Tina Cavén
Yle
Tapio Wirkkalan juhlavuosi näkyi useissa tapahtumissa ympäri Suomea. Moni heräsi nyt viimeistään huomaamaan miten voimakkaasti muotoilija on vaikuttanut suomalaiseen arkeen ja juhlaan.
Yle juhlisti Wirkkalan 100-vuotissyntymäpäivää keväällä aloittamalla aarteenetsinnän. Yhtenä tarkoituksena oli osoittaa Tapio Wirkkalan monipuolisuus suunnittelijana ja monen materiaalin mestarina. Haastoimme kaikkia etsimään ympäristöstään Wirkkalan suunnittelemia tuotteita ja jakamaan niistä kuvia, sekä kertomaan tarinoita omien Wirkkaloidensa alkuperästä.
Saimme ilahduttavan paljon vastauksia. Aarteenetsintä päättyi 10.4. 2016. Kuvia voi käydä ihailemassa Ylen Tapio Wirkkala 100v -sivulla.
Aarteenetsintään liittyi kunnianhimoinen pyrkimys löytää edes yksi Anitra-shampoopullo. Sellainen puuttuu Tapio Wirkkala Rut Bryk säätiön kokoelmasta. Sitä ei ainakaan tätä kirjoitettaessani ole löytynyt. Pakkausmateriaalien kohtalona on usein kadota tuotannon loppuessa. Niin kauan kun tuote on markkinoilla, sen pakkaus ei ole juuri minkään arvoinen. Ja sitten on liian myöhäistä. Wirkkalan suunnittelemia olutpullojakaan ei taida löytyä enää kuin lasimuseosta. Siroja sinappilaseja sentään löytyi muutamasta kesämökin kattauksesta.
Finlandia -vodkapullo on poikkeus. Tätä pulloa ei ole tyhjänäkään raaskittu laittaa lasinkeräykseen. Saimme paljon kuvia komeista pullokokoelmista ja monipuolisesta uusiokäytöstä. Monelle tämä tuote edustaa jotain olennaista suomalaisesta kulttuurista.
Wirkkalan Finnairille suunnittelemat astiat eivät ole koskaan olleet avoimesti myynnissä, joten jokaiseen yksityiskodista löytyneeseen astiaan liittyy jokin kertomus. Astiat on tehty kestämään ja siksi niihin törmää edelleenkin. Liikuttavin kuva tässä kategoriassa oli kuvapari ruoka-astioiden kansiin tehdyistä kaiverruksista. Kuvien alkuperästä lähettäjä kertoo näin:
“Nämä kaksi Finnairin ruoka-annoksen alumiinifoliolle piirrettyä TW:n tekemää kuvaa on tehty tammikuussa 1979 New Yorkin koneessa ja niissä näkyy myös TW:n signeeraus. Ne on annettu matkustamohenkilöstön jäsenelle.”
Myös Wirkkalan puukko on suomalaisuuden ytimessä. Moni kertoi, ettei puukko tästä parane. Parasta palautetta tuotteesta on siinä näkyvät käytön jäljet.
On kirveitä ja miehiä sekä kirvesmiehiä!
Sanoo 86-vuotias isämme, ikänsä talonrakentajana ja timpurina työskennellyt. Isä osti ensimmäisen Wirkkala-puukkonsa 60-luvun lopulla Helsingistä ja käytti sitä työssään päivittäin. Puukko kulki aina mukana moninaisissa työhommissa, lähinnä Etelä-Suomessa, mutta myös Saudi-Arabiassa sekä Saariselällä. Vapaa-aikoina puukko oli tietysti myös korvaamaton.
Lempipuukko kului ajan mittaan ja isä osti uuden rautakaupasta Nummelasta v. 1977 .Tämä uusi isompi ei ole ollut yhtä rakas kuin ensimmäinen, isän mielestä ihan hyvä varapuukko, jossa on vielä teroitusvaraa.”
