Hyppää pääsisältöön

Elämän kevät on elokuva ihmisistä matkalla aikuisuuteen

Kallion yhteiskoulun oppilaita oppitunnilla.
Kallion yhteiskoulun oppilaita oppitunnilla. Kuva: Yle kuvanauha koulu,Koululuokka,Helsinki,Kallio,Elämän kevät,1977,kuvakaappaus,Yle Elävä arkisto

Ohjaaja Eero Tuomikosken runollinen filmikertomus nuoruudesta käsittelee aihettaan aidosti, myötäeläen ja näkemyksellisesti. Neliosainen, palkittu dokumenttikokonaisuus ensiesitettiin vuosina 1977–1979.

Elämän kevät on elokuva siitä, kuinka nuoret etsivät paikkaansa yhteiskunnasta ja millaisia elämän edellytyksiä se heille tarjoaa. Mammuttimaista aihetta lähestytään eri keskushenkilöiden kautta: jaksojen pääosissa ovat helsinkiläinen varastoapulainen Kale, maalta muuttava kehitysalueen nuori Hannu, tuore sähköasentaja-isä Reijo ja kokonainen lukioluokka Helsingin Kalliosta.

Sarjan ote on aikansa tyyliin yhteiskunnallinen, kriittinen ja ajattelemaan yllyttävä. Se nostaa esiin nuorten eriarvoiset kasvuolosuhteet ja muistuttaa tylysti, että osa heistä päätyy pienipalkkaiseen työhön tai työttömien jonoon.

Tuloksena ei kuitenkaan ole puiseva tai säälivä sosiaaliraportti vaan ilmaisultaan monipuolinen elokuvateos, jossa limittyvät karu realismi ja nuorten unelmat – tai "todellisuus ja haaveet, järki ja tunteet, informaatio ja taide, dokumentti ja fiktio", kuten kriitikko Markku Varjola listaa Filmihullu-lehdessä (3/1979).

Tuomikoski käyttää hyväkseen uusia ajatusyhtymiä synnyttävää leikkausta, ironiaa ja itsenäisesti kuvaa kommentoivaa musiikkia. Filmi maalaa ajoittain tummiakin tulevaisuudenkuvia, mutta – jälleen Varjolaa lainaten – nuoruuden elinvoima ja vapauden tunne murtautuvat silti väkisin esiin. "Sinnikkään toiveikas työ", summaa Markku Koski Elämän kevään samassa Filmihullun numerossa.

Osa 1: Kale

En mä ainakaan nyt ajattele tulevaisuutta pitemmälle. Elän päivän kerrallaan.― Kale, varastoapulainen

”Mulle aihe alkoi siitä, kun törmättiin tähän Kale-nimiseen henkilöön siinä pelihallissa, joka tässä filmissäkin näkyy. Se oli siltä näkemältä selvä, että tästä lähdetään”, Eero Tuomikoski muisteli vuonna 2006 tehdyssä tv-haastattelussa.

Elämän kevään aloitusjakson pääosassa on 16-vuotias varastoapulainen Rauno Kalevi Viro (1959–1986), ikäisjenginsä vauhtipyörä. Hänen mukanaan tutustutaan Kallion kulmien nuorten elämään.

Urheilu, popmusiikki ja jengin touhut askarruttavat mieliä enemmän kuin oma tulevaisuus, joka tuntuu olevan jossain kaukana aikuisuuden rajan toisella puolella.

Nuorison muoti ja musiikki ovat muuttuneet, mutta Tuomikosken dokumentti tavoittaa edelleenkin yleispätevyyttä ja tuoreelta tuntuvaa kuvausta katkeransuloisesta uhman ja epävarmuuden ajasta nimeltä nuoruus.

Osa 2: Maailmalle

Joensuussa kun olin, ei enää kiinnosta maalla eläminen.― Hannu, koulunsa päättävä pientilan poika

Toinen osa "Maailmalle" kuvaa kehitysalueen nuoren tilannetta hetkellä, jolloin koulu on takana ja työnhaku edessä. Elokuvan päähenkilönä on Hannu Halonen, 16-vuotias pienviljelijän poika Pohjois-Karjalasta.

Kun kotipaikkakunta ei tarjonnut töitä eikä ammattikoulutusta, oli Hannun ja monen muunkin nuoren lähdettävä etsimään työtä kaupungista.

