Sonja Fogelholm
Yle
Amerikan syvässä etelässä Georgian osavaltiossa syntyi 1920-luvulla suomalainen ihannesiirtokunta. Lähelle Jesupin kaupunkia perustettu McKinnonin osuusfarmi oli New Yorkin suomalaisten alkuunpanema. Alueella suhtauduttiin suomalaisyhdyskuntaan suopeasti, ja moni osallistuikin "Finn Townissa" pidettäviin nurkkatansseihin.
“New Yorkissa jossakin saunassa pitivät ensimmäisen kokouksen”, muistaa osuusfarmilla asunut Anton Harju radio-ohjelmassa Suomalaisia utopioita (1980). Ohjelma on Teuvo Peltoniemen toimittama.
Saunassa osuusfarmin perustamisesta unelmoineet miehet olivat asetehtaan työntekijöitä. He pistivät tuumasta toimeen ja perustivat osuusfarmin Georgian pieneen McKinnonin kylään vuonna 1921.
3600 eekkerin eli noin 1500 hehtaarin kokoisesta tiluksesta maksettiin yli 18 dollaria eekkeriltä. Se oli aikamoinen ylihinta, sillä samanlaista maata samoilla seuduilla myytiin myös dollarin eekkerihintaan.
Suomalaisia houkuteltiin muuttamaan farmille mainostamalla sen olevan kuin “lännen preeriaa, puutonta ja sileää.”
Georgiasta innostui esimerkiksi Rajalan perhe. Peltoniemen haastattelema Roy Rajala oli 5-vuotias kun hän muutti tilalle perheensä kanssa. Matti Kallio taasen oli jo parissakymmenissä tultuaan farmille. Hän oli nähnyt lehdessä ilmoituksen osuusfarmista, ostanut osakkeen ja lähtenyt matkaan.
Lapset playas yhdessä koulun ympärillä, ne oli aina yhdessä ja siellä oli vähän vanhempia lapsia, jotka hoitivat nuorempia.
Farmilla asui perheitä kolmesta neljäänkymmeneen. Siellä oli myös oma koulu, jossa ei opetettu uskontoa johtuen sosialistisesta uskonnonvastaisuudesta. Työ- ja hallintotehtävät jaettiin kaikkien kanssa tasan.
“Kaikille annettiin eri työt. Minun isä ymmärti englannin kielen ja se oli siellä offiisissa työssä ja siellä stoorissa, missä myytiin ruuat ja vaatteet”, Rajala kertoo.
Työpäivät kestivät yhdeksän tuntia, käytännössä usein paljon kauemmin. Kaikki saivat saman verran palkkaa. Huonoina aikoina tuntipalkka oli kuusi senttiä tunnilta eli noin 54 senttiä päivässä.
Kaikilla oli oma talo ja puolikas eekkeri maata, jossa saattoi viljellä omia juurikasveja. Muuten kaikki, mitä farmi tuotti, lähetettiin markkinoille myytäväksi.
Naapurit tulivat sinne tanssimaan meidän kanssa lauantaisin. Me tanssittiin sitä, suomalaiset sanoivat sitä vinkkelitanssiksi, square dance.
Farmin parhaiten menestynyt viljelystuote oli bataatti, mutta siellä viljeltiin myös esimerkiksi kaalia ja sokeriruokoa. Tupakanviljelyäkin kokeiltiin, mutta kokeilu epäonnistui. Liikevaihdollisesti vuosi 1929 oli paras. Silloin liikevaihto nousi 100 000 dollariin.
Kanoja McKinnonissa pidettiin runsaasti. Kananmunista tulikin farmille iso bisnes, mutta kanalanpidosta syntyi myös riitoja. Jotkut erosivat osuusfarmista ja ryhtyivät pitämään omaa taloutta vähän matkan päässä. Tällaisia paikkoja kutsuttiin kitulaksi. Myöhemmin osuusfarmin kananmunabisnes kävi kannattamattomaksi, kun kanoihin levisi sairauksia.
“Ylipäänsä maanviljelyksessä koettiin monia takaiskuja, sillä farmin jäsenet olivat kaivosmiehiä ja metallityöläisiä, joista useimmilla ei ollut kokemusta maataloustöitä”, Peltoniemi selostaa ohjelmassa.
Tältä osin Georgian osuusfarmin tarina muistutti paljon Kalifornian Redwood Valleyn suomalaista osuusfarmia.
Lauantaisin tanssittiin ja saunottiin
Roy Rajalan mukaan kaikki olivat hyvin innostuneita suomalaisista naapureista. McKinnonista puhuttiinkin alkuun Finn Townina. Siinä missä muita kansallisuuksia pidettiin usein laiskoina, kehuttiin suomalaisten olevan ahkeria kuin härät.
Suomalaiset järjestivät joka lauantai suosittuja nurkkatansseja, joihin osallistui nuorta väkeä osuuskunnan ulkopuoleltakin. Ensin tietysti saunottiin ja sitten pistettiin jalalla koreaksi.
Toisin kuin monien muiden suomalaisten ihannesiirtokuntien kohdalla, Georgian osuusfarmin tarinan päättymiseen ei liittynyt suurta dramatiikkaa. Toisen maailmansodan jälkeen farmi alkoi hajota hiljalleen, kun nuoret muuttivat pois ja vanhemmat siirtyivät eläkkeelle. Vuonna 1966 farmin viljelysmaat ostettiin pois.
Teuvo Peltoniemi kirjoittaakin kirjassaan Kohti parempaa maailmaa (1985), että McKinnonin osuusfarmia voi pitää onnistuneimpana Pohjois-Amerikassa syntyneistä suomalaisten ihanneyhdyskunnista.
Kirjallisuutta: Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa, Otava (1985)
Lue lisää:
Kalifornian suomalaisutopia kaatui osaamattomuuteen ja pula-aikaan
Kalifornian Redwood Valleyn osuusfarmi on yksi tuntemattomimmista suomalaisista utopiasiirtokunnista. Kaivostyöläisten vuonna 1912 perustama sosialistinen yhdyskunta kaatui maanviljelyvaikeuksiin ja lopulta pula-aikaan 1930-luvulla. Vuosikymmeniä myöhemmin pastori Jim Jones perusti samaan paikkaan Kansalaisten temppeli -uskonlahkon. Suomalaisyhdyskunnassa varttuneet sisarukset muistelevat radio-ohjelmassa molempia utopioita.
Lue lisää:
Penedon kadotetun paratiisin pelasti turismi
Brasiliassa Penedon laaksossa on kukoistanut yksi menestyneimmistä suomalaisista siirtokunnista. Unelma vegetaristisesta unelmayhdyskunnasta romuttui kuitenkin lukuisiin ongelmiin. Nykyään suomalaisuus näkyy Penedossa pikku-Suomena, joulupukin talona sekä tanssipaikka Clube Finlândiana.
