jalkajärvestä vesi valuu puroa pitkin Peräjärveen. Jos järviä ei kunnosteta, päästöt uhkaavat myös Näsijärven Paarlahtea.

Vesa Hyvärinen:
“Nää mahdolliset ongelmat jotka tähän veteen kulkeutuu, ne joutuu sitten näihin alapuolisiin vesiin mikäli asiat eivät oo kunnossa.”

Oriveden kultakaivoksen ympäristölupa on vuodelta 2006. Siinä ei ole lainkaan raja-arvoja typpi-, nikkeli- kadmium- tai sulfaattipäästöille. Oriveden ympäristöluvista päättää Keski- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto.

Jari Tolppanen:
“Ylipäätänsä aikaisemmin kaivosten luvissa ei oo raja-arvoja määrätty ja niiden niiden määrääminen on meleko mahdotonta siinä vaiheessa, kun ei tiedetä niitä todellisia päästöjä ja kuormituksia.”

Kaivosten ympäristölupien sokea piste on ollut erityisesti sulfaatti. Myös Kittilän kultakaivos on päästänyt Seurujokeen huomattavia määriä sulfaattia.

Kittilän kaivoksen ympäristöluvan on myöntänyt Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.

Sami Koivula:
”Näin niinku jälkikäteen sitä miettii ni kyllä toiminnanharjoittajat ja heidän käyttämät konsultit toimittivat väärää tietoa, et oli virheellisesti arvioitu näitä päästöjä, - - - ja sen takia on jouduttu jälkikäteen lisäämään näitä raja-arvoja näihin lupiin.”

MOT:
”Kuinka paljon te ylipäätään olette toiminnanharjoittajan antamien tietojen varassa?”

Sami Koivula:
”No lähtökohta on että aluehallintovirastona, valtion lupaviranomaisena meillä ei ole mitään omaa laboratorioorganisaatiota, me ei voida mennä ottamaan näytteitä, me ei tehdä kairaustoimintaa, eli lähtökohta koko Suomen lupajärjestelmässä on että toiminnanharjoittajalla on velvollisuus toimittaa luotettavat päästö- ja vaikutusarviot joiden pohjalta lupa ratkastaan.”

Pekka Suomela:
”Ehkä tässä on nyt sitte opittu puolin ja toisin muutaman vuoden kuluessa, tällä hetkellä, öö, sulfaatilla annetaan luparajat ja ne ovat verraten tiukat.”

MOT:
”Mut miksi…?”

Pekka Suomela:
”Kaikissa uusissa luvissa.”

MOT:
”Mut miksi sitä ei alunperin ilmotettu, että...?”

Pekka Suomela:
”Ehkä siinä pitää sitte tutkia meidän niin kun teollisuuden sulfaattipäästötasoja noin laajemminkin ja miten niitten kanssa on osattu, osattu toimia tai, tai ja tuota mikä on se, sitä ei ole ehkä koettu, koska sen, sen haitallinen ympäristövaikutus, öö, tiedetään, mutta verrattuna sitte moniin muihin aineisiin, niin se on, on kuitenkin jollakin tapaa siedettävämpi.”

Oriveden kultakaivoksen lupakäsittelyt ovat kestäneet poikkeuksellisen kauan.

Vuonna 2000 kaivosyhtiö haki ympäristölupaa kaivostoiminnan uudelleen aloittamiseksi. Lupa myönnettiin määräaikaisena vuonna 2006.

Vuoden 2010 lopussa Dragon Mining haki uutta ympäristölupaa. Joulukuussa 2015 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto teki vihdoin päätöksen: se hylkäsi Dragon Miningin ympäristölupahakemuksen.

MOT:
”Miksi tässä kesti viisi vuotta myöntää uusi lupa?”

Jari Tolppanen:
”Lupaprosessin aikanahan tätä hakemusta on täydennetty useita kertoja mm. juuri vesien käsittelyn tehostamisen ja vesistövaikutusten osalta. - - - Mutta hakijan ja muiden asianosaisten oikeusturva on edellyttänyt mahdollisuutta näihin täydennyksiin ja lisäksi lupaviranomaisen on selvitettävä asia huolellisesti ja harkittava ennen päätöksen antamista.”

Kaivosyhtiö Dragon Mining on valittanut kielteisestä lupapäätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Valitusprosessi saattaa kestää jopa kolme vuotta. Pörssitiedotteissaan Dragon Mining on kertonut jatkavansa malmin louhintaa valitusprosessin ajan. Tämän ajan kaivos toimii vanhalla luvalla.

MOT:
”Tilannehan on se, että kaivos saattaa toimia jopa 18 vuotta sillä 2000 sisään laitetulla luvalla?”

Jari Tolppanen:
”Kyllä. Näin on. Joskus on tällainen tilanne.”

MOT:
”Alunperinkin määräaikaiseksi tarkoitetulla luvalla?”

Jari Tolppanen:
”Näin on. Se on lain mukaan mahdollista.”

MOT:
”Voiko tää johtaa siihen, että itse asiassa lupaprosessin ja valitusprosessin pituus pahentaa sitä ympäristön pilaantumista siellä?”

Jari Tolppanen:
”No kyllähän se on mahdollista. Tokihan siellä on kaivoksella tehty toimenpiteitä vesipäästöjen vähentämiseksi mm. juuri tää kierrätys- ja vesimäärän vähentäminen.”

Yllättäen myös kaivosta valvova viranomainen eli Pirkanmaan ELY-keskus on valittanut aluehallintoviraston päätöksestä. ELY-keskuksen mukaan kielteisen ympäristöluvan määräysten sisältö jää epämääräiseksi ja puutteelliseksi. Aluehallintovirasto ei edelleenkään määrännyt Oriveden kaivokselle esimerkiksi päästörajoja.

Jari Tolppanen:
“Tässä on myöskin vähän tämmöinen kehäpäätelmä että koska koska toiminnanharjoittaja ei ole saanut niitä vesien käsittelyjä kuntoon eikä niille ole ollut mahdollista määrätä raja-arvoja niin miksi me olisi nyt määrätty raja-arvot jos niistä ei olisi ollut apua pilaantumisen ehkäisemisessä.”

MOT:
“Miten niin ei olisi ollut mahdollista?”

Jari Tolppanen:
“Siten, että me ollaan todettu tässä päätöksessä, että että ympäristön pilaantumista on tapahtunut jolloinka sen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ei ole voitu antaa raja-arvoja. Se on jo pilaantunut, miten me voidaan se jälkikäteen niin kuin ehkäistä?”

MOT:
“Mut se toiminta kuitenkin jatkuu siellä yhä edelleen, eikö ole syytä asettaa nyt sille yhä jatkuvalle toiminnalle raja-arvot?”

Jari Tolppanen:
“Ei.. me ollaan lähdetty siitä, että ei ole tarpeen eikä mahdollista myös.”

Ennen vuotta 2010 myönnetyt ympäristöluvat ovat selvästi löysempiä kuin uudemmat luvat.

MOT:
”Eikö se ole silloin toiminnanharjoittajan etu pitää se vanha lupa voimassa mahdollisimman pitkään?”

Pekka Suomela:
”No ei meillä lähtökohtaisesti, meillä on tärkeä tuottaa kaivoksella kultaa tai kuparia tai sinkkiä, meillä ei ole, öö, tarkoitus pyrkiä tuota, öö, maksimoimaan päästöjä.”

Kaivokset harjoittavat eräänlaista iltalypsyä, eli hakevat ensin ympäristöluvan alhaisille tuotanto- ja vesimäärille ja lisäävät sitten tuotantoaan tai jätevesien juoksutuksia erilaisin poikkeusmenettelyin.

MOT:
”Mutta monet yhtiöt kuitenkin valittavat aika pienistäkin yksityiskohdista, esimerkiks just sulfaattirajoista, että itse viedään se sinne valitusprosessiin, jotta ei tarvitsisi toimia niitten rajoitusten mukaisesti heti?”

Pekka Suomela:
”Voi olla, että kyse on raja-arvoista ja toiminnasta heti, jos kyse on vaikkapa 30:n miljoonan euron investoinnista ja aikaraja on mahdoton toteuttaa, niin minusta se ei ole pieni asia.”

MOT:
”Mutta pitkittää kuitenkin sitä luvan voimaantuloo?”

Pekka Suomela:
”No se riippuu sitten hallinto-oikeudesta, miten nopeasti sieltä päätökset Vaasasta tulee.”

Kuten Oriveden kaivoskin, valtaosa Suomen metallikaivoksista on sulfidimalmikaivoksia.

Kaivostoiminta saattaa kestää vain muutaman vuoden, mutta päästöt ympäristöön jatkuvat kymmeniä vuosia lopettamisen jälkeen. Näin on käynyt esimerkiksi Oriveden lähellä sijaitsevalla Haverin kaivoksella. Vedellä täyttynyt vanha kaivos on suosittu sukelluskohde.

Ympäristöluvissa kaivosyhtiöille asetetaan yleensä rahallinen vakuus, jolla ympäristö saadaan kuntoon toiminnan loputtua. Dragon Miningin voimassa olevassa ympäristöluvassa vakuutta ei ole. Jos yhtiö päättäisi lopettaa toimintansa ja poistua Suomesta, Ala-Jalkajärvi ja Peräjärvi jäisivät oman onnensa nojaan.

