Hyppää pääsisältöön

"Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

Futismutsi Espanjassa antaa poikansa valita: "Tummaa ja tulista on espanjalainen elämäntyyli, jossa ei eletä huomisessa vaan osataan elää tässä ja nyt. Ajoittain tällainen mañana-meininki ärsyttää aikatauluihin ja järjestelmälliseen elämään tottunutta suomalaista. Kahden erilaisen kulttuurin ja törmätessä syntyy kuitenkin myös paljon hyvää; suomalainenkin oppii nauttimaan matkasta pelkän päämäärän sijaan. Kulttuurien törmäys on kuin ilotulitus, jossa välillä nähdään kaikki elämän kauniit värit lyhyinä räiskyvinä taideteoksina ja seuraavassa hetkessä voidaankin todeta ettei raketti ota syttyäkseen ollenkaan."

Hakeuduimme kaupungin jalkapallokouluun, kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ollut tarjolla. Poika laitettiin hyökkääjäksi mutta laji ei tuntunut omalta jutulta. Kunnes eräänä päivänä hän keksi ajatuksen kokeilla maalivahdin paikkaa.

Muuttaessamme Espanjaan toimme mukanamme suuren innostuksen salibandyyn, jossa Eetu oli pelannut maalivahtina ja tykännyt kovasti lajista. Silloin ei kuitenkaan kaupungista löytynyt sopivia salibandyjoukkueita. Kolmevuotiaasta asti urheilua harrastanut poika turhautui ja hakeuduimme kaupungin jalkapallokouluun, kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ollut tarjolla. Poika laitettiin hyökkääjäksi mutta laji ei tuntunut omalta jutulta.

Kunnes eräänä päivänä hän keksi ajatuksen kokeilla maalivahdin paikkaa. Hanskat jäivät käteen siitä reissusta eivätkä ole käsistä irronneet vieläkään. Maalivahti on omassa roolissaan; tolppien välissä. Olipa laji mikä tahansa Eetu vartioi valppaana maaliaan.

KuPSin pukuhuoneen ovi.
Eetu pääsi tällä kaudella espanjalaiseen pukukoppiin, jossa hänellä oli oman paikan kohdalla nimen lisäksi odottamassa hyvin viikattuina treeni/peliasut. Minkä seuran pukukopin ovi aukeaa hänelle ensi kaudella - sitä odotamme mielenkiinnolla. KuPSin pukuhuoneen ovi. Kuva: Yle / Rosa Wicklund futismutsi,Kuopion Palloseura
Eetu katsoi minua silmiin ja sanoi: “äiti, ei tässä taida olla mitään vaihtoehtoja”

Tämän kuluneen kauden vaikeuksien vuoksi Futismutsi halusi antaa pojalleen mahdollisuuden pelata rakastamaansa jalkapalloa kotimaassaan. En halua poikani tuntevan katkeruutta jonain päivänä siitä, että hänet olisi missään muodossa tai kenenkään taholta painostettu pelaamaan espanjalaista jalkapalloa. Elämä on paljon muutakin kuin vihreällä alustalla juoksemista ja pomppimista.

Katsomot Espanjassa ja Kuopiossa.
Talvella savolaiset penkit ovat kylmiä toisin kuin Espanjan tulisten katsomoiden vastaavat. Eetu päätti tämän futiskautensa pelaamalla Tercera Divisiónan pelin täydelle katsomolle. Katsomot Espanjassa ja Kuopiossa. Kuva: Yle / Rosa Wicklund futismutsi espanjassa

Matkustimme Kuopioon testeihin ja Eetu sai rauhassa kokeilla miltä tuntuisi treenata ja pelata Suomessa. Eetu sai puntaroida päätöstä itse, aivan rauhassa. Kun kysyin pojalta, mitä mieltä hän itse on, Eetu katsoi minua silmiin ja sanoi: “Äiti, ei tässä taida olla mitään vaihtoehtoja." Maalivahti totesi perheemme kuuluvan espanjalaisen futiksen pariin.

Tiedättekö miltä tuntuu, kun ei tiedä, missä maassa asuu seuraavalla kaudella? Irtonaiselta, yksinäiseltä ja mihinkään kuulumattomalta.

Tulevaan kauteen lähdemme perheenä aivan erilaisen tuen saattelemana kuin koskaan aiemmin. Olipa ensi kauden seuran nimi mikä tahansa on Eetulla vankka joukko ihmisiä takanaan tukemassa maalivahdin kehitystä. Jokaisella heistä on oma tärkeä roolinsa ja tehtävänsä. Tiimimme on motivoitunut ja osaava.

Eetu Wicklund treenaamassa KuPSin kanssa.
Olosuhteiden erilaisuudesta huolimatta molemmissa maissa harjoitukset sujuvat samalla tavalla - testeissä Kuopiossa Eetu oli kuin yksi muista joukkueen pelaajista. Eetu Wicklund treenaamassa KuPSin kanssa. Kuva: Yle / Rosa Wicklund futismutsi espanjassa
Onneksi yksi asia kantaa eteenpäin. Se asia on ja pysyy. Se asia yhdistää ihmisiä yli kansallisuusrajojen katsomatta kulttuuriin, kieleen tai rotuun. Rakkaus jalkapalloon.

Tiedättekö miltä tuntuu, kun ei tiedä, missä maassa asuu seuraavalla kaudella? Irtonaiselta, yksinäiseltä ja mihinkään kuulumattomalta. Ei tiedä minkälaiseen jalkapalloperheeseen tulee kuuluumaan tulevaisuudessa. Seurat, joukkueet ja ihmiset vaihtuvat. Onneksi yksi asia kantaa eteenpäin. Se asia on ja pysyy. Se asia yhdistää ihmisiä yli kansallisuusrajojen katsomatta kulttuuriin, kieleen tai rotuun. Rakkaus jalkapalloon, siitähän tässä kaikessa on kyse. La Roja por siempre!

Futisvanhemmat-nettisivun blogaaja Susan Wicklund perheineen.
Eetun päätöksen myötä Wicklundit perhe pysyy Espanjassa. Futisvanhemmat-nettisivun blogaaja Susan Wicklund perheineen. Kuva: Yle / Simo Tynys futismutsi espanjassa

Susan Wicklund

LUE myös muut Futismutsi Espanjassa -tekstit:

- "Espanjassa olen futismutsina pulassa - jatkuvaa prässiä ja puolustusta!"
- "Toteutin unelmani - asun Espanjassa futismutsina"
- "Potkut tuli joukkueesta – kun ei puhu tarpeeksi espanjaa"
- "Rasismia Espanjan kentillä - poikani henkeä uhattiin!"
- Huutelut ja tappelut loppuvat aina välittömästi poliisien tuloon
- Voiko futarilla olla muuta elämää kuin jalkapallo
- Jokavuotinen pudotuskilpailu stressaa lapsia ja vanhempia

LUE miten Susanista tuli Futismutsi Espanjassa: "Kaikki on mahdollista meille suomalaisillekin"

KATSO Futisvanhemmat-sarja Yle Areenasta - jaksot tiistaisin myös TV1:llä klo 20:

SEURAA Futisvanhemmat-sarjan henkilöitä Facebookissa ja osallistu keskusteluun.

Kommentit
  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Futisvanhemmat

  • "Halusin antaa Eetulle mahdollisuuden palata Suomeen"

    Futismutsi tarjosi pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen.

    Futismutsi Espanjassa Susan Wicklund ei halunnut olla tiikerivanhempi. Espanjan stressaava jalkapallokulttuuri sai hänet miettimään poikansa Eetun elämää, ja hän päätti tarjota pojalleen mahdollisuutta palata Suomeen. Poika kokeili treenejä suomalaisessa seurassa, ja sai tehdä itse päätöksensä. Mitä poika valitsi? Ja miltä se tuntui äidistä?

  • Tutkija Berg: "Sosiaaliset jalat ohjaavat harrastuksia"

    Tutkija Päivi Berg tutkii mikä vetää nuoret harrastuksiin.

    "Valtaosalle tutkimistani tytöistä ja pojista merkittävää liikuntaharrastamisen aloittamisessa oli, että kaveri oli houkutellut heidät mukaan: sosiaaliset jalat olivat vetäneet heidän harrastuksen pariin." Tutkija Päivi Berg kirjoittaa siitä mikä vetää nuoret harrastusten pariin.

  • Atik: "Jalkapallo on opettanut ymmärtämään erilaisuutta"

    Futista pääsarjatasolla kolmessa sukupolvessa.

    Atik Ismail on nähnyt vuosikymmeniä futismaailmaa: "Jalkapallo on opettanut minulle yhteisöllisyyttä, oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamista toisistaan." Atik kirjoittaa muistojaan ja kertoo niistä kahdella videolla.

  • "Jokavuotinen pudotuskilpailu stressaa lapsia ja vanhempia"

    Futismutsi Espanjassa kertoo miten joukkueisiin karsitaan.

    Joka vuosi espanjalaisjoukkueisiin pyritään uudestaan ja paikoista kilpaillaan verisesti: "Selittämättä millään tavalla, ilman sanoja, sormi osoittaa ettet ole tervetullut tähän yhteisöön."

  • Tässä Ojaloiden sukusalaisuus: mokkapalojen resepti!

    Lisää oma reseptisi kommentteihin :)

    Futisvanhempien Vierumäen turnauksen kioskivastaavat, Ojalat, leipovat suussa sulavia mokkapaloja. Ja kauppa käy erinomaisesti. Nyt Kati Ojala paljastaa tähän asti suvussa kulkeneen salaisen reseptin! Sarjan kaikki jaksot Yle Areenassa ja tiistaisin TV1:llä klo 20.

  • "Voiko futarilla olla muuta elämää kuin jalkapallo"

    Futismutsi Espanjassa vertailee Suomea ja Espanjaa.

    Futismutsi Espanjassa yrittää löytää tasapainon: "Eetu pelaa futista tavoitteenaan ammattilaisuus. Aika ajoin noin korkealle asetettu tavoite saa pelaajan hermot ja voimavarat koetukselle. Silloin on vanhempien tehtävä muistuttaa siitä ettei jalkapallo ole ihan niin vakava asia kuin se välillä tuntuisi olevan."

  • Tutkija Berg: "Äidit leipovat mokkapaloja, isät valmentavat"

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien roolia junnu-urheilussa

    Tutkija Päivi Berg pohtii vanhempien sukupuolirooleja junnu-urheilun seuratoiminnassa. "Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miksi lähes aina on niin, että poikia valmentaa mies ja tyttöjä nainen tai mies? Entä oletko junioritapahtumissa nähnyt pelkästään isien pyörittämää buffettia, ellei ole kysymys makkarakojusta?"

  • Juha Itkonen: Vanhemmat eivät voi valita lapsensa harrastusta

    Kirjailija Itkonen on tyytyväinen tanssivanhempi.

    Kirjailija Juha Itkonen kadehtii futiskulttuuriin kasvaneita äijiä, mutta antaa lapsilleen vapauden valita: "Poikani on innostunut. Hän oppii. Se on kaikkein tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin se, olenko minä futisvanhempi vai tanssivanhempi."