Hyppää pääsisältöön

Oopperailta Wienissä: Puccinin Tosca

Jonas Kaufmann (Cavaradossi) ja Angela Gheorghiu (Tosca)
Jonas Kaufmann (Cavaradossi) ja Angela Gheorghiu (Tosca) Kuva: Wiener Staatsoper / Michael Poehn Oopperailtoja

Tosca perustuu Victor Sardoun näytelmään, jonka pohjalta libreton laativat Giuseppe Giacosa ja Luigi Illica. Rooma nousee melkein yhdeksi henkilöhahmoksi teoksessa, joka kilpailee sijasta maailman suosituimpana oopperana.

Teoksen kolme päähenkilöä ovat oopperakirjallisuuden tunnetuimpia hahmoja. Floria Tosca on kuuluisa laulajatar, joka rakastaa kiihkeän mustasukkaisesti taidemaalari Mario Cavaradossia. Rooman häikäilemätön poliisipäällikkö Scarpia himoitsee Toscaa ja haluaa tuhota Cavaradossin, jonka poliittista toimintaa tasavaltalaisten puolella hän ei suvaitse. Jännitteet kolmiodraamassa johtavat dramaattisiin tapahtumiin ja kaikkien kolmen henkilön kuolemaan.

Ooppera tapahtuu Roomassa vuonna 1800 historiallisilla paikoilla. Niistä tunnetuimmat ovat San Andrea della Vallen kirkko, jossa oopperan ensimmäinen näytös tapahtuu. Toisessa näytöksessä ollaan Palazzo Farnesessa, jossa nykyään toimii Ranskan suurlähetystö. Kolmannen näytöksen tapahtumapaikka on San Angelon linna Tiber-joen varrella.

Poliittinen tausta

Toscan tarinan historiallinen ydin on italialaisten kuningasmielisten ja tasavaltalaisten välinen kiista 1800-luvun alussa.

Ranskan vallankumouksen vaikutukset heijastuivat myös Italiaan. Sen jälkimainingeissa vapaamielinen ja tasavaltalainen henki herätti innostusta. Napolin kuningaskunnan sodanjulistus Ranskalle aiheutti kuitenkin ristiriidan, jonka myötä poliittinen tilanne vaati uudelleen arviointia.

Ranskalaiset olivat vallanneet Rooman ja se oli julistettu Rooman kansantasavallaksi. Konsulina toimi tasavaltalainen Cesare Angelotti. Ranskalaiset marssivat edelleen etelään ja valtasivat Napolin, jonne myös perustettiin tasavaltalainen liittoutuma. Napolin kuningashuone lähetettiin maanpakoon Sisiliaan.

Napolin luhistuneen kuningaskunnan todellisin johtaja oli kuningatar Maria Carolina. Hän oli Itävallan keisarinnan Maria Theresian tytär ja Maria Antoinetten sisar. Maria Antoinette mestattiin Ranskan vallankumouksessa. Ei siis ihme, että Maria Carolina otti elämäntehtäväkseen sisarensa kuoleman kostamisen.

Maria Carolinan raivokas taistelunsa sotilasvaltaa vastaan kohdistui kaikkeen, mikä liittyi vallankumoukselliseen ajattelutapaan. Niinpä hän kokosi sotajoukon ja karkotti ranskalaiset Napolista. Lopulta joukot marssivat aina Rooman saakka ja valtasivat sen takaisin.

Bryn Terfel (Scarpia)
Bryn Terfel (Scarpia) Kuva: Wiener Staatsoper / Michael Poehn Oopperailtoja

Kuningatar Maria Carolina muutti Roomaan jätti miehensä maanpakoon Sisiliaan. Hän perusti salaiset poliisivoimat, joiden johtoon nimitti paroni Vitellio Scarpian. Keinoja kaihtamatta, apunaan tiedustelijoita ja vakoojia Scarpia etsi systemaattisesti vallankumouksellisia hirtettäväksi tai teloitettavaksi ja siitä siis on niin Sardoun näytelmässä, kuin Puccinin oopperassakin kyse.

Puccinin kolmas menestysooppera

Puccinin maailmanmaine säveltäjänä alkoi Manon Lescaut’n ensi-illasta vuonna 1893. Menestysputki jatkui kolme vuotta myöhemmin La Bohème - oopperalla. Kolmas Giacomo Puccinin menestysooppera oli jo Tosca. Sen ensi-ilta oli kustantaja Ricordin toiveen mukaisesti 14. tammikuuta vuonna 1900 Rooman Teatro Costanzissa.

Vuonna 1889 Puccini pyysi Giulio Ricordia anomaan lupaa käyttää Sardoun näytelmää luodakseen uuden oopperansa. Asia ei tällöin edennyt, mutta nähtyään näytelmän uudestaan 1895 Puccini oli entistä varmempi ideastaan. Sardou oli ehtinyt antaa oikeuden säveltäjä Alberto Franchettille, ja Luigi Illica oli jo kirjoittanut tälle libreton. Kuitenkin Franchetti, joka oli tyytymätön librettoon, oli helppo taivutella luopumaan oikeuksistaan. Libreton lopullinen kirjoittaminen annettiin Giuseppe Giacosan tehtäväksi. Lopulta lokakuussa 1896 Puccini sai käsiinsä koko libreton ja saattoi aloittaa sävellystyön. Se sujui kuten tavallista Puccinille, varsin rivakasti ja hän aloitti säveltämisen ensimmäisen näytöksen Te Deumista ja finaalista.

Jonas Kaufmann (Cavaradossi)
Jonas Kaufmann (Cavaradossi) Kuva: Wiener Staatsoper / Michael Poehn Oopperailtoja

Marraskuussa säveltäjä kirjoitti Ricordille, että kolmannesta näytöksestä on tulossa suurenmoinen. Säveltämisen aikana Puccini riiteli, kuten tapana oli, libretosta ja hänelle ei esimerkiksi kelvannut kidutuskohtauksessa libretistien Cavaradossille ehdottama aaria. Se ei sopinut Puccinin tarpeeseen säveltää uudenlaista verististä ooppera. Säveltäjä ei myöskään kelpuuttanut mukaan Cavaradossin ennen teloitusta lausumia jäähyväisiä taiteelle ja rakkaudelle, sillä ne Puccini koki liian filosofisiksi. Vasta kun säveltäjä oli soittanut katkelman E lucevan le stelle -aariasta, kummatkin libretistit vakuuttivat, että tekstiä pitää muuttaa tunteellisempaan suuntaan.

Puccini haki kaikin keinoin oikeata paikallistunnelmaa Toscaan. Tiedetään, että hän se takia kolmatta näytöstä suunnitellessaan kiipesi San Angelon linnan muureille ja kuunteli miten kirkkojen aamukellot sinne kuuluivat. Siksi tässä kohtauksessa orkesterissa soi sama e-sävel kuin kirkonkelloissakin.

Ensi-ilta ei sujunut ihan ongelmitta, sillä ennen esitystä oopperatalossa oli pommiuhka, josta säveltäjälle ei kerrottu mitään. Kaikki sujui kuitenkin suurin piirtein käsikirjoituksen mukaan. Ensi-illan vastaanotto oli erinomainen, jotkut kriitikot hieman nurisivat, mutta Corriere della Sera omisti Toscalle koko etusivunsa. Suuri yleisö rakasti Toscaa heti ja nurkumatta, ja niin tämän oopperan maailmanvalloitus alkoi.

Löytölapsesta tähtilaulajaksi

Floria Tosca oli löytölapsi, jonka suonissa virtasi mustalaisverta; tämä käy ilmi Sardoun draaman dialogista Cavaradossin ja Angelottin välillä. Tyttö oli elänyt täysin luonnontilassa ja paimentanut vuohia. Veronan benediktiininunnat ottivat hänet hoiviinsa ja opettivat lapsen lukemaan ja rukoilemaan.

Toscan ensimmäinen musiikinopettaja oli luostarin urkuri. Tyttö hyödynsi opintonsa niin tehokkaasti, että hän oli jo 16-vuotiaana pieni kuuluisuus, jonka laulua tultiin kirkollisina juhlapäivinä kuuntelemaan.

