Hyppää pääsisältöön

Tanssiva karhu -ehdokas Kristian Blomberg: Runokirjan ei pidä hölistä joka suuntaan

Runoilija Kristian Blomberg, Tanssiva karhu -ehdokas 2016.
Kristian Blomberg. Runoilija Kristian Blomberg, Tanssiva karhu -ehdokas 2016. Kuva: Raili Tuikka / Yle Kristian Blomberg (Kirjailija),kirjailijat,runoilijat,Suomalaiset runoilijat,Tanssiva karhu

Jyväskyläläisen Kristian Blombergin runoteos Valokaaria on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Ehdokkuus ei ole Blombergille ensimmäinen, sillä myös hänen teoksensa itsekseen muuttuva – joka kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella – vuodelta 2011 on ollut ehdokkaana.

Kristian Blomberg on paitsi kirjoittanut myös tutkinut runoutta mutta jättänyt sittemmin tutkijuuden. Silti hän kysyttäessä näkee runoilijuudessaan ja tutkijuudessaan samoja piirteitä: kumpaakin leimaa maltillisuus ja hitaus, ja sekä runoilijaa että tutkijaa kiinnostaa se iso kysymys, miksi meillä ylipäätään on runoutta.

Tutkijuuden lisäksi Blombergin runoilijuuteen on vaikuttanut hänen suhteensa Tuli ja savu -lehteen. Hän on toiminut sen päätoimittajana, toimittajana ja avustajana, ja noiden roolien kautta Blomberg on saanut kosketuksen monenlaiseen ehkä muuten näkymättömiin jäävään runouteen.

– Tuollaista lehteä toimittaessaan tulee tietoiseksi suuresta osasta runoutta, joka ei kaikissa olosuhteissa oikein näy mutta joka tuntuu oikein perustellulta ja ravitsevalta, Blomberg sanoo.

– Se synnyttää virtauksia otsalohkoon.

Sen sijaan että Blomberg sanoisi saaneensa vaikutteita Tulen ja savun julkaisemasta runoudesta, hän katsoo lehden oikeuttavan omaperäisen tavan työstää runoutta. Ajatus on kiinnostava:

– Runokirja on pitkälti rajaamisen taidetta, ja runokirja voi sanoa lopulta vain hyvin vähän. Siksi runokirjan tulee löytää ne keinot, joilla se saa sanottua juuri sen asian, jonka kunkin runokirjan pitää sanoa. Tämän mahdollistaa luottamus siihen, että yksittäisiä teoksia ympäröi riittävän elinvoimainen muu runous, Blomberg sanoo.

Erityyppinen hyvä runous siis tarjoaa Blombergin mukaan runoteoksille vapauksia. Yksittäisen teoksen ei tarvitse eikä tule kurotella joka suuntaan, sillä muu runous huolehtii siitä kaikesta, joka ei ole käsillä olevan teoksen piirissä.

– Kulloisenkin runokirjan ei tule näyttää koko runouden repertuaaria. Teoksen ei pidä hölistä joka suuntaan, Blomberg tiivistää.


Valokaaria on vapaasti ladattavissa Poesian kotisivuilta:
http://www.poesia.fi/valokaaria/


Raadin perustelut

Kokoelman kieli on ehjää ja rikasta, ja runojen havaintomaailma vaikuttaa universaalilta. On klisee kutsua runoteosta kauniiksi, mutta se oli raadin välittömin luonnehdinta Blombergin runoudesta. Kokoelmassa on arjesta kumpuavia, mutta vaivattomasti suuremmiksi laajentuvia älykkäitä havaintoja, joihin ei liity sarkasmia tai lakonisuutta vaan armollisuutta ja hellyyttä. Ajatuksen syvyys ja leveys tihentyy havaintoihin, jotka pelkistyvät koruttomiksi. Teos kestää lukemista ja upottaa ajattomuuteensa, samalla säkeet läpäisee läsnäolon tuntu. Kirjalliset havainnot tuntuvat proustmaisilta.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat 2016 on valittu!


Kuuntele

Yle Kultakuume 27.06.2016: Kristian Blomberg ja Valokaaria esittelyssä ohjelman kohdassa 41'47"

Tämän runon haluaisin kuulla: Tanssivan karhun runojamit


Kristian Blomberg Kultakuumeen haastateltavana vuonna 2012

Suoraa puhetta: Blomberg yhtenä vieraista

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.