Hyppää pääsisältöön

Elämän kevät on elokuva ihmisistä matkalla aikuisuuteen

Kallion yhteiskoulun oppilaita oppitunnilla.
Kallion yhteiskoulun oppilaita oppitunnilla. Kuva: Yle kuvanauha koulu,Koululuokka,Helsinki,Kallio,Elämän kevät,1977,kuvakaappaus,Yle Elävä arkisto

Ohjaaja Eero Tuomikosken runollinen filmikertomus nuoruudesta käsittelee aihettaan aidosti, myötäeläen ja näkemyksellisesti. Neliosainen, palkittu dokumenttikokonaisuus ensiesitettiin vuosina 1977–1979.

Elämän kevät on elokuva siitä, kuinka nuoret etsivät paikkaansa yhteiskunnasta ja millaisia elämän edellytyksiä se heille tarjoaa. Mammuttimaista aihetta lähestytään eri keskushenkilöiden kautta: jaksojen pääosissa ovat helsinkiläinen varastoapulainen Kale, maalta muuttava kehitysalueen nuori Hannu, tuore sähköasentaja-isä Reijo ja kokonainen lukioluokka Helsingin Kalliosta.

Sarjan ote on aikansa tyyliin yhteiskunnallinen, kriittinen ja ajattelemaan yllyttävä. Se nostaa esiin nuorten eriarvoiset kasvuolosuhteet ja muistuttaa tylysti, että osa heistä päätyy pienipalkkaiseen työhön tai työttömien jonoon.

Tuloksena ei kuitenkaan ole puiseva tai säälivä sosiaaliraportti vaan ilmaisultaan monipuolinen elokuvateos, jossa limittyvät karu realismi ja nuorten unelmat – tai "todellisuus ja haaveet, järki ja tunteet, informaatio ja taide, dokumentti ja fiktio", kuten kriitikko Markku Varjola listaa Filmihullu-lehdessä (3/1979).

Tuomikoski käyttää hyväkseen uusia ajatusyhtymiä synnyttävää leikkausta, ironiaa ja itsenäisesti kuvaa kommentoivaa musiikkia. Filmi maalaa ajoittain tummiakin tulevaisuudenkuvia, mutta – jälleen Varjolaa lainaten – nuoruuden elinvoima ja vapauden tunne murtautuvat silti väkisin esiin. "Sinnikkään toiveikas työ", summaa Markku Koski Elämän kevään samassa Filmihullun numerossa.

Osa 1: Kale

En mä ainakaan nyt ajattele tulevaisuutta pitemmälle. Elän päivän kerrallaan.― Kale, varastoapulainen

”Mulle aihe alkoi siitä, kun törmättiin tähän Kale-nimiseen henkilöön siinä pelihallissa, joka tässä filmissäkin näkyy. Se oli siltä näkemältä selvä, että tästä lähdetään”, Eero Tuomikoski muisteli vuonna 2006 tehdyssä tv-haastattelussa.

Elämän kevään aloitusjakson pääosassa on 16-vuotias varastoapulainen Rauno Kalevi Viro (1959–1986), ikäisjenginsä vauhtipyörä. Hänen mukanaan tutustutaan Kallion kulmien nuorten elämään.

Urheilu, popmusiikki ja jengin touhut askarruttavat mieliä enemmän kuin oma tulevaisuus, joka tuntuu olevan jossain kaukana aikuisuuden rajan toisella puolella.

Nuorison muoti ja musiikki ovat muuttuneet, mutta Tuomikosken dokumentti tavoittaa edelleenkin yleispätevyyttä ja tuoreelta tuntuvaa kuvausta katkeransuloisesta uhman ja epävarmuuden ajasta nimeltä nuoruus.

Osa 2: Maailmalle

Joensuussa kun olin, ei enää kiinnosta maalla eläminen.― Hannu, koulunsa päättävä pientilan poika

Toinen osa "Maailmalle" kuvaa kehitysalueen nuoren tilannetta hetkellä, jolloin koulu on takana ja työnhaku edessä. Elokuvan päähenkilönä on Hannu Halonen, 16-vuotias pienviljelijän poika Pohjois-Karjalasta.

Kun kotipaikkakunta ei tarjonnut töitä eikä ammattikoulutusta, oli Hannun ja monen muunkin nuoren lähdettävä etsimään työtä kaupungista.

Elokuva seuraa Hannun tulevaisuutta koskevia ratkaisuja. Hannun vanhempien kautta avataan näkökulmaa myös Halosen perheen historiaan.

