Hyppää pääsisältöön

Rahaa kehiin tai oikeuteen – elokuvien luvattomasta jakamisesta käräyttävät kirjeet ovat laillisia, mutta ovatko ne oikein?

Ahdistavia kirjeitä voivat saada myös syyttömät. Epäonnistuuko Suomen oikeusjärjestelmä, jos syyttömät ihmiset maksavat tiensä ulos ongelmasta?

Kuva: Yle

Tuhannet suomalaiset tietävät, miltä tuntuu saada kotiin eräs ahdistava kirje. Sellainen, jossa vaaditaan satojen tai tuhansien eurojen suuruisia korvauksia. Jos et maksa, asia voidaan viedä oikeuteen, kirjeessä sanotaan.

Syynä korvausvaatimuksille on kirjeen mukaan se, että vastaanottajan nimissä olevasta internet-liittymästä on jaettu tv-sarjoja ja elokuvia luvattomasti netissä.

Rahaa kehiin tai oikeusjuttu uhkaa – kuumottavaa.

Lakiasiaintoimistojen lähettelemistä korvausvaatimuskirjeistä on käyty kiihkeää keskustelua netissä viime vuodesta lähtien. Ehkä suurin kritiikki osuu siihen, että kirjeen vastaanottaa automaattisesti nettiliittymän haltija. Rahaa pyydetään ja oikeudella uhataan, vaikka kukaan ei ole mitenkään yrittänyt selvittää, kuka tosiasiassa on leffoja ja sarjoja netissä väitetysti jakanut.

Aika harvaa liittymää käyttää aina vain yksi ihminen. Itse asiassa on todella helppoa kuvitella tilanteita, joissa nettiä käyttää useita ihmisiä. Samassa kodissa asuvat puoliso tai lapset tulevat heti mieleen, minkä lisäksi moni jakaa wifi-tunnuksensa myös kavereille tai bilevieraille. Avointa langatonta nettiä voi käyttää vaikka naapuri.

- Tämähän on oikeudellisesti mielenkiintoista, että korvausvaatimukset lähetetään tosiaan aina liittymän haltijalle. Eihän hän ole aina se, joka on vertaisverkkopalveluja käyttänyt. Toisaalta vaihtoehdotkin tällaiselle menettelylle ovat vähissä, sanoo Helsingin yliopiston tekijänoikeuden professori Taina Pihlajarinne.

Kirjeitä on nettikeskusteluissa kutsuttu kiristyskirjeiksi. Niiden lähettäminen on kuitenkin täysin laillista.

Vaikkapa elokuvan tekijällä tai hänen edustajallaan on tuomioistuimen päätöksellä oikeus saada teleoperaattoreilta tunnistetiedot nettiliittymästä, josta on jaettu luvatta elokuvaa eteenpäin.

"Eihän liittymän haltija ole aina se, joka on vertaisverkkopalveluja käyttänyt."― Taina Pihlajarinne

Ehtona tosin on, että elokuvaa on täytynyt jakaa lain mukaan ”merkittävässä määrin”. Pihlajarinteen mukaan on kuitenkin epäselvää, mitä “merkittävässä määrin” tarkoittaa. Oikeuskäytäntöä ei paljon ole, ei myöskään korkeimman oikeuden ennakkoratkaisua.

- Nämä ovat myös vähän sellaisia juttuja, etteivät ne oikein mene sinne (korkeimpaan oikeuteen). On hyvin epäselvä kysymys, mitä tällä lopulta tarkoitetaan, mutta alioikeuskäytännössä on otettu huomioon määrän lisäksi myös ainakin jakamisen ajallinen kesto, sen taloudellinen merkitys sekä teoksen uutuusarvo.

Kysymys siitä, mikä on ”merkittävässä määrin”, seilaa perusoikeuksien ristiaallokossa: toisaalta tekijänoikeuksia ja omaisuutta pitäisi pystyä puolustamaan, toisaalta yksityisyydensuojaa ei pitäisi ihan pienestä lähteä rikkomaan.

Vedetäänkö korvaussummat hatusta?

Toinen epäselvä asia on se, kuinka suuria korvauksia on kohtuullista penätä ihmisiltä kirjeissä. Viime aikoina lähetellyissä kirjeissä summat ovat vaihdelleet yleensä 600 eurosta joihinkin tuhansiin euroihin. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään yleisesti hyväksyttyä laskukaavaa, jolla päästäisiin siihen tulokseen, että vaikka 600 euroa on kohtuullinen korvaus elokuvan jakamisesta.

Kirjeiden lähettelijöitä onkin syytelty siitä, että korvaussummat on vedetty hatusta.

- Ajatus on se, että pitäisi korvata se summa, mikä olisi ollut teoksen arvo laillisilla markkinoilla. Mutta onhan sitä toki vaikeaa arvioida, tekijänoikeuden professori Pihlajarinne sanoo.

Markkinaoikeudessa puidaan parhaillaan ensimmäistä korvauskirjekeissiä, jossa yksityishenkilöltä vaaditaan korvausta tv-sarjojen ja elokuvien jakamisesta vertaisverkossa. Vastaaja ei suostunut maksamaan kirjeessä vaadittuja korvauksia, ja asia eteni oikeuteen.

Oikeudessa kantajalla on näyttötaakka: vaikka kyse ei ole rikosasioista, tekijänoikeuksien haltijan, kuten leffayhtiön, pitää siis pystyä itse osoittamaan, että juuri vastaaja on syyllistynyt leffan levittämiseen.

Mutta:

- Voi tietysti olla, että kantajalla on näyttää merkkejä siitä, että vastaajan koneella on merkkejä vertaisverkon käytöstä. Todistustaakka voi silloin kääntyä sillä tavalla, että vastaajan pitäisikin pystyä itse horjuttamaan näyttöä, Pihlajarinne sanoo.

Eli jos oikeudessa näytetäänkin todisteita siitä, että tältä tietokoneelta on waretettu leffoja, vastaajan pitäisi pystyä itse jotenkin puolustautumaan ja perustelemaan, miksi väite ei pidä paikkansa.

- Nämä näyttökysymykset ovat tässä kyllä tosi hankalia.

600 euroa mielenrauhasta

Toistaiseksi vain hyvin pieni osuus korvauskirjevaatimuksista on edennyt oikeuteen. Kirjeitä on lähetetty tuhansittain, mutta toukokuun alussa markkinaoikeudessa oli vireillä viisi tällaista juttua.

Korvausvaatimuskirjeitä lähettäneen lakiasiaintoimiston edustaja on julkisuudessa kuvaillut kirjeitä tehokkaiksi. Satojen ihmisten on kerrottu maksaneen vaadittuja korvauksia.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä varmuudella, ovatko kaikki maksajat oikeasti syyllistyneet mihinkään. Kirjeitähän on lähetetty automaattisesti liittymien omistajille, ei välttämättä oikeille warettajille.

Jokainen voi pohtia itse, millaisen valinnan tekisi tällaisessa tilanteessa. Joko maksat vaikka 600 euroa tai jäät odottelemaan kuukausiksi, haastetaanko sinut oikeuteen. Vaikka tietäisi olevansa syytön, moni varmaan ainakin harkitsisi vaaditun rahasumman pohtimista.

Myös Pihlajarinne pitää aivan mahdollisena, että syyttömät ihmiset ovat maksaneet korvauksia.

- No ihan varmasti. Ihmiset voivat kokea hyvin pelottavana uhkaavan oikeusprosessin.

Oikeusprosessikin voi viedä paljon aikaa ja rahaa. Vaikka tuomioistuinten ei tietenkään pitäisi ikinä tuomita syyttömiä ihmisiä, saattaa kirjeen saajaa ahdistaa, miten oman syyttömyytensä todistaisi. Korvauskirjeitä on lähetetty myös pornon levittämisestä – harva haluaa esiintyä oikeudessa tällaista asiaa setvimässä, oli syytön tai syyllinen.

Ahdistukselle on vaikeaa laittaa hintalappua. Mutta monelle 600 euroa ei ole kohtuuton hinta siitä, että pääsee ahdistuksesta eroon. Tätä vaihtoehtoa ei tietenkään heikommin toimeentulevilla ole.

Onko kaikki vain bisnestä?

On ihan oikein, laillista ja tärkeää, että tekijänoikeuksia turvataan. Pihlajarinne muistuttaa, että nettipiratismille on myös yhä huonommin perusteluja tarjolla, kun leffojen ja sarjojen laillinen tarjonta on parantunut räjähdysmäisesti striimauspalveluiden ansiosta.

Silti pohdituttaa, epäonnistuuko oikeusjärjestelmä, kun korvausten vaatiminen tällaisilla kirjeillä on täysin sallittua. Nettiliittymän haltijalla ei ole velvollisuutta vahtia, mitä muut käyttäjät tekevät hänen nettiliittymällään. Silti kirjeet luovat vaikutelman, että haltijalla ikään kuin olisi valvontavastuu.

- On puhuttu, että tämä kirjeitten lähettäminen tuntuu kiristämiseltä. Ymmärrän, että siltä se saattaa vaikuttaakin. Mutta toinen puoli asiassa on se, että esimerkiksi Asianajajaliiton säännöt edellyttävät, että riitaa yritetään ensin ratkaista sovinnollisesti eikä viemällä asiaa heti käräjille tai markkinaoikeuteen.

Kirjeiden lähettäminen sinänsä on siis hyvin tavanomainen käytäntö. Se ei kuitenkaan ole tavanomaista, että kirjeitä lähetetään tuhansille ihmisille. On myös epäilty, ovatko asianajajat tässä suurimpia voittajia. Korvauskirjeitä lähettelevät asianajotoimistot, mutta myös kirjeitä saaneille tarjotaan maksullisia asianajopalveluita, joiden avulla he voivat yrittää sovitella korvaussummia pienemmiksi.

Pihlajarinne sanoo, että asia ei ole yksiselitteinen. Tekijänoikeuksien haltijoilla on oikeus puolustaa teoksiaan, ja toisaalta on tärkeää, että kirjeen saaneet saavat myös asianajajia puolustuksekseen.

- Se on monipiippuinen juttu. Mutta onhan siinä aina myös bisneksestä kyse.

Lue myös:

Lakitoimisto lähettänyt tuhansille suomalaisille korvausvaatimuskirjeitä – ensimmäistä tapausta puidaan nyt oikeudessa

Latasitko netistä laittomasti elokuvan? Voit saada pian postia lakitoimistolta