Hyppää pääsisältöön

Tamminiemen saunassa

presidentti kekkonen vuonna 1976
Presidentti Kekkonen vuonna 1976 presidentti kekkonen vuonna 1976 Kuva: Matti Tapio Reinikainen Urho Kekkonen

Tamminiemen saunassa -sarjassa ollaan Suomen myyttisimmän saunan lauteilla. Luvassa on Urho Kekkosen presidenttiajan asioiden kulkua ja kuumimpia tarinoita, sekasaunan iloja, Nikita Hruštšovin kosteita löylyjä, sekä saunarauhan rikkojia - ja tietenkin saatanan tunareita.

"Kutsu Tamminiemen saunaan oli presidentin taholta erityinen suosionosoitus – tai ainakin sitä pidettiin sellaisena." - Johannes Virolainen, Vallankäyttö Kekkosen kaudella (Otava, 1986) -

”Onhan siitä tullut myytti, mutta on se oikeastikin kiehtovaa ja siinä on vieläkin sellaista, jota ei kovin tarkkaan tiedetä. Salaisia yhteydenpitojahan pantataan pitkään. Samoin sitten lännestä, Kekkosella oli vastaavia suhteita britteihin ja tässäkin saunassa on viskiä juotu aikalailla eikä näistä tiedetä juuri mitään. Stalinhan ei missään tapauksessa olisi tullut tänne saunomaan. Nikita Hruštšov päätti tänne tulla ja siitä tuli sitten Moskovassa sanomista.” – poliittisen historian professori Kimmo Rentola -

”Kekkonen oli todella taitava palkitsija. Tamminiemen sauna oli yksi palkitsemismuoto. Minä olen tärkeä ihminen, minut on kutsuttu saunomaan Tamminiemeen. Kekkosen saunaseurueen koostumushan on vaihdellut aikojen myötä. Ehkä enemmän 1950-luvun lopulla ja -60-luvulla se on ollut politikoimisen väline. 1970-luvulle tultaessa näyttäisi siltä, että saunaseurue on yhä enemmän ollut vanhaa kaveriporukkaa, jossa on muisteltu vanhoja ja heitetty vitsiä ja löylyä.” - historioitsija Timo J. Tuikka -

”Tärkeä traditio joka lauantaisessa saunomisessa oli radiouutisten kuunteleminen pukuhuoneessa. Itse saunassa istuttiin aluksi ihan hiljaa. Presidentti ei heittänyt löylyä, joku muu seurueesta aina hoiti sen. Vuonna 1970 Englannin prinssi Philip kävi täällä saunomassa ja vasta kello kahden aikaan yöllä prinssi Philip oli sitten kotiutunut. Siitä on Kekkosen päiväkirjassakin merkintä. Oli ollut iloinen veikko kuulemma.” – vastaava opas Mervi Saarenmaa -

”Urho Kekkonenhan teki Italiaan ja Roomaan useita niin työ- kuin lomamatkoja. Vuoden 1950 matkasta raportoitiin kuitenkin Ulkoministeriön virkamiesten kesken erittäin huolestuneesti. Italian lehdistölle oli jostain vuotanut tieto, että pääministeri Kekkosen mukana ollut hyvin komea nainen ei ollutkaan yksiselitteisesti vain se tulkki, jollaisena hänet oli kuvattu. Italian lehdet sitten julkaisivat näitä kuvia, ja siinä oli aivan selkeästi sitten skandaalin käryä.” – Euroopan historian dosentti Liisa Suvikumpu -

”Harvassa paikassa Suomessa voi olla poliittisen historian kannalta pyhemmässä paikassa kuin Tamminiemen saunassa. Jos käyt katsomassa missä Stalin eli, niin sekin on vaatimaton puitteiltaan. Kun on todella valtaa, niin ei tarvitse prameilla. Kuten Kekkonenkin Tamminiemessä, niin silloin voi tyytyä suhteellisen vaatimattomiin oloihin. ” –emeritusprofessori Timo Soikkanen -

”Lastenkutsuilta mieleen on jäänyt tietenkin Kekkosen henkilö. Hän oli vielä silloin vuonna 1969 hyvissä voimissa, samoin kuin vuonna -76. Hänen hahmossaan oli jotain niin eleganttia ja jäntevää, itsestään selvää, että minulle hänestä tuli aina mielikuva pantterista. Hänen kanssaan ei päässyt kovin pitkään puhumaan. Minulla on se käsitys, että hän hyvin mielellään kuunteli vieraitaan. Kekkonen oli utelias, vaikka oli itse poliittisesti toista maata.” –toimittaja-kirjailija Yrsa Stenius -