Wirkkalan graafiset tuotteet, setelit ja postimerkit eivät aiheuttaneet kuvatulvaa, mutta saimme kommenteissa muistutuksen siitä, kuinka monenlaista graafista osaamista tarvitaan, ennen kuin setelit kuluvat kansalaisten käsissä. Eräs jäätelökioskin myyjä kertoi heltyneensä, kun turisti yritti ostaa jäätelötötteröä edellisellä matkallaan taskuunsa unohtuneella kympin setelillä.
Paperipussi- ja Kantarelli -maljakoista lähetetyt kuvat todistavat, että maljakot ovat oikeasti käyttöesineitä, eivätkä vain kirjahyllyn koristeena. Hienoilta ne kuvissa näyttävätkin.
Hienoa tässä aarteenetsinnässä oli se, että osallistujia oli paljon ja monia erilaisia Wirkkalan luomia esineitä oli löydetty. Näyttelyjulisteita oli nähty kaupungilla ja dokumentoitu, kiitos siitä. Saimme myös kuvan vuoden 1954 Skandinavian design -julisteesta, jonka aiheena on Wirkkalan Lehti. Vaneriset Lehdet olivat tuotesarja, josta olisimme odottaneet enemmän havaintoja. Mahtoivatko ne olla liian hankalia kuvattavia, vai piilossa yläkaapin uumenissa?
Wirkkalan saksan tuotanto osoittautui odotetusti vähemmän tunnetuksi kuin kotimaiset hittituotteet. Rosenthalin Winterreisea kannattaisi markkinoida aktiivisesti - suomalaisethan rakastavat kuvitettuja astioita! Eräs osallistuja lähetti kuvan Winterreise -postikortista. “Asuisin mielelläni jossain noista taloista” haaveili hän, ja jakoi monen kuvan mielikuvituspuistossa seikkailleen ajatukset.
Halusimme alleviivata Tapio Wirkkalan monipuolisuutta valitsemalla toisistaan hyvin paljon poikkeavia tuotteita. Sähkökatkaisijan ja Hopeakuu -korun voi ajatella edustavan elämän arkista ja juhlavaa ääripäätä. Molemmat kuuluvat läheisesti ihmisten elämään. Ne kirvoittivat osallistujissa niin löytämisen iloa kuin onnea henkilökohtaisia muistoja herättävästä perintöaarteesta.
“Ohhoh, meillä on kellarissa aitoa Wirkkalaa!” joku huomasi, ja näki sähkökatkaisimen uusin silmin.
Toinen taas oli kaivanut äidiltä perinnöksi saamansa korut esille.”Siellä oli isän äidilleni ostama Hopeakuu-koru. Molemmat vanhempani ovat nyt kuolleet. Mutta korut sekä valokuvat kertovat eletystä elämästä sekä muistoista.”
Tapio Wirkkalasta tulee monelle ensimmäisenä mieleen Ultima thule-lasisarja, komea ja aikaa kestävä se onkin.
Me lähdimme Aarteenetsinnässä metsästämään harvinaisempaa Tapio -sarjaa ja hyvin harvinaista Juhla -sarjaa. Jälkimmäinen ei ole ollut edes sarjatuotannossa. Kertoneeko suomalaisesten koristeellisemmasta mausta, ettei näistä pelkistetyn selkeälinjaisista, Wirkkalan omista suosikeista löytynyt kuin muutama kuva?
Wirkkalan suunnittelemat valaisimet olivat suosittuja kuvauskohteita. Polttimot ovat olleet ilmeisen kestäviä. Ennakkoluulottomasti niitä oli yhdistetty myös muihin kuin Wirkkalan suunnittelemiin valaisimiin.
Aarteenetsinnän raatiin kuuluu Petra Wirkkala-Vaarne Tapio Wirkkala Rut Bryk -säätiöstä, sekä Minna Joenniemi ja Tina Cavén Yleisradion kulttuuritoimituksesta. Raati vetäytyy tutkimaan ehdotuksia. Kerromme perjantaina 20.5., mitkä ehdotukset ilahduttivat eniten, ja miten niiden tekijät palkitaan.
