Hyppää pääsisältöön

Jos Tom of Finland syntyisi nyt, kuohuttaisiko se ketään?

Kireisiin nahka-asuihin sonnustautuneet lihaksikkaat piirroshahmot ovat valloittaneet postimerkit, lakanat ja museot. Ensi talvena ne nähdään myös valkokankaalla. Mikä tuhmissa nahkamiehissä kiehtoo edelleen?

Jessica Grabowsky, Pekka Strang ja Lauri Tilkanen näyttelevät Tom of Finland -elokuvassa, // Kuva: Helsinki-filmi

- Kun teokset aikanaan levisivät ympäri maailmaa, ne olivat osa alakulttuuria, joka oli yleisesti kielletty. Nyt katsottuna teokset eivät ehkä shokeeraa samalla tavalla, mutta ne ovat edelleen todella hienosti tehtyjä. En tunne ketään muuta taiteilijaa, joka saisi kynällä esimerkiksi nahan niin eläväisen näköiseksi, sanoo näyttelijä Pekka Strang.

Strang esittää Touko Laaksosta, eli Tom of Finlandia, helmikuussa 2017 ensi-iltansa saavassa Dome Karukosken elokuvassa. Elokuva on tarina rakkaudesta, taiteesta ja taistelusta vähemmistöjen oikeuksien puolesta.

Saattaa kuulostaa mahtipontiselta, mutta vielä 1950–1980 luvuilla homoseksuaalisuus oli Suomessa ja monissa muissa maissa laitonta. Samaan aikaan Tom of Finlandin luomat hahmot kuitenkin nousivat maailmanmaineeseen.

Ja eivät suotta. Kansainväliset tähdet taiteilija Andy Warholista valokuvaaja Robert Mappelthorpeen himoitsivat Tom of Finlandin kuvia. Niissä maskuliiniset könsikkäät hieroivat pullottavia etumuksiaan toisiaan vasten niin, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi, mistä kuvissa on oikeasti kysymys – pornosta, jonka on tarkoitus kiihottaa.

Könsikkäät hieroivat pullottavia etumuksiaan toisiaan vasten niin, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi, mistä kuvissa on oikeasti kysymys.

Vaikka nämä karikatyyrihahmot nykyään myös naurattavat, aikanaan Touko Laaksonen oli poikkeuksellisen rohkea taiteilija. Karukosken elokuvassa on paljon materiaalia, josta ymmärtää, miten vaarallista julkinen homoseksuaalisuus Laaksosen aikana oli.

Hyvä esimerkki tästä ajasta on kohtaus, jossa Touko Laaksonen ja hänen rakastettunsa Veli Mäkinen pakenevat poliisia.

- Se tulee aika ihon alle, kun juoksee pakoon. Silloin sen tajuaa, että tämä ei ole sallittua, Veli Mäkistä näyttelevä Lauri Tilkanen kuvailee.

Mutta siihen aikaan niin vain tehtiin. Ihmiset ikään kuin hiljaa sopeutuivat tilanteeseen, jossa oli pakko elää kaksoiselämää, Strang kertoo. Hänen mukaansa Touko Laaksonen ei kuitenkaan koskaan ollut itsensä kanssa ristiriidassa, kuten monet muut homoseksuaalit olivat silloin ja nyt.

Tom of Finland oli aina tiennyt, kuka oli, vaikka ulkomaailma ei sitä hyväksynyt.

Homouden merkkinä pieni punainen piste

Kertomuksien mukaan kämppiksinä asuneet Touko Laaksonen ja rakastettu Veli Mäkinen tutustuivat Helsingin Tähtitorninmäellä. Kun rakkaus oli julkisesti kiellettyä, homojen oli tavattava pimeässä. Ainut merkki, josta tiesi, että toinen on kiinnostunut, oli pieni punainen piste.

- Sytytettiin tupakka palamaan ja laskettiin se haarojen kohdalle, Pekka Strang kertoo.

Tästä tilanteesta on sentään menty vuosien saatossa eteenpäin. Tosin osa ihmisistä ei silti hyväksy homoseksuaalisuutta ainakaan omassa elämänpiirissään.

Osa suomalaisista vastusti pari vuotta sitten julkaistuja Tom of Finland -postimerkkejä niin paljon, että teki siitä adressin. Sen mukaan postimerkit eivät edusta esteettisesti kaunista tai kulttuurisesti arvokasta Suomea. Adressin allekirjoitti noin 4000 ihmistä.

Postimerkeistä kauhistui myös kristillisiin arvoihin nojaava kauppaketju Halpa-Halli, joka ei suostunut myymään Tom of Finland -postimerkkejä.

Tom of Finland postimerkit ilahduttivat ja kohahduttivat julkaisuaikanaan.

Tasa-arvo ei ole koskaan valmis

Vielä on paljon tekemistä, uskoo Pekka Strang. Hän on sitä mieltä, että epäoikeudenmukaisuutta ei saa hyväksyä, vaan se pitää tuomita heti ja korkealta taholta. Strang kiittelee erityisesti presidentti Tarja Halosta, joka on ajanut seksuaalivähemmistöjen oikeuksia määrätietoisesti eteenpäin.

Tosin Strangin mukaan kesti yllättävän kauan, ennen kuin tasa-arvoinen avioliittolaki saatiin Suomessa voimaan.

- Ja kuulin hiljattain, että vielä vuonna 1991, eli Toukon kuoleman aikaan, Suomessa oli voimassa samanlainen propaganda-laki kuin Venäjällä nykyään. Ei siis ihme, että hän lahjoitti teoksensa amerikkalaiselle säätiölle.

Nykyään homoeroottiikka tihkuva alakulttuurin taide on valloittanut myös valtavirran. Oli kyse sitten lakanoista, postimerkeistä tai taiteilija Touko Laaksosen elämäntarinasta, ne puhuttelevat edelleen. Tom of Finlandista on tullut merkittävä osa sekä vähemmistöjen että valtavirran kulttuurihistoriaa.

Teksti: Ida Roivainen.

Lue myös:

Finlaysonin toimitusjohtaja Tom of Finlandista: Me emme tee homoeroottista taidetta

Ensimmäinen #TomofRussia-paketti saapui yllättäen perille 

Seta hämmästelee Tom of Finland -postimerkkien boikottia