Elokuva seuraa Hannun tulevaisuutta koskevia ratkaisuja. Hannun vanhempien kautta avataan näkökulmaa myös Halosen perheen historiaan.

Osa 3: Unessa useasti

Kyllähän sääntöjä oppii noudattamaan, mutta ei me pärjätä tuolla isossa maailmassa. Me ollaan aika orpoja siellä.― Koululainen Kallion yhteiskoulusta

Sarjan kolmas osa "Unessa useasti" seuraa oppikoululaisnuorten elämän ratkaisuhetkiä koulun alkamisesta ylioppilaaksi pääsyyn. Ihmisen tulevaisuus riippuu luovuudesta, mutta opetetaanko sitä kotona ja koulussa, jakso kysyy.

Pääosassa ovat nyt helsinkiläisen Kallion yhteiskoulun oppilaat. Tuomikoski on onnistunut saamaan päähenkilönsä puhumaan harvinaisen vapautuneesti, pohdiskelemaan ääneen, lukemaan omia kirjoituksiaan ja myös dramatisoimaan arkensa tilanteita. Välillä tuntuu kuin he olisivat itse tekemässä dokumenttia itsestään.

Osa 4: Miehen tie

Naistenklinikalta sanottiin että kyllä täällä tyttö nyt on maailmaan tullut. Se oli elämän hurjimpia kokemuksia.― Reijo, tuore isä

Helmikuussa 1979 esitettiin Elämän kevään neljäs osa, joka kertoo nuoren sähköasentajan kehitystarinan.

Keväällä 1976 kuvatussa elokuvassa 26-vuotias Reijo Neuvonen avaa muistojensa kerroksia ja kertoo nuoruutensa käännekohdista. Neuvonen työskentelee telakalla, laivanrakennusteollisuudessa. Hän on osastonsa luottamusmies.

Porttien ulkopuolella, mahdollisuuksien maassa, on vapaus. Neuvonen opiskelee työnsä ohella, osallistuu järjestötoimintaan ja kulttuuririentoihin. Ja sitten hänestä tulee isä. Uusi seikkailu alkaa.

Ohjaaja äänessä

Elämän kevät -nimessä on poeettisuutta ja optimismia, ja ehkä sen kautta se on vähän ironinen. Koska eihän se elämän kuva tässä leffassa niin pumpulinen ole.― Ohjaaja Eero Tuomikoski

Ohjaaja Eero Tuomikoski sai dokumenttisarjastaan elokuvataiteilijoiden valtionpalkinnon vuonna 1978. Toimittaja Timo-Erkki Heino haastatteli häntä vuonna 2006, jolloin elokuvan ensimmäinen osa nähtiin TV1:n dokumenttiuusinnoissa.

"Joku sanoi että tämähän on eräänlaista näytelmää", Tuomikoski kertoo aloitusjakson vastaanotosta. Luonnehdinta miellytti häntä, koska dokumentti ei ollut pelkkä "tallennus, jossa juostaan kundin perässä ja katsotaan mitä se tekee".

Työryhmä perehtyi ensin päähenkilön elämän puitteisiin kotona, työssä ja vapaa-ajalla. Tämän pohjalta kuvattaviksi valittiin tiettyjä tilanteita, joista asianomaiset eivät tienneet etukäteen. "Tästä tulee osin se elämän maku", ohjaaja sanoo.

Teksti: Jukka Lindfors & Rita Landström

Lue lisää:

Kaksi alkoholistia dokumentissa Musta Helsinki (1966)

Musta Helsinki

Erkki Vihtosen ja Eero Tuomikosken Musta Helsinki on television alkukauden dokumentti Helsingin asunnottomista alkoholisteista, ”puliukoista”, niin kuin vuonna 1966 sanottiin.

Lue lisää:

Helsinkiä rakentamaan

Siirtotyöläiseksi etelän parakkikyliin – se oli monen kohtalona 70-luvulla ja aihe Eero Tuomikosken pienoisdokumentissa syksyllä 1974. Siinä siirtotyöläiset esittävät olosuhteistaan eräänlaista tv-teatteria ronskin huumorin kanssa.

Lue lisää:

Jouko Turkka opettaa Teatterikoulussa 1984 dokumentissa Pääosassa Jouko Turkka.