Pirkanmaan Ely-keskus olisi toivonut, että kaivos olisi saanut määräaikaisen luvan, jonka puitteissa kaivokselle olisi laadittu lopettamissuunnitelma ja vesistöt kunnostettu.

Vesa Hyvärinen:
“No, valvova viranomainen on tässä sitä mieltä että näillä toimenpiteillä on aika kiire.” - - - “Riski on se et jos jostakin syystä tilanne jää hoitamatta, niin varsinkin tässä nimenomasessa tapauksessa Ala-Jalkajärven kunto on sellanen että jos se jää ikään kun luonnon armoille, sen sisäinen kuormitus saattaa aiheuttaa isojakin ongelmia alapuolisille vesistöille.”

Oriveden kaivoksen tarina saattaa päättyä piankin. Yhtiö ei halunnut vastata kaivosta koskeviin kysymyksiin.

Oiva Nurminen:
”Kalat mennee puhtaalle alueelle. Ei ne sitä niin puhtaaksi saa millään ikinä että ne takas tulis.”

Mauri Toivola:
”Tähän pohjan kertyy koko ajan tällaista tavaraa, kaivoksen alapuolelta aina tuonne alas asti, tämmöistä mudantyyppistä ainetta, jota ei ollut silloin aikoinaan, kun rakennettiin taloja. - - - Tämä tarttuu kaikki verkkoon, kun pistää verkon tuohon ja saa sitten painepesurilla yrittää putsata sitä.”

MOT sai haltuunsa myös vedenalaisella kameralla kuvattua materiaalia Seurujoesta. Materiaalista näkyy, että kaivoksen jätevesien purkupaikan jälkeen pohjakasvillisuus muuttuu karummaksi tai katoaa kokonaan.

Mauri Toivola:
”Tämä joen pohjahan kertoo aika paljon asiaa. Siinä on sellainen kerros, josta me ei tunneta. Se on peittänyt nämä sorat, hiekat semmoisella ruskealla aineella. - - - Kutualueella, kun se peittää kudun, niin kyllä sinne ei saa hapekasta vettä tää kutu. Se tuhoutuu sinne alle.”

Ely-keskuksen ympäristövastuualueen johtoryhmä on käsitellyt videoita kokouksessaan. Tieto ei näytä kantautuneen kaikkien korviin.

Tiina Kämäräinen:
”No, tuota… Itse en ole nähnyt näitä videoita enkä tiedä, mikä siinä on kysymys, mistä on kysymys. Enkä tiedä mis… mistä ne on sitten ne kuvaukset tehty ja mitä tarkotusta varten. Siitä ei ole tietoa mulla. Mutta että mehän ollaan nyt tän ikään kuin vuodon jälkeisenä toimenpiteenä edellytetty yhtiöltä, että ens kasa… kesän aikana siellä tehdään tämmönen laajempi kasvillisuuskartotus Seurujoessa. - - - Että onko siellä tapahtunut jotakin muutoksia vai ei.”

MOT:
”Mitä sä Kauno aattelet tästä, että kenen se vastuu ikään kuin on?”

Kauno Rytkönen:
”Kyllä minä olen alusta pitäen sanonut, että viranomaiset. Luvan antaja ja valvoja. Ei siellä ole, ne ei taida ithekään tietää kaikkia pykäliä että tuota.”

Mauri Toivola:
”Miksei niitä noudateta niitä pykäliä?"

Kauno Rytkönen:
”Vanha sananlasku. Ei korppi korpin silmää noki.”

Osa ympäristölupia myöntävistä ja valvovista virkamiehistä on ottanut virkavapaata ja siirtynyt kaivosyhtiöiden palvelukseen.

Oriveden kultakaivoksen nykyinen ympäristöasiantuntija Juha Koskela on työskennellyt vuorotellen lupaviranomaisena ja kaivosyhtiöissä. Ylitarkastaja Juhani Itkonen teki vuoden työkeikan Kittilän kultakaivoksella. Aluehallintovirastossa ja Ely-keskuksissa toiminut Heikki Kovalainen oli vuosia Talvivaaran ympäristöpäällikkö.

Myös Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristövastuualueen johtaja Erkki Kantola työskenteli vuosina 2007-2010 ympäristö- ja turvallisuuspäällikkönä Kittilän kaivoksella.

MOT:
”Eiks Erkki Kantola oo sen ympäristölupayksikön päällikkö?”

