Tiedättekö, mitä nykyään tapahtuu, kun esittäydyn ja kerron olevani sairaanhoitaja? Minulle aletaan melko pian puhua Sykkeestä.
Syke on ilmeisesti onnistunut herättämään valtavaa kiinnostusta paitsi sairaalamaailmaa, myös jännittäviä sairauksia kohtaan. Kaivetaan verkosta tietoa sarjan mainitsemista taudeista ja ruoditaan inhonsekaisella innolla niiden erityispiirteitä. Kansanterveys kiittää, kun sairaus ja terveys kiinnostavat. Jos ihmiset alkavat ymmärtää, miten yksinkertaisilla tavoilla sairauksilta voi välttyä, säästymme kaikki suurelta kärsimykseltä.
Saisinpa palkankorotuksen aina, kun vastaan tulee sairaus, jolta olisi voitu välttyä hoitamalla verenpainetautia!
Draamasarjan ulkopuolella keskushermoston kasvaimet ja ultraharvinaiset perinnölliset sairaudet työllistävät terveydenhuollon palvelujärjestelmää suhteellisesti vain vähän. Mutta saisinpa pikku palkankorotuksen aina, kun vastaan tulee sairaus, jolta olisi voitu välttyä hoitamalla verenpainetautia! Kirjoittelisin tätäkin pätkää Karibianmeren rannoilta.
Nykyään on tapana kauhistella tohtori Googlen diagnooseja: siis sitä, että ihmiset penkovat netin asialliset ja asiattomat tietolähteet saadakseen selvää siitä, mikä heitä vaivaa. Onhan ne lääkärikirjat plärätty koirankorville ennen nettiäkin! Jos tietoa on saatavilla, kukaan ei odota viikkoja saadakseen kuulla lääketieteen ammattilaiselta, mistä oikeasti on kyse – ei ihminen jaksa odottaa edes huomiseen. Tohtori Googlella toki on paha tapa diagnosoida vaarallisia, usein tappavia tauteja. Siitä koituvaa ahdistusta palvelujärjestelmä voi vähentää nopeuttamalla pääsyä hoitoon ja oikean terveystiedon pariin. Kaiken maailman patteja kun mahtuu terveeseenkin ihmiseen.
Syke on kertonut siekailematta myös hoitotyön lieveilmiöistä.
Meitä hoitajia lyödään ja potkitaan. Jos iho purraan tai raavitaan verille, otamme HIV-estolääkityksen. Henkinen väkivalta osuu ja rikkoo, ellei toimiva tiimi ympärillä auta pesemään sitä pois. Me otamme vastaan aggressiiviset puheet ja teot, koska ajattelemme, ettei sairas ihminen pysty kontrolloimaan itseään.
Yhtä raaka realiteetti on, että sairaalan rahat ovat aina loppu. Ainakaan niillä ei hoitajan mielestä tukita oikeita menoreikiä. Kun hallintokerroksen väki tarjoaa edustuslounaita, alakerrassa ihmetellään, miksei rikkoutunutta sänkyä tulla korjaamaan ja onko tätäkin kallista lääkettä pakko tilata.
Sairaalan hallinnossa hoitaja on aina työvoimakulu, menoerä. Hoitotyön johdon mielestä hoitaja näyttää useimmiten olevan myös sivistymätön lurjus ja lintsari. Rahapulaa kannattaa pitää puheissa, sillä niin hoitajat saattavat pysyä hiljaisina. Hoitaja voi äänestää vain jaloillaan, ja ellei ole paikkaa minne loikata, alistutaan siihen mitä on.
Ja Sykkeenkin hoitajat ovat vain ihmisiä. Välillä elämä on sekaisin. Tehdään tyhmiä valintoja. Mielen tai kehon terveys repeilee. Miten he silti selviytyvät työstään, joka sekin on yhtä hullunmyllyä?
Tämä on ammattisalaisuus: täytyy vain pysytellä astetta tai paria terveempänä kuin potilaat.
