Ville Komppa
Yle
Pianisti Anna Kuvajan ensilevy esittelee taiteilijan, jonka vahvuutena on herkän ja ilmeikkään kosketuksen ja sointitajun lisäksi luonteva ajankäyttö. Rubaton lahjaa ei ole siunaantunut kaikille, mutta Kuvajalle on: hän käsittelee tempoa ja fraaseja, hallitsee musiikin virtaa sen eri tasoilla sekä mutkattomasti että huolitellusti; samalla Kuvaja on syvällä teoksen karaktereissa ja tunnelmassa.
Anna Kuvaja rakentaa ensilevystään onnistuneen resitaaliohjelman, jossa kaksi kiinnostavaa suomalaista pianoteosta saa parikseen pianistien keskeisimpään ohjelmistoon kuuluvat aikalaisteokset. Jean Sibeliuksen Neljä lyyristä kappaletta vuodelta 1914 lukeutuu omissa laskuissani säveltäjän parhaisiin teoksiin ylipäätään, ainakin näin soitettuna: Anna Kuvaja on löytänyt erinomaiset sävyt Sibeliuksen pieniin lyyrisiin tunnelmapaloihin.
Niiden parina on Maurice Ravelin Jeux d’eau, Veden leikki. Sävetäjänsä nuoruudentyö on impressionistinen mestariteos ja asettaa oivaltavasti Sibeliuksen Lyyriset kappaleet osaksi impressionismin jatkumoa. Ravelin Jeux d’eau soi viettelevästi ja vilvoittavasti; toivoa sopii, että Kuvaja jatkaa impressionismin parissa myös tulevilla levyillään.
Ravelia seuraa erikoinen valinta, suomalaisen Thomas Byströmin Variaatiot venäläisestä sävelmästä 1700- ja 1800-lukujen taitteesta. Varsin perinteinen, väljähtäneen barokkisen klassismin ja salonkipianismin välimaastoon sijoittuva teos ei ihan kestä vertailussa Sibeliuksen ja Ravelin kanssa—sitä seuraavasta Schubertin laajasta ja vaikuttavasta A-duurisonaatista puhumattakaan. Kuvajan persoona ja virtuositeetti pitää kuitenkin Byströmin lipun pystyssä koko matkan Ravelista Schubertiin.
Schubertia Kuvaja soittaa miellyttävän irtonaisesti. Hän karakterisoi teemoja ilmeikkäästi ja värittää harmonisia käänteitä luontevasti—taustalla vaikuttanee se, että taiteilija hallitsee myös fortepianon. Schubertin myöhäinen A-duurisonaatti lukeutuu mittakaavaltaan ja rakenteeltaan niihin pianokirjallisuuden järkäleisiin, joita mestarit ovat aikain saatossa toinen toistaan upeammin takoneet. Jos oikein kriittiseksi ryhdyn ja omiin lemppareihini vertaan, niin aivan alfredbrendelmäiseen fraasin kantavuuteen Kuvaja ei yllä. Mutta onhan hänen otteensa teokseen muutenkin erilainen.
Anna Kuvajan pianistiset vahvuudet ja persoonallisuus ovat siinä määrin poikkeuksellisia, hänen ajankäyttönsä sekä soinnin ja karakteritajunsa sen verran hienoja—aina niin vaikeaa leikillisyyttä myöten—että hänen ensilevyään voi lämpimästi suositella kaikille pianomusiikin ystäville. Se on virtaava kokonaisuus, jossa on riittävästi vaihtelevuutta hyvä resitaaliohjelman tapaan.
“Fluvial”. - Jean Sibelius: Neljä lyyristä kappaletta. Maurice Ravel: Jeux d’eau. Thomas Byström: Air russe varié. Franz Schubert: Sonaatti A-duuri D 959. - Anna Kuvaja, piano. (Alba, ABCD 386)
Kuuntele Uudet levyt 3.6.2016, toimittajana Ville Komppa.