Osa 3: Unessa useasti

Kyllähän sääntöjä oppii noudattamaan, mutta ei me pärjätä tuolla isossa maailmassa. Me ollaan aika orpoja siellä.― Koululainen Kallion yhteiskoulusta

Sarjan kolmas osa "Unessa useasti" seuraa oppikoululaisnuorten elämän ratkaisuhetkiä koulun alkamisesta ylioppilaaksi pääsyyn. Ihmisen tulevaisuus riippuu luovuudesta, mutta opetetaanko sitä kotona ja koulussa, jakso kysyy.

Pääosassa ovat nyt helsinkiläisen Kallion yhteiskoulun oppilaat. Tuomikoski on onnistunut saamaan päähenkilönsä puhumaan harvinaisen vapautuneesti, pohdiskelemaan ääneen, lukemaan omia kirjoituksiaan ja myös dramatisoimaan arkensa tilanteita. Välillä tuntuu kuin he olisivat itse tekemässä dokumenttia itsestään.

Osa 4: Miehen tie

Naistenklinikalta sanottiin että kyllä täällä tyttö nyt on maailmaan tullut. Se oli elämän hurjimpia kokemuksia.― Reijo, tuore isä

Helmikuussa 1979 esitettiin Elämän kevään neljäs osa, joka kertoo nuoren sähköasentajan kehitystarinan.

Keväällä 1976 kuvatussa elokuvassa 26-vuotias Reijo Neuvonen avaa muistojensa kerroksia ja kertoo nuoruutensa käännekohdista. Neuvonen työskentelee telakalla, laivanrakennusteollisuudessa. Hän on osastonsa luottamusmies.

Porttien ulkopuolella, mahdollisuuksien maassa, on vapaus. Neuvonen opiskelee työnsä ohella, osallistuu järjestötoimintaan ja kulttuuririentoihin. Ja sitten hänestä tulee isä. Uusi seikkailu alkaa.

Ohjaaja äänessä

Elämän kevät -nimessä on poeettisuutta ja optimismia, ja ehkä sen kautta se on vähän ironinen. Koska eihän se elämän kuva tässä leffassa niin pumpulinen ole.― Ohjaaja Eero Tuomikoski

Ohjaaja Eero Tuomikoski sai dokumenttisarjastaan elokuvataiteilijoiden valtionpalkinnon vuonna 1978. Toimittaja Timo-Erkki Heino haastatteli häntä vuonna 2006, jolloin elokuvan ensimmäinen osa nähtiin TV1:n dokumenttiuusinnoissa.

"Joku sanoi että tämähän on eräänlaista näytelmää", Tuomikoski kertoo aloitusjakson vastaanotosta. Luonnehdinta miellytti häntä, koska dokumentti ei ollut pelkkä "tallennus, jossa juostaan kundin perässä ja katsotaan mitä se tekee".

Työryhmä perehtyi ensin päähenkilön elämän puitteisiin kotona, työssä ja vapaa-ajalla. Tämän pohjalta kuvattaviksi valittiin tiettyjä tilanteita, joista asianomaiset eivät tienneet etukäteen. "Tästä tulee osin se elämän maku", ohjaaja sanoo.

Teksti: Jukka Lindfors & Rita Landström

Lue lisää:

Kaksi alkoholistia dokumentissa Musta Helsinki (1966)

Musta Helsinki

Erkki Vihtosen ja Eero Tuomikosken Musta Helsinki on television alkukauden dokumentti Helsingin asunnottomista alkoholisteista, ”puliukoista”, niin kuin vuonna 1966 sanottiin.

Lue lisää:

Helsinkiä rakentamaan

Siirtotyöläiseksi etelän parakkikyliin – se oli monen kohtalona 70-luvulla ja aihe Eero Tuomikosken pienoisdokumentissa syksyllä 1974. Siinä siirtotyöläiset esittävät olosuhteistaan eräänlaista tv-teatteria ronskin huumorin kanssa.

Lue lisää:

Jouko Turkka opettaa Teatterikoulussa 1984 dokumentissa Pääosassa Jouko Turkka.

Pääosassa Jouko Turkka

Vuonna 1984 Teatterikorkeakoulun rehtori Jouko Turkka oli julkisuudessa erittäin kiistelty ja kiistanalainen henkilö. Eero Tuomikosken dokumentti ei suoraan ota kantaa näihin kiistoihin vaan näyttää Turkan tekemässä työtään, ohjaamassa näyttelijäoppilaita.

