Hyppää pääsisältöön

Englantilaista hivenen rouheasti

Musiikkiteoksen ja sen esittäjän kohtaaminen, keskinäinen yhteensopivuus, on tärkeä lenkki musiikkiteoksen matkassa nuoteista kuulijoiden nautittavaksi. Joskus kohtaaminen on helppo, joskus vaikea ja työläs, ja kummassakin tapauksessa matkan myötä kypsyneet hedelmät voivat olla makeita tai happamia. Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin tuoreesta englantilaisen jousimusiikin levystä jää suuhuni hieman hapan maku.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Britteinsaarilla on omanlaisensa musiikillinen perinne. Ajasta ennen Edward Elgaria—etenkin viktoriaanisesta ajasta—ei juuri ole kerrottavaa. Elgar onnistui yhdistämään brittiläisen pidättyväisen sentimentaalisuuden vahvaan saksalaisperäiseen sävellysosaamiseen, ja vuosisadan vaihteen teoksissaan hän nousi yhdeksi Euroopan hienoimmista säveltäjistä.

1880-luvulla perustetut Guildhall School of Music ja Royal College of Music toivat musiikkikoulutukseen ryhtiä ja Elgaria seuraavasta uuden vuosisadan säveltäjäsukupolvesta alkoi löytyä taitavia ja persoonallisia säveltäjiä kuten Gustav Holst ja Ralph Vaughan Williams. Impressionistisissa sävyissäänkin uusi sukupolvi pysytteli yleensä soveliaisuuden rajoissa. Puhutaan “pastoralismista”, idealisoidusta maaseudusta ja maalaismaisemista, kaiketi kaipuusta viattomuuden aikaan, missä pidättyväisyys ja soveliaisuus yhä hallitsevat.

Mielenkiintoinen nimi on myös heidän ikätoverinsa, vuonna 1879 syntynyt Frank Bridge, jonka musiikissa oli hivenen enemmän keskieurooppalaista modernismia, jopa ekspressionismia. Bridgen musiikki vaikutti syvästi muun muassa nuoreen Benjamin Britteniin. Bridgen tapaan Brittenin musiikissa on merellistä impressionismia, Alban Bergiä lähentelevää ekspressionismia, uusklassismia, ja lopulta samankaltaisuutta samaa sukupolvea edustavan Dmitri Shostakovitshin musiikkiin. Vertailukohdistaan hänet kuitenkin erottaa tuo samainen pidättyväisyys, ja vaikuttavinta, syvintä Brittenin musiikki on silloin, kun sitä ei ylitulkita. Kun se pysyy pinnaltaan hallittuna ja tarkkana, se voi tavoittaa samanlaista syvyyttä kuin Bergin tai Shostakovitshin musiikki.

Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri tunnetaan voimakkaasta intensiteetistään, joka on omiaan vaikkapa Shostakovitshiin. Paneutuneet, hyvin harjoitellut tulkinnat takaavat yleensä laadun. Mutta Brittenin musiikki kaipaa minun makuuni myös soinnillista ja rytmistä puhtautta ja tarkkuutta, joista tällä kertaa hieman jäädään. Rouhea ja voimakkaan tunnepitoinen ote ei ole omiaan herättämään henkiin Brittenin kvaliteetteja.

Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin Englantilaisen jousiorkesterimusiikin levyn täydentävät Edward Elgarin Serenadi ja Geraldin Finzin Romanssi. Niiden hempeä, pastoraalinen romantiikka vastaa sekä hengeltään että laadultaan levyn otsikon haasteeseen “Favourite English Strings”. Levyn parhaimmistoon kuuluvan Elgarin Serenadin keskiosassa, Larghetto, on varsin sopiva määrä sentimentoa; sen myöhäisromanttinen pastoralismi tuo hieman mieleen Wagnerin Siegfried-idyllin. Mutta on vaarana, etteivät lempisävelmiään odottavat jaksa kuunnella Brittenin Frank Bridge -variaatioita loppuun asti, eivätkä näin pääse Elgarin ja Finzin ihanaisiin romansseihin.

Levyn päättää pari katkelmaa Frank Bridgeltä itseltään. Yksi osa Kolmesta idyllistä jousille tuo tervetulleen ripauksen kirpeämpää sointia harmonioillaan; se istuu Keski-Pohjanmaan jousille niin hyvin, että olisin mielelläni kuullut Idyllien kaksi muutakin osaa tällä levyllä. Sitä seuraavat Kaksi vanhaa englantilaista laulua ovat somia ja näppäriä pieniä kansanlaulufantasioita—jollaisia muuten Brittenkin mielellään kirjoitti.

“Favourite English Strings”. - Benjamin Britten: Variations on a Theme of Frank Bridge. Edward Elgar: Serenade. Gerald Finzi: Romance. Frank Bridge: 2. osa teoksesta Three Idylls. - Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, joht. Sakari Oramo. (Alba, ABCD 387)

Kuuntele Uudet levyt 3.6.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Kapellimestari Eero Lehtimäki on meidän Eero – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 13. tammikuuta!

    Eero Lehtimäki (s. 1989) on saanut syntymälahjakseen positiivisuuden auran. Iloinen ja välitön Eero on toimissaan rajaton, hän on valmistunut musiikkiammattien lisäksi diplomi-insinööriksi ja harrastaa kaikkea mahdollista baletista purjehdukseen. Ensimmäisen kapellimestarikiinnityksensä hän aloitti Joensuussa syksyllä 2019.

  • Avet Terterjan oli omaääninen sinfonikko

    Avet Terterjan oli omaääninen sinfonikko

    Maanista takomista, alkukantaisuutta ja hiiskuvia suvantoja. Näitä ja paljon muuta kuullaan armenialaisen Avet Terterjanin (1929–1994) kahdessa erikoislaatuisessa sinfoniassa. Terterjan rakensi 1960-luvun lopulla alkanutta sinfoniasarjaansa aivan elämänsä loppuun asti, mutta yhdeksättä sinfoniaa hän ei enää saanut viimeisteltyä.