Hyppää pääsisältöön

The flow must go on

Se kuinka suurelta osin tahallisesti Leif Segerstamin ja Johannes Brahmsin kypsät ulkomuodot muistuttavat toisiaan lienee sivuseikka, kuten myös se, ovatko Segerstamin liki kolmesataa sinfoniaa ylipäätään verrannollisia Brahmsin neljään. Vuorovaikutusta kuitenkin koetellaan Turun filharmonisen orkesterin uudella levyllä.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Alban julkaisema levy on ennen kaikkea osoitus reippaasti yli kaksisataavuotiaan Turku filharmonian ilahduttavasta nykykunnosta ja päälle seitsemänkymppisen ylikapellimestari Segerstamin positiivisesta vaikutuksesta siihen. Brahmsin Ensimmäinen sinfonia on musiikillinen järkäle, jonka perinpohjaiseen taklaamiseen tarvitaankin muutama vuosirengas. Segerstam luo Brahmsin sinfonian säveltaiteeksi perin tasapainoisesti ja vakuuttavasti välttäen niin raskauden kuin neliskanttisuuden sudenkuopat, syyllistymättä sen enempää ylenpalttisuuteen kuin pinnallisuuteen.

Jatkumo säilyy ja fraasit elävät luontevasti, Brahmsin monisyisesti polveileva metrisyys on epäsuomalaisen raikasta ja lopputulos on ilahduttavan tuore, koskettavakin. Turku filharmonian jousiston sointi säilyy syvänä ja kiinteänä ja maailmanluokkaa olevat puhallinsolistit säväyttävät. Segerstam ja orkesteri tekevät kaikkiaan hatunnostonarvoisen tulkinnan Brahmsin moniongelmaisesta musiikista niin yksityiskohtien kuin suurmuodon tasolla.

Sitten tapahtuu vuorovaikutuksen toinen taso, jossa Leif Segerstamin oma elämysfenomenologiassa supernollattu sävelvalitseminen napanuorakiipeilee sinfonian nimellä kuusi kertaa kolmesta neljään minuuttia segerstamismanerismeja. Näin siis maestron itse kirjoittamaa levytekstistä lainailleen, selkokielellä ennemminkin puhuisin siitä ”selittämättömästä dimensiosta” jossa kapellimestari Segerstam muuttuu säveltäjä Segerstamiksi.

Koska nämä kaksi sinfoniaa, Ensimmäinen ja Kahdessadaskahdeksaskymmeneskahdeksas sattuvat soimaan peräjälkeen, ne on kaiketi myös kuunneltava siten. Harmillista kyllä muutaman kuukauden tauko äänitystilaisuuksissa sekä teosten orkestraation erilaisuus on muuntanut myös soinnin eikä vain parempaan suuntaan. Ohuelta kuulostava jousisto ja etäiset puhaltimet tekevät arkisen vaikutelman, tosin etualalle onkin miksattu lyömäsoittimia, maestron itsensä soittamaa pianoa ja harppua. Brahmsissa on roppakaupalla enemmän lämpöä, bassoa jopa hivenen liikaa. No, onhan musiikkikin toki erilaista.

Jossain siellä sävelten välissä on välillä hyväkin olla, Segerstamin sävelflow’ssa siis. Suurilta osin viihdyn paremmin kuitenkin omassa elämänpartituurissani.

Johannes Brahms: Sinfonia nro 1. Leif Segerstam: Sinfonia nro 288 ”Letting the FLOW go on…”. - Turun filharmoninen orkesteri, joht. Leif Segerstam. (Alba, ABCD 390)

Kuuntele Uudet levyt 20.5.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.