Hyppää pääsisältöön

Kissaihmiset

Tohtori Judd (Tom Conway), Irena Dubrovna (Simone Simon) ja Oliver Reed (Kent Smith) elokuvassa Kissaihmiset.
Tohtori Judd (Tom Conway, vas.), Irena Dubrovna (Simone Simon) ja Oliver Reed (Kent Smith). Tohtori Judd (Tom Conway), Irena Dubrovna (Simone Simon) ja Oliver Reed (Kent Smith) elokuvassa Kissaihmiset. Kissaihmiset,kino klassikko,Jacques Tourneur,kauhuelokuvat,Simone Simon

Jacques Tourneurin ohjaama hieno, hiipivä kauhuelokuvaklassikko kertoo serbialaisesta kaunottaresta, joka uskoo kantavansa muinaista kirousta. Pääosassa Simone Simon.
Teemalla 19.9.2016 klo 22, Areenassa 30 päivää.

Kissaihmiset on Jacques Tourneurin ohjaama hieno kauhuelokuvaklassikko. Se kertoo New Yorkissa asuvasta serbialaisesta kaunottaresta, joka pelkää tunnekuohun vallassa muuttuvansa vaaralliseksi pantteriksi. Kun hän rakastuu, antaa kasvava mustasukkaisuus pontta hänen väitteilleen.

Elokuvan pääosaa esittää samalla kertaa viehättävän että uhkaavan kissamainen Simone Simon, ja muissa pääosissa näyttelevät Kent Smith, Jane Randolph ja Tom Conway.

Kissaihmiset sekä Tourneurin seuraava elokuva Yö voodoo-saarella pitkälti määrittelivät 1940-luvun kauhuelokuvan samalla tavoin kuin sen tekivät 1930-luvulla Universal-studion hirviöelokuvat ja 1950-luvulla goottilaiset, värit ja veren lajityyppiin tuoneen Hammer-filmit. Niiden välissä kukoisti Tourneurin edustama “psykologinen” kauhuelokuva, jossa pahuutta ei yleensä näytetty vaan uhka luotiin runollisen aavemaisilla tunnelmilla ja varjojen sävyttämällä mustavalkokuvauksella.

Kissaihmiset on malliesimerkki tämän hiipivän kauhun tekemisestä. Tourneur pitää pitkään salassa sen, ovatko kissaihmiset edes totta. Hän antaa vain viitteitä kissapedon mahdollisesta läsnäolosta. Vaikutelma luodaan äänitehosteiden, varjojen ja kuvakulmien kekseliäällä käytöllä, joka vetoaa katsojan mielikuvitukseen näyttämättä varsinaisesti mitään.

Öisen jalkakäytävän valopylväät muuttuvat turvapaikoiksi pimeyden keskellä ja bussien ovien pihahdus pedon sähinäksi. Lemmikkikaupan eläimet joutuvat selittämättömän paniikin valtaan, ja yhdessä Tourneurin uran hienoimmista kohtauksista nuoren naisen pelot pimennetyssä uimahallissa syntyvät lähes kokonaan äänten kaiusta ja laineiden valonheijastuksista. Tourneurin elokuvissa yliluonnollinenkin uhka piileksii aina arjen keskellä.

Toisin kuin yleensä kauhuelokuvissa Tourneurilla tämä uhka ei kuitenkaan ole yksinkertaista pahuutta. Kissaihmiset onkin usein tulkittu kuvaukseksi naisen seksuaalisuuden tukahduttamisesta. Irena, joka muuttuu pedoksi kiihottuessaan, joutuu psykiatrin tutkittavaksi, ja elokuvan “kunnon ihmiset” yrittävät sulkea tämän levottomuutta herättävän ja estottoman, vieläpä ulkomaalaisen naisen siistin ja tylsän keskiluokkaisen elämänsä ulkopuolelle.

Kun viimeisen tragedian vielä laukaisee turvalliseksi koetun psykiatrin aggressiivinen seksuaalinen hyökkäys, ei ole mikään ihme, että Tourneur tekee Irenasta enemmän sääliä ansaitsevan uhrin kuin verenhimoisen ja pahan pedon.

1940-luvulla Tourneur joutui tutkimaan näitä teemoja viitteenomaisesti mutta Paul Schraderin vuoden 1982 uusintaversio nosti pintaan tarinan seksuaaliset elementit. Nastassia Kinskin tähdittämä uusi versio tulvi verta, väkivaltaa, alastomuutta ja seksikohtauksia, mutta oli harvoin jännittävä.

Esittelyteksti: Vesa Nykänen

  • Kissaihmiset (Cat People), USA 1942. Ohjaus Jacques Tourneur. Pääosissa Simone Simon, Tom Conway, Jane Randolph, Kent Smith.

Artikkeliin on päivitetty uusintatiedot 19.9.2016.

Lue lisää:

Elokuvan mestareita: Jacques Tourneur

Jännityksen mestareihin kuulunut ohjaaja Jacques Tourneur teki arkipäiväisestä pelottavaa ja yliluonnollisesta arkipäivää.

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa