Hyppää pääsisältöön

Voltairen ja Rameaun upea spektaakkeli

Myöhäisbarokin ykkösnimi ranskalaisessa oopperassa, Jean-Philippe Rameau jätti jälkeensä huomattavan tuotannon, jota edelleenkin vasta kaivetaan esiin. Nyt ensiesityksensä yli 260 vuoden tauon jälkeen saanut ooppera Le temple de la gloire eli Kunnian temppeli on paitsi ainoa toteutunut yhteistyö Rameaun ja legendaarisen Voltairen välillä, myös todella komea suuri ooppera, todellinen grand opéra. Les Agrémens -barokkiorkesteri ja Chambre de Namur -kuoro herättävät suuren teoksen henkiin innolla ja antaumuksella.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Valistuksen ja järjen palvelijana Voltaire koki aikansa oopperan lemmenseikkailuineen ja juonitteluineen vastenmieliseksi. Niinpä Kunnian temppeli on moraliteetti, joka kertoo neljä tarinaa siitä, kuinka puhdassydämisten Hall of Fameen päästään. On kai selvä, ettei Bacchusta sinne oteta vaikka hän haluaisikin, mutta ovet aukeavat suurelle sotasankarille, keisari Trajanukselle, kun tämä armahtaa vangiksi ottamansa vihollisen sotapäällikön.

Rameau tiesi mistä naruista vedellä musiikillaan; ja oopperan toiseen versioon hän teki myös muutamia myönnytyksiä mitä rakkausjuttuihin tulee. Siitä huolimatta teos ei suosiota nauttinut edes omana aikanaan. Nyt ranskalaisen barokin herätysliike on nostanut teoksen esiin upealla esityksellä: hienojen solistien, Chambre de Namur -kuoron ja Les Agrémens -orkesterin vauhdikkaan, värikkään ja innostuneen esityksen myötä Rameaun ja Voltairen spektaakkeli on hyvin viihdyttävä.

Rameaun musiikki on kauttaaltaan hienostunutta ja vaikuttavaa, mutta tässä oopperassa ja tällä levyllä vaikuttavimpia ovat orkesterin osuudet sekä upeasti soivat kuorot. Tänä kesänä Lumiere-festivaalillekin kahden viikon päästä Suomenlinnaan saapuva Les Agrémens sekä Chambre de Namur heittäytyvät Guy van Waasin johdolla spektaakkelin koko tunneskaalaan ääripäitä myöten. Solistit ovat hekin ihastuttavasti ilmaisussa sisällä. Naiset, Judith van Wanroij, Katia Velletaz ja Chantal Santon-Jeffery ovat upeita instrumentalisteja ja Alain Buet’n basso on vaikuttava—ehkä korkeintaan Matthias Vidalin tenori äityy paikoin huutoiseksi.

Jean-Philippe Rameau: La temple de la Gloire. - Judith van Wanroij, Katia Velletaz ja Chantal Santon-Jeffery, sopraano, Matthias Vidal, tenori, ja Alain Buet, basso, sekä Choeur de Chambre de Namur ja Les Agrémens, joht. Guy van Waas. (Ricercar, RIC 363)

Kuuntele Uudet levyt 3.6.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Taiteilijapari Sakari Oramon ja Anu Komsin elämysten ilta Berliinin filharmoniassa

    Suomalaistaiteilijat Berliinissä marraskuussa 2019.

    Berliini on elämysten kaupunki, huokasi Anja Lankinen onnellisena kaupungin kuulussa filharmonia-konserttisalissa 28. marraskuuta. Anja istui kuulijoiden joukossa, kun suomalainen taiteilijapari, kapellimestari Sakari Oramo ja sopraano Anu Komsi esiintyivät yhdessä Deutsches Symphonie Orchester Berlinin kanssa ja ohjelmassa oli mm. Magnus Lindbergin Accused.

  • Tölöläbin ja Elifantreen kiireetöntä kuulostelua

    Tölölabin ja Elifantreen kiireetöntä kuulostelua

    Jälkiminimalismi loi sillan muun muassa taidemusiikin ja popin välille avaten uusia sointimaailmoja, mahdollisuuksia ja suuntaviivoja. Tätä äänistöä tuotetaan kiinnostavaan tapaan etenkin Yhdysvalloissa, jossa kuilu ns. taide- ja populaarimusiikin välillä ei ole repeytynyt niin ammottavaksi kuin Euroopassa.

  • Juha Leinosen kamarimusiikki soi jämerästi

    Juha Leinosen kamarimusiikki soi jämerästi

    Säveltäjä Juha Leinonen (s. 1956) rakentaa teoksiaan usein jykevästi vyöryvän liike-energian sekä selkeästi piirtyvien musiikilisten hahmojen ja kokonaismuotojen varaan.