Pääosassa Jouko Turkka

Vuonna 1984 Teatterikorkeakoulun rehtori Jouko Turkka oli julkisuudessa erittäin kiistelty ja kiistanalainen henkilö. Eero Tuomikosken dokumentti ei suoraan ota kantaa näihin kiistoihin vaan näyttää Turkan tekemässä työtään, ohjaamassa näyttelijäoppilaita.

Kommentit
  • Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen valloittaa myös valokuvin kerrottuna

    Tv-elokuvasta taltioitiin myös upeita valokuvia 1982.

    Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen -elokuvasta 1982 taltioitiin upeita valokuvia. Itse elokuva on katsottavissa yllä, mutta tarina kulkee kauniisti myös Håkan Sandblomin ottamissa valokuvissa. Varo juonipaljastuksia! Valtakuntaan on viimein syntynyt kauan kaivattu prinsessa!

  • Saamelainen Inga Näkkäläjärvi omisti elämänsä paimentolaisuudelle

    Ahkku - Isoäiti kertoo saamelaisen poropaimenen elämästä.

    Vuonna 1998 julkaistun dokumentin päähenkilönä on Inga Näkkäläjärvi, joka on elänyt nuoruutensa paimentolaisena ja osallistuu vielä isoäitinäkin poronhoitoon. Töihin hän lähtee huvin vuoksi ja poikienkin mielestä äidin pitää olla mukana.

  • Rauman Lukko mestaruuskeväänään

    Näyte raumalaisseura pelistä vuodelta 1963.

    Näemme välähdyksen helmikuussa 1963 pelatusta jääkiekon SM-sarjan ottelusta Rauman Lukon ja Tampereen Ilveksen välillä. Lukko voitti kauden päätteeksi ensimmäisen mestaruutensa. Samalla se katkaisi tamperelaisjoukkueiden kuusi vuotta kestäneen hallinnan Suomen korkeimmalla sarjatasolla.

  • "Noissa ohjelmissa oli isoimmat artistit, ketä saimme haastatteluihin" – Musiikki-tv pureutui kesän 2007 artistivieraisiin

    Musiikki-tv:n spesiaalijaksot julkaistu Elävässä arkistossa

    Ylen musiikkivideoihin keskittynyttä televisiosarja Musiikki-tv:tä tehtiin vuosina 2006–2009. Videoiden ja vieraiden lisäksi ohjelmassa esitettiin erikoisjaksoja, joissa pureuduttiin aina yhden artistin tai yhtyeen tuotantoon paitsi parhaiden musiikkivideoiden myös tuoreiden haastatteluiden avulla. Vuonna 2007 esitetyt viisitoista erikoisjaksoa juonsi pääosin toimittaja Laura Vähähyyppä, joka muisteli ohjelmaa Elävälle arkistolle.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen valloittaa myös valokuvin kerrottuna

    Tv-elokuvasta taltioitiin myös upeita valokuvia 1982.

    Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen -elokuvasta 1982 taltioitiin upeita valokuvia. Itse elokuva on katsottavissa yllä, mutta tarina kulkee kauniisti myös Håkan Sandblomin ottamissa valokuvissa. Varo juonipaljastuksia! Valtakuntaan on viimein syntynyt kauan kaivattu prinsessa!

  • Kirjakuunnelmia kesän korvalle

    Klassikkoteoksia kuunnelmasovituksina.

    Kun aurinko porottaa niin, ettei kirjan sivuista selvää saa, voi hyvän kirjan parissa rentoutua myös kuuntelemalla sitä.

  • Saamelainen Inga Näkkäläjärvi omisti elämänsä paimentolaisuudelle

    Ahkku - Isoäiti kertoo saamelaisen poropaimenen elämästä.

    Vuonna 1998 julkaistun dokumentin päähenkilönä on Inga Näkkäläjärvi, joka on elänyt nuoruutensa paimentolaisena ja osallistuu vielä isoäitinäkin poronhoitoon. Töihin hän lähtee huvin vuoksi ja poikienkin mielestä äidin pitää olla mukana.

  • Rauman Lukko mestaruuskeväänään

    Näyte raumalaisseura pelistä vuodelta 1963.

    Näemme välähdyksen helmikuussa 1963 pelatusta jääkiekon SM-sarjan ottelusta Rauman Lukon ja Tampereen Ilveksen välillä. Lukko voitti kauden päätteeksi ensimmäisen mestaruutensa. Samalla se katkaisi tamperelaisjoukkueiden kuusi vuotta kestäneen hallinnan Suomen korkeimmalla sarjatasolla.

