Hyppää pääsisältöön

"Ethän sinä voi olla masentunut" – Tällaisia lausahduksia mielenterveyskuntoutujat joutuvat kuuntelemaan

Lahden Klubitalo on hieman piilossa kaupungin keskustassa. Se on tarkoitettu turvalliseksi paikaksi henkilöille, joilla on tai on ollut mielenterveysongelmia. Klubitalo pyrkii kuntouttamaan jäseniä tukemalla työllistymistä, kouluttautumista ja tarjoamalla vertaistukea. Vertaistuen takia Klubitalolta sai alkunsa myös #diagnosisfreezone -kampanja.

Kuvakaappaus Instagramista
Kuvakaappaus Diagnosis Free Zone -tilin Instagramista. Kuvakaappaus Instagramista Kuva: Yle/Lahden Klubitalo sekasin

Sen idea muistuttaa parin vuoden takaista kiusaamisen vastaista #kutsumua-kampanjaa: Osallistuja kirjoittaa paperille loukkaavat ja leimaavat termit, ruksaa ne yli ja kirjoittaa tilalle paremmat, oikeat sanat. Sen jälkeen kuva jaetaan somessa, esimerkiksi Instagramissa. Kampanjalla on ehkä suurreellinen sana, koska virallisesti tägillä ei ole esimerkiksi loppumisaikaa. Hiljainen viesti on kuitenkin tärkeä osallistujille.

– Tajusin, että jos haluan, että leimautumista aletaan purkaa ja asioista puhua, on minun aloitettava itsestäni, pohtii yksi kampanjaan osallistuneista.

Ihminen on muutakin kuin diagnoosi

– Ihminen pitäisi nähdä kokonaisuutena, ei vain sairautena tai diagnoosina, sanoo klubitalon työvalmentajana toimiva Tuija Kekkonen.

Kun muiden ihmisten suhtautuminen omaan tilanteeseen pelottaa, mielenterveytensä kanssa kamppaileva ihminen syrjäytyy helposti. Häpeä on painostavaa. Tuija Kekkonen on itse käynyt läpi masennuksen. Avuttomuuden tunne ja häpeä estivät häntä hakemasta apua mielenterveyspalveluista.

– Kuntoutujiin kohdistuu hyvin vähäisiä odotuksia yhteiskunnan taholta. Vähättelevä suhtautuminen saa ihmisen helposti asettumaan annettuun rooliin, Kekkonen pohtii.

Hän ja kaksi muuta Lahden Klubitalon jäsentä kertovat videolla, mitä kaikkea ovat tilansa takia saaneet kuulla.

Katso video:

Kommentit
  • Rakel & Kasper

    Erään äidin ja pojan tarina

    Keskiluokkaisen perheen tytär pääsi aikuisena takaisin kiinni elämään ja yhteiskuntaan, mutta tie oli pitkä ja kivinen. Sen jälkeen alkoi pelko oman lapsen syrjäytymisestä. Rakel ja Kasper kertovat tarinansa omista näkökulmistaan.

  • Pohjoisen pojat

    Puoli vuotta valoa, toinen puoli pimeyttä. Selviääkö siitä?

    Inarissa on talvi, ja kinokset alkaa olemaan jo metrin korkuisia. Nuori pojanalku kahlaa hangessa ja luukuttaa täysiä 8 Mile -leffasta tuttua Eminemin Lose Yourself -biisiä vanhalla Motorola-puhelimella.

  • Lastenkotilapsia

    Lapsikin voi romahtaa, mutta sille on syynsä.

    Lastenkotilapsia on neliosainen podcast-sarja. Kokemuksensa kertoo neljä kolmekymppistä aikuista, joiden lapsuus on ollut yhtä helvettiä. Sarjassa henkilöt muistelevat kipeää lapsuuttaan, nuoruutta sekä miettivät miten se on vaikuttanut nykyisyyteen.

  • Nuoruudesta selviytynyt: Viki, 34

    Meillä oli ihan normi perhe. Paperilla ehkä jopa unelmaperhe

    Meillä oli ihan normi perhe. Kai me oltiin myös jollain tavalla outoja. Vanhemmat oli yhdessä vaan lasten takia. Mä en koskaan nähnyt niiden välillä mitään hellyyden osoituksia. En ymmärtänyt, miksi toisten vanhemmat diggas toisistaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Sekasin

SEKASIN RADIOSSA

SEKASIN SOMESTA

  • Rakel & Kasper

    Erään äidin ja pojan tarina

    Keskiluokkaisen perheen tytär pääsi aikuisena takaisin kiinni elämään ja yhteiskuntaan, mutta tie oli pitkä ja kivinen. Sen jälkeen alkoi pelko oman lapsen syrjäytymisestä. Rakel ja Kasper kertovat tarinansa omista näkökulmistaan.

  • Nuori selviytyjä: Emppu, 21

    Mun lapsuus oli aika suojattua ala-asteella.

    Mun lapsuus oli aika suojattua ala-asteella. Niin sanotuilta elämän realiteeteilta suojeltiin paljon. Yläasteella alkoi nukkuminen ja kodissa makaaminen kiinnostamaan vähän enemmän. Mun kaksosveli lopetti koulun kasiluokalla.

  • Nuori selviytyjä: Jassu, 24

    Mulla oli normaali perhe ja normaali lapsuus.

    Mulla oli normaali perhe ja normaali lapsuus. Sitten alakoulun ekoilla luokilla mun vanhemmat erosivat. Kävin koulussa, tein kouluasiat ja sitten menin kotiin ja sit tietokoneella, niin se meni.