Mikä kilpailemisessa on tärkeää? Kannattaako kilpailuihin osallistua, jos ei aina voita? Mitä muita syitä kisaamiseen on, kuin voittamisen tavoittelu? Ystäväni Hevonen kysyi kokeneilta kisaajilta, mikä heille on kisaamisessa tärkeää.
Christopher Wegelius pitää tärkeimpänä voittamista
Kun Christopher Wegeliukselta kysyy, mikä hänelle kisaamisessa on tärkeintä, vastaus on lyhyt ja ytimekäs.
– Voitto. Ei tätä muuten tehtäisi.
Kuulostaa yksinkertaiselta. Voiko kilpailemisessa kuitenkin olla muitakin motivaattoreita, kuin voitto? Kaikkihan eivät kuitenkaan voi voittaa. Kannattaako kilpailemista jatkaa, jos ei heti voitakaan?
Pekka Larsén korostaa intohimon tärkeyttä
Pekka Larsén on Suomen pitkäaikainen hevosmaailman vaikuttaja ja kilpailu- ja tapahtumajärjestäjä. Hänestä tärkeintä on aito halu kisata ja tiivistääkin kisaamiseen tarvittavat ominaisuudet kolmeen sanaan: intohimo, pitkäjänteisyys ja ahkeruus. Tärkeimpänä Pekka painottaa intohimoa.
– Jos sitä ei ole, niin ei tätä hommaa kannata tehdä. Lisäksi täytyy olla hyvin pitkäjänteinen ja ahkera, hän toteaa.
– Ratsastuksessa vuosikin on lyhyt aika, Pekka jatkaa.
Miisa Pulkkanen asettaa tavoitteet hevosen mukaan
– Kisoissa parasta on se hyvä jännitys ja energia, kertoo esteratsastaja Miisa Pulkkanen.
Hänestä yksi tärkeimmistä kilpailemisen pointeista on myös se, että työn tuloksen näkee konkreettisesti.
– Se on mahtava fiilis, kun huomaa, että meni paremmin kuin viimeksi. Vaikka ei voittaisikaan, mutta että eteenpäin on menty.
Joskus Miisa lähtee kisaamaan tosissaan, joskus hakemaan kokemusta. Jos kilpailuihin lähtee nuoren tai uuden hevosen kanssa, tavoitteet kannattaa asettaa realistisiksi. Aluksi haetaan vain tuntumaa ja koulutetaan hevosta kisamaailmaan.
Tomas Kiviranta pääsee kilpailuissa näyttämään taitonsa
– Sanotaan näin, että en ratsastaisi, jos en kisaisi, sanoo esteratsastaja ja valmentaja Tomas Kiviranta.
Tomas kertoo olevansa hyvin kilpailuhenkinen, joten kisaaminen tuntuu sen vuoksi luonnolliselta.
- Tottakai tykkään hevosista muutenkin, mutta miksi käyttäisin treenaamiseen valtavasti aikaa ja rahaa, jos en pääsisi näyttämään sitä mihinkään?
Kokemuksen myötä tärinäpelko on vaihtunut positiiviseksi pieneksi jännitykseksi.
– Kyllä pieni jännitys aina tulee, silloin kun menee radalle. Vuosien myötä se on muuttunut vakituiseksi osaksi kilpailemista, eikä enää tunnu mitenkään ihmeelliseltä.
Marko Björsin kisauralle mahtuu monta huippuhetkeä.
Kouluratsastaja Marko Björs ei osaa nimetä yhtä ainoaa huippuhetkeä kilpailu-uralleen.
– En osaa sanoa, mikä on ollut mun paras hevonen tai paras suoritus, niitä on monia. Joskus parasta voi olla se, kun jonkin hevosen kanssa on treenattu vaikeaa asiaa pitkään ja sitten se lopulta onnistuu radalla. Se on mahtava fiilis.
Kouluratsastus vaatii pitkäjänteistä työtä ja se sopii siksi Markon rauhalliselle luonteelle. Nuorena Marko ratsasti koulua, estettä ja kenttää, mutta myöhemmin kouluratsastus vei mukanaan. Hänen mielestään se on kaikista mielenkiintoisinta.
– Kouluratsastus vaikuttaa kaikkeen, siitä hevosen koulutus lähtee liikkeelle.
teksti: Veera Ojola