  • "Noissa ohjelmissa oli isoimmat artistit, ketä saimme haastatteluihin" – Musiikki-tv pureutui kesän 2007 artistivieraisiin

    Musiikki-tv:n spesiaalijaksot julkaistu Elävässä arkistossa

    Ylen musiikkivideoihin keskittynyttä televisiosarja Musiikki-tv:tä tehtiin vuosina 2006–2009. Videoiden ja vieraiden lisäksi ohjelmassa esitettiin erikoisjaksoja, joissa pureuduttiin aina yhden artistin tai yhtyeen tuotantoon paitsi parhaiden musiikkivideoiden myös tuoreiden haastatteluiden avulla. Vuonna 2007 esitetyt viisitoista erikoisjaksoa juonsi pääosin toimittaja Laura Vähähyyppä, joka muisteli ohjelmaa Elävälle arkistolle.

  • Sirkka Hämäläinen – lasikattoja rikkova talousjohtaja

    Hämäläinen oli Suomen Pankin ensimmäinen naispääjohtaja.

    Sirkka Hämäläinen nousi ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana naisena Suomen Pankin pääjohtajaksi vuonna 1992. Tämän jälkeen Hämäläinen oli useana vuotena Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen – siinäkin ensimmäisenä naisena. Hämäläisen matka talouselämän huipulle on ollut monipuolinen ja paikoin jopa kohahduttava.

  • Oke Jokinen "kirjoitti äänellään" puolen vuosisadan uran sivutyönään

    Oke Jokisen ääni tuli tutuksi etenkin radiossa

    Tämän artikkelin pääosassa on toimittaja Oke Jokinen, mies, joka ei varsinaiselta työltään ollut toimittaja lainkaan. Siitäkin huolimatta – vaiko juuri siksi – yleisö oppi vuosina 1949–1997 tuntemaan juuri hänen selkeän radioäänensä merkkinä hyvin toimitetulle ja erinomaisesti taustoitetulle ohjelmalle. Erityisen mielellään Jokinen teki juttuja Virosta.

  • Eemeli ja Repe puhelivat radiossa pehmoisia

    Parivaljakon unohtuneita sketsejä arkistojen uumenista.

    Totisuudestaan tunnetun Eemelin radiopilojen pääosa oli tulosta yhteistyöstä sanaseppo Reino Helismaan kanssa. Elävä arkisto kaivoi päivänvaloon parivaljakon unohtuneita sketsejä mm. Speden ohjelmista.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Opiskelijakapina 1968 – kansakuntien toivot barrikadeilla

    "Hullu vuosi" toi ylioppilaat kaduille kautta maailman.

    "Hullu vuosi" 1968 toi ylioppilaat kaduille toukokuisessa Pariisissa, koko Euroopassa ja kautta maailman. Kampuksilla ja kaupunkien keskustoissa kaikuivat iskulauseet korkeakoulujen uudistamisesta, yhteiskunnallisesta demokratiasta, anti-imperialismista ja sosialismista. Elävä arkisto kokosi yhteen alkuperäisiä radio- ja tv-välähdyksiä kuohuvalta ajajaksolta.

  • Martinin rikos on tv-näytelmä valheesta, vihasta ja rakkaudesta

    Tarina perheestä ja sen mutikkaista ihmissuhteista

    Maria Jotunin novelliin pohjautuva tv-näytelmä Martinin rikos on kertomus perheestä, jossa jokainen sukupolvi on tehnyt vääriä valintoja. Julkisivu ja porvarilliset kulissit on pidettävä pystyssä, vaikka hinta on kova.

  • Herra Heinämäki ja Lato-orkesteri lastenohjelmasarjoissa

    Kolme Herra Heinämäki -sarjaa vuosilta 2009, 2010 ja 2014

    Herra Heinämäki -lastenohjelmasarjassa seurataan Herra Heinämäen elämää maatilalla ja kuullaan maanviljelijän stressiä lievittävää Lato-orkesterin musiikkia. Sarja pohjautuu Heikki Salon ja Janne Louhivuoren vuonna 1999 julkaistuun Omskista-lastenmusiikkilevyyn. Vuosina 2009, 2010 ja 2014 valmistuneet tv-sarjat ovat käsikirjoittaneet Heikki Salo ja Timo Kahilainen ja ohjannut Matti Grönberg.