Hyppää pääsisältöön

Elämän kevät on elokuva ihmisistä matkalla aikuisuuteen

Kallion yhteiskoulun oppilaita oppitunnilla.
Kallion yhteiskoulun oppilaita oppitunnilla. Kuva: Yle kuvanauha koulu,Koululuokka,Helsinki,Kallio,Elämän kevät,1977,kuvakaappaus,Yle Elävä arkisto

Ohjaaja Eero Tuomikosken runollinen filmikertomus nuoruudesta käsittelee aihettaan aidosti, myötäeläen ja näkemyksellisesti. Neliosainen, palkittu dokumenttikokonaisuus ensiesitettiin vuosina 1977–1979.

Elämän kevät on elokuva siitä, kuinka nuoret etsivät paikkaansa yhteiskunnasta ja millaisia elämän edellytyksiä se heille tarjoaa. Mammuttimaista aihetta lähestytään eri keskushenkilöiden kautta: jaksojen pääosissa ovat helsinkiläinen varastoapulainen Kale, maalta muuttava kehitysalueen nuori Hannu, tuore sähköasentaja-isä Reijo ja kokonainen lukioluokka Helsingin Kalliosta.

Sarjan ote on aikansa tyyliin yhteiskunnallinen, kriittinen ja ajattelemaan yllyttävä. Se nostaa esiin nuorten eriarvoiset kasvuolosuhteet ja muistuttaa tylysti, että osa heistä päätyy pienipalkkaiseen työhön tai työttömien jonoon.

Tuloksena ei kuitenkaan ole puiseva tai säälivä sosiaaliraportti vaan ilmaisultaan monipuolinen elokuvateos, jossa limittyvät karu realismi ja nuorten unelmat – tai "todellisuus ja haaveet, järki ja tunteet, informaatio ja taide, dokumentti ja fiktio", kuten kriitikko Markku Varjola listaa Filmihullu-lehdessä (3/1979).

Tuomikoski käyttää hyväkseen uusia ajatusyhtymiä synnyttävää leikkausta, ironiaa ja itsenäisesti kuvaa kommentoivaa musiikkia. Filmi maalaa ajoittain tummiakin tulevaisuudenkuvia, mutta – jälleen Varjolaa lainaten – nuoruuden elinvoima ja vapauden tunne murtautuvat silti väkisin esiin. "Sinnikkään toiveikas työ", summaa Markku Koski Elämän kevään samassa Filmihullun numerossa.

Osa 1: Kale

En mä ainakaan nyt ajattele tulevaisuutta pitemmälle. Elän päivän kerrallaan.― Kale, varastoapulainen

”Mulle aihe alkoi siitä, kun törmättiin tähän Kale-nimiseen henkilöön siinä pelihallissa, joka tässä filmissäkin näkyy. Se oli siltä näkemältä selvä, että tästä lähdetään”, Eero Tuomikoski muisteli vuonna 2006 tehdyssä tv-haastattelussa.

Elämän kevään aloitusjakson pääosassa on 16-vuotias varastoapulainen Rauno Kalevi Viro (1959–1986), ikäisjenginsä vauhtipyörä. Hänen mukanaan tutustutaan Kallion kulmien nuorten elämään.

Urheilu, popmusiikki ja jengin touhut askarruttavat mieliä enemmän kuin oma tulevaisuus, joka tuntuu olevan jossain kaukana aikuisuuden rajan toisella puolella.

Nuorison muoti ja musiikki ovat muuttuneet, mutta Tuomikosken dokumentti tavoittaa edelleenkin yleispätevyyttä ja tuoreelta tuntuvaa kuvausta katkeransuloisesta uhman ja epävarmuuden ajasta nimeltä nuoruus.

Osa 2: Maailmalle

Joensuussa kun olin, ei enää kiinnosta maalla eläminen.― Hannu, koulunsa päättävä pientilan poika

Toinen osa "Maailmalle" kuvaa kehitysalueen nuoren tilannetta hetkellä, jolloin koulu on takana ja työnhaku edessä. Elokuvan päähenkilönä on Hannu Halonen, 16-vuotias pienviljelijän poika Pohjois-Karjalasta.

Kun kotipaikkakunta ei tarjonnut töitä eikä ammattikoulutusta, oli Hannun ja monen muunkin nuoren lähdettävä etsimään työtä kaupungista.

Elokuva seuraa Hannun tulevaisuutta koskevia ratkaisuja. Hannun vanhempien kautta avataan näkökulmaa myös Halosen perheen historiaan.

Osa 3: Unessa useasti

Kyllähän sääntöjä oppii noudattamaan, mutta ei me pärjätä tuolla isossa maailmassa. Me ollaan aika orpoja siellä.― Koululainen Kallion yhteiskoulusta

Sarjan kolmas osa "Unessa useasti" seuraa oppikoululaisnuorten elämän ratkaisuhetkiä koulun alkamisesta ylioppilaaksi pääsyyn. Ihmisen tulevaisuus riippuu luovuudesta, mutta opetetaanko sitä kotona ja koulussa, jakso kysyy.