Säveltäjä Cimarosa, jonka eräs ystävä oli tuonut kuulemaan Toscan ääntä, sai tämän suostutelluksi oopperan palkeille. Asiasta paisui melkoinen kiista. Cimarosa hautoi salaliittoa ja luostari sotkeutui juonitteluihin. Roomassa otettiin kantaa puolesta ja vastaan kunnes lopulta itse paavi puuttui asiaan. Tosca tuli laulamaan hänelle, jonka jälkeen paavi oli lumoutuneena todennut: "Ole oma itsesi, tyttäreni. Tulet liikuttamaan ihmissydämiä niin kuin olet liikuttanut minuakin. Kun vuodatetaan ilon kyyneleitä, on sekin tapa palvella Jumalaa".

Neljä vuotta myöhemmin Tosca teki loisteliaan debyytin Giovanni Paisiellon oopperassa Nina, pazza per amore. Se kantaesitettiin 1789. Laulajan tie kulki myöhemmin La Scalaan, Napolin San Carlo -oopperaan ja La Feniceen. Floria Tosca oli aikansa suuri tähti.

Oopperan tapahtumat

I näytös

Rooman tasavallan konsuli Cesare Angelotti on onnistunut pakenemaan vankeudesta ja ilmestyy kirkkoon, jonne hänen sisarensa markiisitar Attavanti on kätkenyt sukukappelin avaimen. Angelotti löytää avaimen ja piiloutuu kappeliin.

Kirkon sakristaani on tarkastuskierroksella ja polvistuu rukoukseen. Samassa taidemaalari Mario Cavaradossi saapuu maalaustelineensä luo jatkaakseen madonnankuvan maalaamista. Sakristaani toteaa hämmästyneenä, että muotokuva muistuttaa naista, joka on monena päivänä käynyt kirkossa rukoilemassa. Cavaradossi tunnustaa, että tuntematon nainen on innoittanut häntä madonnan kuvan maalaamisessa.

Sakristaanin lähdettyä Angelotti ilmaantuu piilostaan ja luulee, että kirkko on tyhjä. Säikähdys muuttuu riemuksi, kun hän tunnistaa kohtaamansa miehen vanhaksi ystäväkseen Marioksi. Angelotti kertoo paostaan ja Cavaradossi lupaa auttaa häntä. Tilanne keskeytyy Cavaradossin Toscan äänen kuuluessa kirkon ulkopuolelta.

Jonas Kaufmann (Cavaradossi) ja Angela Gheorghiu (Tosca)
Jonas Kaufmann (Cavaradossi) ja Angela Gheorghiu (Tosca) Kuva: Wiwner Staatsoper / Michael Poehn Oopperailtoja

Cavaradossi kehottaa ystäväänsä piiloutumaan ja antaa hänelle eväskorinsa. Tosca saapuu ja syyttää miestä uskottomuudesta, sillä kuulemiensa äänien perusteella Tosca epäilee, että hänen rakastetullaan on ollut kirkossa salainen kohtaus toisen naisen kanssa. Cavaradossi saa Toscan epäluulon haihtumaan, kunnes tämä näkee kauniin madonnan kuvan ja tunnistaa siinä markiisitar Attavantin piirteet.

Vasta Cavaradossin vakuuttelut ja lupaus siitä, että hän maalaa madonnalle tummat silmät, saavat Toscan poistumaan kirkosta rauhoittuneena. Angelotti tulee ulos kappelista. Cavaradossi neuvoo hänelle tien syrjäiseen huvilaansa, salaiseen piilopaikkaan. Tykinlaukaus San Angelon linnakkeesta kertoo, että Angelottin pako on tullut ilmi. Molemmat miehet kiiruhtavat ulos kirkosta.

Sakristaani tuo tiedon Napoleonin tappiosta ja samanaikaisesti paikalle rientää kirkonpalvelijoita ja kuoropoikia. Yleinen riemu muuttuu äkkiä jäätäväksi hiljaisuudeksi, kun Rooman poliisipäällikkö Scarpia saapuu apuvoimiensa kanssa. Scarpia on päässyt vankikarkurin jäljille ja määrää tutkimaan kirkon joka sopen. Kappelista hän löytää markiisitar Attavantin viuhkan. Sitten hän panee merkille Cavaradossin maalaaman madonnan kuvan ja markiisittaren yhdennäköisyyden ja löytää vielä tyhjän eväskorin, jonka sisällön arvaa menneen Angelottin käyttöön.