Sami Koivula:
”Mut ei oo tavallaan ollut ,sillon kun hän on ollut siellä kaivoksella niin ei ollut missään esimiesasemassa meidän organisaatiossa.”

MOT:
”Mutta sieltä palattuaan on.”

Sami Koivula:
”Joo, tällä hetkellä on vastuualan johtajana ja hän on ilmottanut että hän on esteellinen tekemään kokoonpanoja niihin lupa-asioihin mitkä tulee sieltä Kittilän kaivokselta, eli hän ei oo se taho joka päättää mikä kokoonpano päättää nämä lupa-asiat.”

MOT:
”Miltä se on tuntunut itsestä lupakäsittelijänä käsitellä hakemusta joka tulee entiseltä kollegalta?”

Sami Koivula:
”No, tietenkin näin että lupa-asiat ratkastaan sen lainsäädännön pohjalta mikä on ja tehdään se yhtä lailla edelleen se lupaharkinta niinkun muissakin lupa-asioissa. Itse et oo nähny et sillä olis mitään vaikutusta ollut.”

Vuonna 2013 eduskunnan apulaisoikeusasiamies otti kantaa virkamiesten syrjähyppyihin. Hän piti Erkki Kantolan pitkiä virkavapaita ja kaivosyhtiöissä työskentelyä ongelmallisena. Myöhemmin ympäristöministeri Ville Niinistö kielsi virkavapaiden myöntämisen yhtiöissä työskentelyyn.

Hannele Pokka, kansliapäällikkö, sisäministeriö:
”Me silloin selvitettiin se tilanne. Niitähän tosiaan oli varsin vähän, pari kolme tapausta kaikkiaan, kaikkiaankin. Asia ei ollut suuri, mutta periaatteen vuoksi todettiin, että niitä ei myönnetä.” - - -

MOT:
”Mikä teidän oma kantanne on siihen?”

Hannele Pokka:
”No minusta sillä on niinku merkitystä, että vaikuttaako se päätös, mitä viranomainen tekee, miltä se niinku näyttää, näyttääkö se puolueettomalta. Jos syntyy semmoinen käsitys, että viranomainen ei toimi puolueettomasti, niin silloin tämmöisillä toiminnoilla on ongelmansa.”

Pekka Suomela:
”En näe sinänsä niin kun siinä kuviossa mitään ongelmallista, vaan päinvastoin, että sillon viranomaisessa on ymmärrystä, tietoa niistä, niistä toimintatavoista ja, ja, ja tuota mahdollisuuksista, joihin, joihin teollisessa toiminnassa voidaan venyä.”

Nyt ympäristöhallintoa ollaan jälleen uudistamassa. Hallituksen linjauksen mukaan ympäristölupien myöntäminen ja valvonta laitettaisiin samaan virastoon. Samalla lupaprosesseja pyritään sujuvoittamaan ja lisäämään neuvotteluja toiminnanharjoittajien kanssa.

Hannele Pokka:
”Toisaaltahan meillä on niin kuin erittäin kova poliittinen tahtotila hallituksella tällä hetkellä, että viranomaisten pitää pystyä niin kuin ennakkoneuvottelemaan. Sitten meillä virkamiehet kysyy, että pitääkö heidän ryhtyä elinkeinoelämän konsulteiksi tässä, että mitä se tarkoittaa. Siinä varmaan ne rajat, että mistä asioista me voidaan keskustella etukäteen toiminnanharjoittajan kanssa ja mistä ei, niin sitä olemme joutuneet käymään.”

Mauri Toivola:
”Elikkä tää lupakäytäntö on, se täytyy kyllä sanoa, että siinä on ollu varmaan meidän mielestä kehittämisen varaa vallan paljon, koska me täällä luonnossa kasvaneet, asuneet ovat olleet aivan toista mieltä näistä asioista. Onneksi luonto tai vahingoksi luonto on meidän kanssa samaa mieltä. Se on näyttänyt, miten pitäisi menetellä.”

HAASTATELTAVAT:

Oiva Nurminen, Orivesi.

Yksikön päällikkö Jari Tolppanen, Keski- ja Sisä-Suomen avi.

Mauri Toivola, Kittilä

Ylitarkastaja Tiina Kämäräinen, Lapin Ely-keskus

Toiminnanjohtaja Pekka Suomela, Kaivosteollisuus ry.

Ylitarkastaja Vesa Hyvärinen, Pirkanmaan Ely-keskus

Kauno Rytkönen, Kiistalankylä, Kittilä

Kansliapäällikkö Hannele Pokka, sisäministeriö

Muokattu: lisätty haastateltavien nimet loppun 2.7.2016 MK