Kommentit
  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Muistamme Eduard Uspenskia toivotuilla kuunnelmilla

    Fedja-setä ja krokotiili Gena seikkailevat jälleen.

    Eduard Uspenski (1937–2018) oli venäläinen kirjailija, jonka luomista hahmoista rakastetuin lienee Fedja-setä, aikuismainen pikkupoika, kissoineen ja koirineen sekä krokotiili Gena ikimuistoisine syntymäpäivälauluineen. Kirjailijan muistoa kunnioittaen, julkaisimme kolme Uspenskin kirjoihin perustuvaa kuunnelmasarjaa Areenaan.

  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

  • Ysäripunastuttaja E-rotic live-vieraana ja musiikkivideoilla

    Saksalainen eurodance-yhtye Lista-ohjelmassa 1995 ja 1996

    Saksalainen eurodance-yhtye E-rotic nousi Suomessa korkeille listasijoituksille eroottisilla kappaleillaan. Suosionsa huipulla yhtye vieraili Lista TOP 40 -ohjelmassa vuosina 1995 ja 1996. Elävän arkiston koosteeseen on koottu E-roticin musiikkivideoita ja live-esiintymisiä.

  • Äiti peloton -dokumentti kertoo Makedoniasta paenneen äidin tarinan

    Ibadet Faziolova perheineen saapui pakolaisena Suomeen 1992.

    Tosi tarina: Äiti peloton (2003) kertoo Makedoniasta pakolaisena tulleen Ibadet Faziolovan elämästä Suomessa. Jaana Jetzingerin ohjaaman puolen tunnin pituisen jakson aikana Faziolova kertoo tarinansa – miten hän pääsi eroon naisiin kohdistuvista ahtaista lokeroista ja miten hän aloitti uuden, vapaan elämän. Makedonian albaani Ibadet Faziolova saapui pakolaisena Suomeen vuonna 1992.

  • Onko anorektikko kontrolliyhteiskunnan mallioppilas, Asta Leppä?

    Asta Leppä Seitsemäs taivas -ohjelmassa 2012.

    Toimittaja-kirjailija Asta Leppä puhuu anoreksiasta, riittämättömyydestä ja puolison äkillisestä kuolemasta. Miten selvitä tragediasta kahden lapsen kanssa, ja miksi onnellisuus johtaa yhteiskunnalliseen katastrofiin? Haastattelu on Seitsemäs taivas -ohjelmasta vuodelta 2012.

  • Maagisia kaupunkileikkejä ja salakavalaa valistusta – Ihmeellinen Ilokylä nyt Areenassa!

    1960-lapselle television leikki tuntui maagiselta.

    Isän tekemät puujalat ja liiterin edustan lankkukeinu eivät enää innostaneet, kun televisiossa Ilokylän tenavat seikkailivat kattokeinuissa ja polkivat polkuautoa. Ilokylä-ohjelmat saivat maaseudun lapsen kaipaamaan kaupunkiin. Toivotut: Lääkäri Pilleri ja tenavia Ilokylästä Siihen aikaan kun äiti television osti...

  • Aravalaina, pulsaattori ja nuoren perheen rahahuolet – Heikki ja Kaija pysyvästi Areenassa

    Heikki ja Kaija ovat moderni 1960-luvun pariskunta.

    Tuore äiti Kaija (Eila Roine) kaipaa jo konttoristin töihin, sillä nuoren perheen penni on pitkä. Heikki (Vili Auvinen) työskentelee konepajalla sorvarina, mutta yritys kärsii vähäisistä kaupoista. Heikki ja Kaija kertoo pienen perheen elämästä 1960-luvulla, mutta aivan yhtä hyvin se voisi kertoa tästä päivästä.

  • Jokerit ensimmäiseen Suomen mestaruuteen ja huhuja Euroopan ammattilaisliigasta

    Helsinkiläisseura julistettiin mestariksi 1973.

    Helsingin Jokerit voitti ensimmäisen jääkiekon Suomen mestaruutensa keväällä 1973. Ajankohtainen kakkonen tallensi narripaitojen voitonjuhlia. Muina aiheina raportissa käsiteltiin suomalaisten jääkiekkojoukkueiden taloutta sekä suunnitelmia Euroopan ammattilaisjääkiekkoliigasta. Haastateltavina pelaajat Pertti Ansakorpi, Ilpo Kuisma, Lauri Mononen ja Timo Sutinen sekä toimitusjohtaja Mikko Westerberg.