Kun Tosca palaa kirkkoon, Scarpia ryhtyy virittämään hänelle ansaa. Hän näyttää Toscalle markiisittaren viuhkan todisteeksi Cavaradossin uskottomuudesta. Mustasukkaisen Tosca ryntää ulos ja lähtee saman tien Cavaradossin huvilalle. Scarpia käskee vakoojansa seuraamaan häntä. Kirkko täyttyy ihmisistä ja näytös päättyy mahtavaan Te Deumiin. Sen soidessa Scarpia vakuuttaa tuhoavansa Cavaradossin ja valloittavansa Toscan omakseen.

II näytös

Tapahtumapaikka on Scarpian huone Farnesen palatsissa ja on myöhäinen ilta.

Bryn Terfel (Scarpia) ja Jonas Kaufmann (Cavaradossi)
Bryn Terfel (Scarpia) ja Jonas Kaufmann (Cavaradossi) Kuva: Wiener Staatsoper / Michael Poehn Oopperailtoja

Scarpia aterioi odottaen tietoja Angelottin takaa-ajosta. Alakerrasta kuuluu musiikkia voitonjuhlasta. Tosca on mukana juhlassa laulamassa kantaattia ja Scarpia antaa käskyn kutsua laulajatar luokseen konsertin päätyttyä. Poliisiupseeri Spoletta saapuu ja kertoo, ettei vankikarkuri Angelottia ole löydetty. Cavaradossi on sen sijaan pidätetty Angelottin piilottamisesta epäiltynä. Scarpian alkaa kuulustella Cavaradossia, joka kiistää jyrkästi tietävänsä mitään karkurista.

Kantaattiesitys on päättynyt ja Tosca tuodaan Scarpian luokse. Cavaradossi varoittaa kiireesti häntä kertomasta Angelottin piilopaikkaa. Hetkeä myöhemmin Cavaradossi viedään viereiseen huoneeseen ja Scarpia antaa käskyn kiduttamalla kiristää hänet kertomaan tietonsa. Poliisipäällikkö aavistaa, että myös Tosca on selvillä Angelottin olinpaikasta. Pakottaakseen Toscan paljastamaan tietonsa Scarpia käskee kiduttamaan Cavaradossia vielä kovemmin ottein. Tosca kuulee rakastettunsa tuskanhuudot, vaipuu voimattomana sohvalle ja kertoo totuuden. Scarpia käskee lopettamaan kidutuksen ja uupunut Cavaradossi kannetaan huoneeseen.

Kun Scarpia käskee Spolettaa hakemaan Angelottin puutarhan kaivosta, Cavaradossi tajuaa Toscan paljastaneen salaisuuden ja kiroaa hänet. Samassa Scarpialle tuodaan viesti, jonka mukaan Marengon taistelun voittaja on vastoin aiempaa tietoa Napoleon Bonaparte. Voitonriemuisen Cavaradossin ilonpurkaus saa Scarpian raivostumaan ja määräämään hänelle kuolemantuomion, minkä jälkeen Cavaradossi raahataan ulos huoneesta.

Angela Gheorghiu (Tosca)
Angela Gheorghiu (Tosca) Kuva: Wiener Staatsoper / Michael Poehn Oopperailtoja

Scarpia pyytää Toscaa kanssaan illalliselle, jonka hän oli joutunut keskeyttämään. Kun Tosca kysyy rakastettunsa vapaaksi pääsyn hintaa, Scarpia toteaa, että Tosca itse on tämä hinta. Hän aikoo käyttää väkivaltaa Toscan valloituksessa, kun ulkoa alkaa kuulua rummunpärinää, joka ennakoi pian tapahtuvaa teloitusta. Kuuluisassa aariassaan tai rukouksessa Vissi d’arte epätoivoinen Tosca kysyy itseltään ja Jumalalta, miksi hänet, joka ei ole koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa, palkitaan näin julmalla tavalla.

Spoletta tuo tiedon Angelottin itsemurhasta ja haluaa tietää, miten Cavaradossin kanssa menetellään. Ratkaisun tekeminen siirtyy Toscalle, joka suostuu poliisipäällikön ehtoihin. Scarpia määrää toimenpantavaksi valeteloituksen tyhjillä panoksilla ja Tosca saa luvan käydä itse ilmoittamassa asiasta Cavaradossille. Tosca vaatii molemmille myös luvan poistua vapaasti Roomasta. Scarpian ryhtyessä kirjoittamaan kulkulupaa, Tosca huomaa pöydällä veitsen. Kun Scarpia lähestyy Toscaa sulkeakseen hänet syliinsä, tämä iskee veitsen miehen rintaan. Lyhyen kuolinkamppailun jälkeen Scarpia makaa hengettömänä lattialla. Tosca ottaa lupakirjan miehen kädestä. Hän asettaa kynttilät vainajan pään ympärille ja laskee krusifiksin tämän rinnalle. Ennen poistumistaan huoneesta Tosca sanoo Scarpiaa tarkoittaen: ”Ja hänen edessään vapisi koko Rooma!”.

III näytös

Aamuyö San Angelon linnassa.

Etäältä kuuluu lammaskatraan kellojen kilinää ja paimenpojan alakuloista laulua. Cavaradossi saapuu sotilasosaston saattamana tasanteelle, jossa vanginvartija odottaa. Tämä ilmoittaa Cavaradosille, että aikaa on vielä yksi tunti ja että pappi on käytettävissä. Cavaradossin ainoa toive on saada kirjoittaa muutama sana Toscalla mihin vartija suostuu. Kirjoittaminen kuitenkin keskeytyy, kun muistot menneistä onnen hetkistä täyttävät Cavaradossin mielen. Spolettan saattama Tosca kiirehtii liikuttuneen Cavaradossin luokse. Tosca näyttää kulkuluvan ja kertoo Scarpian kuolemasta. Cavaradossi ihmettelee, kuinka Toscan hellät kädet ovat pystyneet kylvämään kuolemaa. Sitten Cavaradossi saa kuulla valeteloituksesta tyhjillä panoksilla ja kuinka hänen on laukauksen hetkellä kaaduttava maahan ja näyteltävä kuollutta, kunnes saa Toscalta luvan nousta ylös.

Teloitusryhmä saapuu ja Cavaradossi talutetaan muurin eteen. Yhteislaukauksen kajahdettua hän vaipuu maahan. Spoletta peittää Cavaradossin viitalla ja poistuu sotilasosaston kanssa. Tosca odottaa hetkisen ja pyytää sitten Cavaradossia nousemaan, mutta huomaa kauhukseen miehen kuolleeksi. Epätoivoinen Tosca heittäytyy rakastettunsa ruumin päälle. Kauempaa alkaa kuulua ääniä, sillä Scarpian murha on tullut ilmi. Spoletta miehineen yrittää pidättää Toscan, joka nousee muurinharjalle ja heittäytyy alas syvyyteen, viimeisenä repliikkinään hän huudahtaa: "O Scarpia, avanti a Dio!" - Scarpia, tapaamme Jumalan edessä!

Juoniselosteen lähde: Suomen kansallisoopperan käsiohjelma

Esiintyjät

Floria Tosca - Angela Gheorghiu, sopraano
Mario Cavaradossi - Jonas Kaufmann, tenori
Paroni Scarpia - Bryn Terfel, bassobaritoni
Cesare Angelotti - Ryan Speedo Green, basso
Sakristaani - Alfred Sramek, baritoni
Spoletta - Benedikt Gobel, tenori
Sciarrone - Marcus Pelz, basso
Vanginvartija - Il Hong, basso
Paimen - Bernhard Sengstschmid

Wienin valtionooppera ja kuoro, joht. Jesús López-Cobos

Kuuntele Oopperailta Yle Radio 1 la 4.6. klo 19.03. Oopperanillan alussa ja väliajoilla Risto Nordell keskustelee illan teoksesta ja sen esityksestä oopperalaulajien Päivi Nisula ja Esa Ruuttunen kanssa.