”Aina kun meillä oli presidentinvaalit kylmän sodan aikaan, niin Neuvostoliitto halusi varmistaa, että Suomi pysyy jollakin lailla siinä etupiirissä, poliittisen vaikutuspiirin ääressä. Meillä jännittävästi vuoden 1956 vaalien edellä jatkettiin YYA-sopimusta eli etupiirisopimusta presidentti Paasikiven toimesta. Noottikriisin varjossa, jossa oli kyse YYA-sopimuksen soveltamisesta, hoidettiin vuoden 1962 vaalit. Edelleen, kun presidenttikysymys aktualisoituu 1970-luvun alussa, niin YYA-sopimusta jatketaan.” – poliittisen historian dosentti Mikko Majander –

”Meillä kotona puhuttiin aina Urkista. Se ei johtunut siitä, että vanhempani olisivat äänestäneet maalaisliittoa, eivät todellakaan. Mutta varsinkin isäni kunnioitti Kekkosta. Se ei liittynyt millään tavoin puoluepolitiikkaan vaan siihen, että isäni oli kylmän sodan kasvatti ja todella arvosti sitä, että oli presidentti, joka meni suoraa päätä Moskovaan ja järjestää asiat täysin suvereenisti. Isä kyllä ymmärsi ne ristiriidat, jotka idänsuhteisiin sisältyivät.” – tietokirjailija Anna Kortelainen -

”Urho Kekkosen tavoin, saunominen oli ilmeisen mieluista puuhaa myös Sylvi Kekkoselle. Hänellä saunakaverit olivat läheisiä ystäviä eli saunaan ei kutsuttu ihan ketä tahansa. Nimiä, joita saunakavereina on ollut, olivat mm. Hertta Kuusinen, Vappu Tuomioja, Maija-Liisa Heini, Aili Palmén ja Palménin yhteydessä Sylvin saunaseurasta löytyy kerran myös nimi Anita Hallama. Aili Palménin ja Anita Hallaman kanssa saunottuaan Sylvi oli sanonut, ettei heidän kanssa liiallisen löylynheiton takia enää sauno. ” – tietokirjailija Anne Mattsson -

”Olen minä täällä Tamminiemessä presidentti Kekkosen tavannut niin, että hän on tullut lenkiltä kun meillä oli tapaaminen. Kekkonenhan oli pitkä hoikka kaveri, jonka ruumiinrakennekin oli jo sellainen, jolle voimalajit eivät olleet tyypillisimpiä. Juoksut ja hypyt olivat hänelle luonteenomaisimpia. Hänhän puhuikin usein siitä kuinka urheilussa ylitetään itsemme. Se kuvaa yksilöurheilua parhaalla mahdollisella tavalla. Yksilöurheiluhan oli keskeinen osa hänen luonteenpiirrettään.” – kansanedustaja Ilkka Kanerva -

Tamminiemen saunassa -sarjan pääkuva
Tamminiemen saunassa -sarjan pääkuva Kuva: Kuva: Yle, Kekkosen saunakuva Matti Tapio Reinikainen tamminiemen saunassa -sarja
Kommentit
  • Emme ymmärrä eläinten kieltä

    Eläimet ovat älykkäämpiä kuin olemme aiemmin uskoneet

    Käsitys ihmisen ylivertaisuudesta muuhun luomakuntaan nähden murenee sitä mukaa, kun tutkimus osoittaa eläinten ajattelun ja tunne-elämän paljon monipuolisemmaksi kuin olemme aiemmin uskoneet. Aivojen koko tai kädellisyys eivät korreloikaan älykkyyttä. Tai ainakin se riippuu siitä miten älykkyys määritellään. Monet eläimet ovat taitavia ongelmanratkaisijoita.

  • Avaruusromua: Kadonneen masternauhan arvoitus

    Sen piti olla selvä juttu: levy äänitetään ja julkaistaan.

    Sen piti olla ihan selvä juttu. Ensin levy äänitetään ja sitten se julkaistaan. Oli vuosi 1978. Oltiin Frankfurtissa Saksassa, kuuluisassa Panne-Paulsen -studiossa, jossa Robert Schroeder oli äänittämässä ensimmäistä levyään. Tuottajan pallilla istui itse Klaus Schulze, jonka uudella levymerkillä albumi oli tarkoitus julkaista. Kaikki näytti hyvältä, mutta albumi Harmonic Decadence julkaistiin vasta 40 vuotta myöhemmin. Mitä tapahtui? Toimittajana Jukka Mikkola

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri