Hyppää pääsisältöön

Voltairen ja Rameaun upea spektaakkeli

Myöhäisbarokin ykkösnimi ranskalaisessa oopperassa, Jean-Philippe Rameau jätti jälkeensä huomattavan tuotannon, jota edelleenkin vasta kaivetaan esiin. Nyt ensiesityksensä yli 260 vuoden tauon jälkeen saanut ooppera Le temple de la gloire eli Kunnian temppeli on paitsi ainoa toteutunut yhteistyö Rameaun ja legendaarisen Voltairen välillä, myös todella komea suuri ooppera, todellinen grand opéra. Les Agrémens -barokkiorkesteri ja Chambre de Namur -kuoro herättävät suuren teoksen henkiin innolla ja antaumuksella.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Valistuksen ja järjen palvelijana Voltaire koki aikansa oopperan lemmenseikkailuineen ja juonitteluineen vastenmieliseksi. Niinpä Kunnian temppeli on moraliteetti, joka kertoo neljä tarinaa siitä, kuinka puhdassydämisten Hall of Fameen päästään. On kai selvä, ettei Bacchusta sinne oteta vaikka hän haluaisikin, mutta ovet aukeavat suurelle sotasankarille, keisari Trajanukselle, kun tämä armahtaa vangiksi ottamansa vihollisen sotapäällikön.

Rameau tiesi mistä naruista vedellä musiikillaan; ja oopperan toiseen versioon hän teki myös muutamia myönnytyksiä mitä rakkausjuttuihin tulee. Siitä huolimatta teos ei suosiota nauttinut edes omana aikanaan. Nyt ranskalaisen barokin herätysliike on nostanut teoksen esiin upealla esityksellä: hienojen solistien, Chambre de Namur -kuoron ja Les Agrémens -orkesterin vauhdikkaan, värikkään ja innostuneen esityksen myötä Rameaun ja Voltairen spektaakkeli on hyvin viihdyttävä.

Rameaun musiikki on kauttaaltaan hienostunutta ja vaikuttavaa, mutta tässä oopperassa ja tällä levyllä vaikuttavimpia ovat orkesterin osuudet sekä upeasti soivat kuorot. Tänä kesänä Lumiere-festivaalillekin kahden viikon päästä Suomenlinnaan saapuva Les Agrémens sekä Chambre de Namur heittäytyvät Guy van Waasin johdolla spektaakkelin koko tunneskaalaan ääripäitä myöten. Solistit ovat hekin ihastuttavasti ilmaisussa sisällä. Naiset, Judith van Wanroij, Katia Velletaz ja Chantal Santon-Jeffery ovat upeita instrumentalisteja ja Alain Buet’n basso on vaikuttava—ehkä korkeintaan Matthias Vidalin tenori äityy paikoin huutoiseksi.

Jean-Philippe Rameau: La temple de la Gloire. - Judith van Wanroij, Katia Velletaz ja Chantal Santon-Jeffery, sopraano, Matthias Vidal, tenori, ja Alain Buet, basso, sekä Choeur de Chambre de Namur ja Les Agrémens, joht. Guy van Waas. (Ricercar, RIC 363)

Kuuntele Uudet levyt 3.6.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.