Pääosassa ovat nyt helsinkiläisen Kallion yhteiskoulun oppilaat. Tuomikoski on onnistunut saamaan päähenkilönsä puhumaan harvinaisen vapautuneesti, pohdiskelemaan ääneen, lukemaan omia kirjoituksiaan ja myös dramatisoimaan arkensa tilanteita. Välillä tuntuu kuin he olisivat itse tekemässä dokumenttia itsestään.

Osa 4: Miehen tie

Naistenklinikalta sanottiin että kyllä täällä tyttö nyt on maailmaan tullut. Se oli elämän hurjimpia kokemuksia.― Reijo, tuore isä

Helmikuussa 1979 esitettiin Elämän kevään neljäs osa, joka kertoo nuoren sähköasentajan kehitystarinan.

Keväällä 1976 kuvatussa elokuvassa 26-vuotias Reijo Neuvonen avaa muistojensa kerroksia ja kertoo nuoruutensa käännekohdista. Neuvonen työskentelee telakalla, laivanrakennusteollisuudessa. Hän on osastonsa luottamusmies.

Porttien ulkopuolella, mahdollisuuksien maassa, on vapaus. Neuvonen opiskelee työnsä ohella, osallistuu järjestötoimintaan ja kulttuuririentoihin. Ja sitten hänestä tulee isä. Uusi seikkailu alkaa.

Ohjaaja äänessä

Elämän kevät -nimessä on poeettisuutta ja optimismia, ja ehkä sen kautta se on vähän ironinen. Koska eihän se elämän kuva tässä leffassa niin pumpulinen ole.― Ohjaaja Eero Tuomikoski

Ohjaaja Eero Tuomikoski sai dokumenttisarjastaan elokuvataiteilijoiden valtionpalkinnon vuonna 1978. Toimittaja Timo-Erkki Heino haastatteli häntä vuonna 2006, jolloin elokuvan ensimmäinen osa nähtiin TV1:n dokumenttiuusinnoissa.

"Joku sanoi että tämähän on eräänlaista näytelmää", Tuomikoski kertoo aloitusjakson vastaanotosta. Luonnehdinta miellytti häntä, koska dokumentti ei ollut pelkkä "tallennus, jossa juostaan kundin perässä ja katsotaan mitä se tekee".

Työryhmä perehtyi ensin päähenkilön elämän puitteisiin kotona, työssä ja vapaa-ajalla. Tämän pohjalta kuvattaviksi valittiin tiettyjä tilanteita, joista asianomaiset eivät tienneet etukäteen. "Tästä tulee osin se elämän maku", ohjaaja sanoo.

Teksti: Jukka Lindfors & Rita Landström

Lue lisää:

Kaksi alkoholistia dokumentissa Musta Helsinki (1966)

Musta Helsinki

Erkki Vihtosen ja Eero Tuomikosken Musta Helsinki on television alkukauden dokumentti Helsingin asunnottomista alkoholisteista, ”puliukoista”, niin kuin vuonna 1966 sanottiin.

Lue lisää:

Siirtotyöläiset keskustelevat parakissaan.

Helsinkiä rakentamaan

Siirtotyöläiseksi etelän parakkikyliin – se oli monen kohtalona 70-luvulla ja aihe Eero Tuomikosken pienoisdokumentissa syksyllä 1974. Siinä siirtotyöläiset esittävät olosuhteistaan eräänlaista tv-teatteria ronskin huumorin kanssa.

Lue lisää:

Jouko Turkka opettaa Teatterikoulussa 1984 dokumentissa Pääosassa Jouko Turkka.

Pääosassa Jouko Turkka

Vuonna 1984 Teatterikorkeakoulun rehtori Jouko Turkka oli julkisuudessa erittäin kiistelty ja kiistanalainen henkilö. Eero Tuomikosken dokumentti ei suoraan ota kantaa näihin kiistoihin vaan näyttää Turkan tekemässä työtään, ohjaamassa näyttelijäoppilaita.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Studio Julmahuvin Lasi vie syvempiin varjoihin

    KGB-veteraanin odysseia ydinsodan jälkeisessä Moskovasssa

    Illan elokuva Lasi on vauhdikas neuvostoliittolaisjännäri entisen KGB-agentin, Mihail Gulashnikovin, odysseiasta ydinsodan jälkeisessä Moskovassa.

  • Studio Julmahuvin moraalisesti arveluttava Hittikimara

    Mainos, jonka esittämisen Jeesuksen Ryhti ry halusi estää

    Missä olit, kun kuulit ensi kertaa tämän klassikon? Entä minkä vuoden listaykkösenä killui tämä lyömätön superhitti? Tilaa heti ja kodissasi soi Hittikimara: ikimuistettavimmat kappaleesi vuosien takaa.

  • Nakkipiirakkaa vai poron peräsuolta? – Testaa, oletko kokkina kuin Jaakko Kolmonen vai Makupalojen parivaljakko!

    Testaa, minkälainen kokki olet.

    Oletko tavallinen kotikokki vai etsitkö jatkuvasi uusia ruokalajeja ja tapoja laittaa ruokaa? Pidätkö ruoanlaitossa tärkeämpänä rentoa meininkiä vai onko terveellisyys kaiken A ja O? Valitse kysymyksistä itseäsi kuvaavin vaihtoehto ja näet, oletko kuin Makupalojen Timo ja Janne, peruskokki vai peräti Jaakko Kolmonen! Nappaa alta reseptit!

  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.