Hyppää pääsisältöön

Arkkitehtuurin kieli on dialogia

Enso-Gutzeitin (Stora Enson) pääkonttorin julkisivua, ikkunoita ja marmoriseinää.
Stora Enson (entisen Enso Gutzeitin) pääkonttori Katajanokalla Enso-Gutzeitin (Stora Enson) pääkonttorin julkisivua, ikkunoita ja marmoriseinää. Kuva: Yle/ Touko Yrttimaa Enso-Gutzeit,Stora Enson pääkonttori,Alvar Aalto,julkisivut

Arkkitehtuurista, eri rakennusten ulkonäöstä tai niiden sopivuudesta ympäristöönsä on monella vahvoja mielipiteitä. Miten rakennukset käyvät dialogia ympäristön ja toistensa kanssa? Miten voisimme lukea niitä? Onko arkkitehtuurilla oma kielensä?

Arkkitehti-lehden päätoimittaja Jorma Mukala kertoo, että rakennukset ovat aina jollain tavalla vuorovaikutuksessa keskenään kaupunkitilassa. Ne muodostavat ympäristöä yhdessä, vaikka ovatkin erillisiä. Toisaalta taas talot ovat vain mykkiä kappaleita ja ihmiset, niiden käyttäjät, yrittävät selittää, mistä niistä on kyse.

–Kun uusi rakennus tehdään kaupunkitilaan, niin siitä tulee osa ympäristöä. Silloin yleensä toivotaan, että se olisi sitä jollain hyvällä tavalla. Joko niin että se on osa sitä harmonisesti tai tuo siihen jotain jännittävää uutta tai asettuu kiltisti ja huomaamattomasti riviin, selittää Mukala.

Kun arkkitehti suunnittelee rakennuksen, hänen täytyy kuvailla sitä ja perustella, miksi se olisi juuri tässä hyvä. Siihen taas tarvitaan kieltä ja kuvia.

Rakennukset muodostavat yhdessä kokonaisuuden, keskustelupiirin.

Mukala kertoo, että eri aikakausien talot ja erilaiset talot kommunikoivat eri tavalla. Ne luovat erilaisia vaikutelmia niitä käyttäville tai katsoville ihmisille. Ne ovat muun muassa erilailla kaupunkitilassa, niissä on käytetty eri materiaaleja ja niissä on erilainen pintajaottelu. Ihmiset sitten tulkitsevat näitä eroja eri tavoilla ja syntyy erilaisia merkityksiä, vaikka arkkitehdin tavoitteena ei olisi ollut luoda niitä.

–Rakennukset muodostavat yhdessä kokonaisuuden; ristiriitaisen, yhtenäisen, värikkään, sekalaisen, puisevan, eloisan tai muunlaisen ”keskustelupiirin”.

Rakennuksia ja niiden kattoja Helsingissä.
Keskustelua kaupungissa Rakennuksia ja niiden kattoja Helsingissä. Kuva: Yle/ Seppo Sarkkinen kaupungit,Helsinki,rakennukset

Arkkitehtuurissa kyse on myös taiteesta. Ihmiset haluavat että rakennukset toimivat ja ovat edullisia, mutta lopputulos on kuitenkin jotain, joka vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Eri aikakausien arkkitehtuuri vaihtelee osin yhteiskunnan vaikutuksesta ja osin arkkitehtuurien näkemysten ja luomistyön mukaan.

–Ei arkkitehti kuitenkaan voi mitä tahansa tehdä. Välillä kuvitellaan, että arkkitehti olisi joku jumalasta seuraava, mutta kyllä rahoittajat, insinöörit ja käytettävissä oleva tekniikka luovat aika tiukan kehikon arkkitehdin työlle.

Arkkitehtuuri on erilaista eri kulttuureissa, mutta toisaalta sen kieli on universaalia. Mukala vieraili nuorena arkkitehtina Kiinassa Pekingin Kielletyssä kaupungissa, ja vaikka kulttuuri siellä poikkesikin täysin hänen omastaan eikä hän osannut kieltä, niin hän ymmärsi mistä rakennuksiin mennään sisälle ja mitä reittiä kannattaa kulkea.

–Omasta mielestäni osasin lukea ympäristöä ja käyttäytyä oikealla tavalla. Ehkä voisi siis ajatella, että arkkitehtuurissa on vain yksi kieli, mutta siitä on lukuisia variaatioita. Ja sen kielen lukeminen ylittää kulttuurirajatkin.

Temppeliaukion kirkon sali ja kupoli sisältä päin.
Temppeliaukion kirkko Temppeliaukion kirkon sali ja kupoli sisältä päin. Kuva: Yle/ Seppo Sarkkinen Temppeliaukion kirkko,arkkitehtuuri (erikoisala)

Mikä on sitten hyvää arkkitehtuuria ja kuka sen määrittää? Mukalan mukaan arkkitehtuuria voidaan verrata tässä kohtaa taiteeseen. Hyvä taideteos koskettaa aina jotenkin.

–Esimerkikkinä voisi mainita Helsingin Temppeliaukion kirkon, joka on betonia ja tiukkaa modernia 60-luvun arkkitehtuuria. Silti ihmiset pitävät siitä, eli siinä on jotain, mikä koskettaa. En kuitenkaan usko konsensukseen arkkitehtuurissa, kaikki eivät voi ymmärtää ihan kaikkea. Joissain kohdissa mieltymykset voivat kuitenkin leikata ja kaikki olla sitä mieltä, että onpa tämä hienoa, summaa Mukala.

Aristoteleen kantapää pyysi Jorma Mukalaa kertomaan, miten kaksi tunnettua rakennusta, Eduskuntatalo ja Temppeliaukion kirkko kommunikoivat ympäristönsä kanssa.

Eduskuntatalo

Graniittipintainen kuutiomainen kappale on mäen päällä, etäällä muista ja hallitsee ympäristöään. Talo ”puhuu” kovalla äänellä ja selkeästi artikuloiden. Se on tämän keskustelupiirin hieman sulkeutunut puheenjohtaja. Etenkin Musiikkitalon edusta-aukiolta, siis tulevan kirjaston edestä Eduskuntatalon puheenjohtajuus ja hallitsevuus käy hyvin ilmi. Kiasma ja Musiikkitalo keskustelevat vivahteikkaasti ja monipolvisesti vähän kaarrellenkin. Ne eivät kuitenkaan korota ääntään puheenjohtajaa häiritsemään. Lasinen Sanomatalo yrittää suurikokoisena päästä väittelyyn puheenjohtajan kanssa. Finlandiatalo vetäytyy sivuun tästä keskustelusta.

Eduskuntatalon julkisivu
Eduskuntatalo mahtailee Eduskuntatalon julkisivu Kuva: Yle/ Seppo Sarkkinen Eduskuntatalo,julkisivut,arkkitehtuuri (erikoisala)

Temppeliaukion kirkko

Kirkko piiloutuu kallion sisään. Se antaa ympäröivien kerrostalojen keskustella keskenään sopuisasti klassismin kielellä. Kirkko ei halua häiritä tätä keskustelua betonisilla kommenteillaan. Kirkko kommunikoi hiljaisesti luonnonkallion kanssa, ehkäpä luonnollisella kielellä. Kirkkosalissa kalliokommunikointi jatkuu ja mukaan keskusteluun tulee pehmeästi valo ja taivaskin. Klassismia puhuvat äänet eivät kuulu tänne luonnollisen kielen tilaan.

  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri