Hyppää pääsisältöön

Trumpetisti Mari Pakarinen: "Veljeni sairastui ennen ensimmäistä pianotuntiaan, menin häntä tuuraamaan ja sille tielle jäin."

Trumpetisti Mari Pakarinen.
Trumpetisti Mari Pakarinen. Kuva: Yle/Laila Kangas mari pakarinen

"Tällä hetkellä ajatus on pelkästään musiikissa. Jos en tekisi musiikkia, yrittäisin etsiä jotain muuta käytännönläheistä ammattia tilalle." Sibelius-Akatemian maisterikoulutuksessa opiskeleva trumpetisti Mari Pakarinen oli Kantapöydän opiskelijatreffeillä 25.5.2016.

Kuka?

Olen Mari Pakarinen, synnyin 3.6.1989 Kirkkonummella ja kun olin viiden, muutimme Kausalaan, Iittiin. Kävin siellä koulut lukioon asti. Pääsin Tampereen Musiikkiakatemiaan opiskelemaan musiikkipedagogiksi vuonna 2008 ja valmistuin 2014. Syksyllä 2015 aloitin maisteriopinnot Sibelius-Akatemiassa.

Minä ja veljeni edustamme musiikkipuolta meidän suvussa. Hänen kanssaan käytiin yhdessä musiikkiopiston orkesterit, kuoro yms. Hän tosin valitsi teknilliset opinnot ja tätä kautta soittaa ja nykyisin johtaa Retuperän WBK:ta.

Musiikkiopinnot

Aloitin pianonsoiton noin viiden vanhana. Musiikkiopiston ja trumpetinsoiton aloitin 8-vuotiaana. Oikeastaan kaiken takana oli vuotta vanhempi veljeni. Eero aloitti vuotta aikaisemmin trumpetin soittamisen, ja kun olin katsellut sivusta soittotunteja, niin innoistuin itsekin aloittamaan. Oikeastaan pianonsoittokin oli veljeni idea, hän halusi kovasti tunneille mutta sairastuttuaan juuri ennen ensimmäistä tuntia, menin häntä tuuraamaan ja sille tielle jäin.

Nykyisin soitan vain trumpettia, pianoa hätäisesti kolmella sormella.

Aloitin Karl-Heinz Hennenillä, Tampereella minua opetti Aki Välimäki ja nyt olen Sibelius-Akatemiassa Pasi Pirisen oppilaana. Ensimmäinen vuosi on nyt lähes takana ja puolitoista vuotta on vielä edessä.

Trumpetinsoiton opiskelija Mari Pakarinen soitti osan Hummelin trumpettikonsertosta Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 25.5.2016.
Trumpetinsoiton opiskelija Mari Pakarinen soitti osan Hummelin trumpettikonsertosta Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 25.5.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen mari pakarinen

Lempisäveltäjäsi?

Lempisäveltäjän nimeäminen on todella vaikeaa. Tällä hetkellä viehättää mm. Brucknerin ja Shostakovitshin musiikki. Prokovjevin Romeo ja Julia on yksi kestosuosikkini. UltraBra ja PMMP toimii loistavasti vapaa-ajan musikkina.

Idolisi?

Olimme keväällä poikaystäväni kanssa lomailemassa Amsterdamissa, jossa kävimme kuuntelemassa Concertgebouw-orkesterin konserttia. Olin täysin myyty orkesterin saumattomasta yhteissoitosta ja samettisesta saundista.

Inspiroiva paikka?

Minua ei niinkään inspiroi tietty paikka tai kaupunki, vaan ylipäätään monet kauniit asiat kuten vaikka meren ranta, omenan kukat, Ateneumin taideteokset tai viehättävästi sisustetut kodit.

Harrastukset

Harrastan kuntoilua, talvella salia ja kesäisin lenkkeilyä.

Mikä sinusta "tulee isona"?

Minusta tulee musiikin maisteri. Tällä hetkellä ajatus on pelkästään musiikissa. Jos en tekisi musiikkia, yrittäisin etsiä jotain muuta käytännönläheistä ammattia tilalle.

Pianistina videolla on Folke Gräsbeck.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.