Kalifornian Redwood Valleyn osuusfarmi on yksi tuntemattomimmista suomalaisista utopiasiirtokunnista. Kaivostyöläisten vuonna 1912 perustama sosialistinen yhdyskunta kaatui maanviljelyvaikeuksiin ja lopulta pula-aikaan 1930-luvulla. Vuosikymmeniä myöhemmin pastori Jim Jones perusti samaan paikkaan Kansalaisten temppeli -uskonlahkon. Suomalaisyhdyskunnassa varttuneet sisarukset muistelevat radio-ohjelmassa molempia utopioita.
1900-luvun alussa suomalaisia lähti sankoin joukoin Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan paremman elämän toivoissa. Toisinaan tämä tarkoitti jopa oman ihanneyhdyskunnan perustamista uuteen kotimaahan. Näistä tunnetuin on Matti Kurikan Kanadaan perustama Sointula, kun taas kenties vähiten tunnettu on Kalifornian Redwood Valleyn suomalainen osuusfarmi.
Teuvo Peltoniemen toimittamassa radio-ohjelmassa Redwood Valley (1980) osuuskunnassa asuneet Irene Carlson sekä sisarukset Signe ja Veikko Soinila kertovat lyhytikäisen utopian vaikeasta arjesta.
Redwood Valleyn osuusfarmin perustivat töistä Montanassa asuneet, töistään lomautetut kaivosmiehet vuonna 1912. Miehiä oli purrut maanviljelyskärpänen, ja he ajattelivat toteuttaa unelmansa farmin pitämisestä Kalifornian paahtavan auringon alla. Itse maanviljelystä innokkaat kaivosmiehet eivät kuitenkaan tienneet hölkäsen pöläystäkään.
Well, se oli vaikeaa vanhemmille but hauskaa lapsille, we had a lot of fun, didn’t we?
Parhaimmillaan Redwood Valleyssa asui parisenkymmentä perhettä samaan aikaan. Tilalla oli jo valmiina suuri bungalowiksi kutsuttu rakennus, jonne muutti kuusi perhettä. Kirkossa ei käyty, ja varsinkin alussa työväen ihanneyhdyskunnassa puhuttiin paljon sosialismista.
Signe Soinilan mukaan osuusfarmin lapsilla oli lokoisat oltavat, mutta vanhemmilla oli rankkaa. Kun Peltoniemi kysyy, mikä oli kaikista vaikeinta, Soinila vastaa:
“Well, they didn’t have much money and had to work so damn hard.”
Redwood Valleyn toinen utopia oli Jim Jonesin Kansan temppeli
Alkuun kaikki tekivät töitä yhden dollarin päiväpalkalla ja päivät venyivät pitkiksi. Tullakseen toimeen miesten täytyi edelleen mennä myös kaivoksiin töihin. Naiset lähtivät piikomaan toisinaan jopa vuodeksi.
Monenlaiset viljely-yritelmät aina humalasta ja viinistä alkaen epäonnistuivat kuivassa maaperässä. Redwood Valleyssa pidettiin välillä myös liha- ja lypsykarjaa ja kasvatettiin jopa hevosia, mutta sekin muuttui kannattamattomaksi, kun autot yleistyivät.
Redwood Valleyn osuusfarmin vaikea taival jäi lopulta kymmenen vuoden mittaiseksi. Farmin luhistumiseen vaikuttivat osaamattomuus maanviljelyssä sekä erimielisyydet työnjaosta: toiset vaikuttivat pääsevän aina vähemmällä kuin toiset.
Vuonna 1922 osuusfarmi jaettiin useiksi erillisiksi maatiloiksi laaksoon jäävien perheiden kesken. Seitsemän jäljelle jäänyttä perhettä otti pankista lainaa ja yritti tulla toimeen viljelyllä seuraavat noin kymmenen vuotta. Tuli pula-aika, eikä rahaa jäänyt korkojen ja velkojen maksuun. Lopulta United California Bank otti maat haltuunsa.
Me tiesimme, että se (Jim Jones) oli paha mies, mutta en voinut, couldn't comprehend it.
Noin neljäkymmentä vuotta myöhemmin Redwood Valleyyn perustettiin toinen utopiasiirtokunta, joka oli paljon kuuluisampi kuin edeltäjänsä. Karismaattinen pappi Jim Jones perusti sinne People’s Templen eli Kansan temppelin.
Veikko Soinila kuvailee miestä todella karismaattiseksi ja suostuttelevaiseksi. Jonesin seuraajat olivat “hyviä ihmisiä”, ja tätä ominaisuutta Jones käytti hyväkseen. Hän otti haltuunsa seuraajiensa rahat ja maat ja sanoi pitävänsä niistä huolta. Soinilan vuokralainenkin lähti mukaan kulttiin. Tämä oli yksi yli 900:sta, jotka tekivät Jonesin johdolla joukkoitsemurhan 18. marraskuuta vuonna 1978 Guyanan viidakossa.
Kirjallisuutta: Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa, Otava (1985)