Urbaanilegendan innoittamina perustimme Prisma Studiossa hampurilaislaboratorion kesällä 2013. Jätimme 7 hampurilaista huoneenlämpöön kaapin päälle, laitoimme vielä yhden takin taskuun ja annoimme ajan kulua. Nyt samaiset hampparit – tai se mitä niistä on vielä jäljellä – täyttävät jo 3 vuotta ja näyttävät oikein hyvältä! Miksi pikaruokaravintolan hampurilainen ei pilaannu? Onko sämpylöiden väliin säilötty jokin hirvittävä salaisuus?
Edes sula kupari ei pysty hampurilaiseen
Alun perin hampurilaislabramme sai innoituksensa pienestä uutisesta keväältä 2013. Siinä kerrottiin kerrottiin amerikkalaismiehestä, joka oli unohtanut hampurilaisen takkinsa taskuun 14 vuodeksi eikä se mennyt miksikään. 14-vuotias hampurilainen esiintyi jopa televisiossa rapakon takana. Mies itse oli vakuuttunut siitä, että syy on nimenomaan säilöntäaineissa. Hän käyttää purilaistaan vakuuttaakseen ihmiset siitä, ettei tällaista roskaruokaa kannata syödä.
Yhdysvaltalainen valokuvaaja Sally Davis aloitti vuonna 2010 Happy Meal –projektin, jossa hän on kuvannut saman lastenaterian hampurilaista ja ranskalaisia eikä niissäkään näy mitään vanhenemisen merkkejä.
Näyttää siltä, että ainoa asia, joka säilyy vielä paremmin kuin pikaruokaravintolan hampurilainen, on niitä dokumentoivat netti-ilmiöt. Ja niissäkin panokset ja väitteet vain kovenevat!
Maaliskuussa Tito4re latasi YouTubeen videon, jossa hampurilaiset uhmaavat muutakin kuin aikaa. Edes sula kupari ei pysty niihin! Ovatko hampurilaiset oikeasti ikuisia ja käytännössä tuhoutumattomia?
Miksi hampurilainen ei pilaannu?
Palataan ajassa taaksepäin. Hampurilaislaboratorion alussa meillä oli kaksi isoa kysymystä. Onko hampurilaiset pumpattu niin täyteen säilöntäaineita, että säilyvät ikuisesti? Vai ovatko ne ravitsemuksellisesti niin tyhjiä, etteivät kelpaa mikrobeillekaan? Molempiin väitteisiin törmää usein verkkokeskusteluissa.
Päivien, viikkojen ja kuukausien aikana pääsimme testaamaan erilaisia teorioita, jotka voisivat selittää hampurilaisten pitkäikäisyyden. Pikaruokaravintolan hampurilaisten rinnalle teimme omatekoiset verrokit ravintolan tuoteselosteessa mainitsemista raaka-aineista.
1) säilöntäaineet
Jos pitkäikäisyyden syy olisi säilöntäaineissa, omatekoiset hampurilaisemme pilaantuisivat, koska ne oli tehty ilman säilöntäaineita. Toisaalta samoin kävisi myös pikaruokaravintolan hampurilaisen pihville yksin lautasella, koska hampurilaisessa on tuoteselosteen mukaan säilöntäaineita vain sämpylässä ja suolakurkussa.
2) suola
Suolaus on perinteinen säilömistapa, siksi se oli toinen mahdollinen selitys. Jos pitkäikäisyyden syy olisi suolassa, ilman suolaa valmistettu hampurilainen pilaantuisi.
3) kuivuminen
Ehkä hampurilaiset ehtivät kuivua ennen kuin ne pilaantuvat. Jos tämä olisi pitkäikäisyyden syy, tiiviisiin muovipusseihin pakatut hampurilaiset pilaantuisivat kyllä.
4) kääre
Jos säilymisen salaisuus olisikin kääreessä, ilman käärettä jätetty hampurilainen pilaantuisi.
Onko hampurilaiset pumpattu niin täyteen säilöntäaineita?
Aika ei kohdellut kaikkia hampurilaisiamme yhtä hellästi. Tiiviissä pussissa hampurilaiset pilaantuivat nopeasti. Pussiin suljettuna omatekoinen hamppari homehtui jo viikossa ja pikaruokaravintolan hampurilainen vähän hitaammin, kolmessa viikossa.
Suolalla ei näyttänyt olevan mitään merkitystä hampurilaisten säilymisessä, sillä myös suolaton hampurilainen säilyi yhtä hyvin kuin muut. Myöskään kääreellä – tai sen puuttumisella – ei näyttänyt olevan vaikutusta. Oli siis jäljellä enää kaksi selitysvaihtoehtoa: säilöntäaineet tai kuivuminen. Näistä jälkimmäinen oli jo saanut lisävahvistusta siitä, että pussissa hampurilaiset pilaantuivat nopeasti.
Kun hampurilaiset olivat reilut 6 kuukautta vanhoja, ne vietiin Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselle tutkittaviksi. Leikattaessa hampurilaisen pihvi hajosi veitsen alla rapsahtaen kuin pipari. Tutkijat alkoivat kallistua kuivumisen kannalle.
Miksi kuitenkin omatekoiset hampparimme, jotka olivat täsmälleen samankokoisia ja -painoisia kuin pikaruokaravintolasta ostetut, olivat jo aikoja sitten pilaantuneet lautasella huoneenlämmössä? Olisiko syynä sittenkin ne paljon parjatut säilöntäaineet?
Elintarvikemikrobiologian asiantuntija Per Saris toppuutteli hyppäämästä asioiden edelle.
- Veikkaan, että itsetehty pihvi oli paksumpi, ja varsinkin itsetehdyt sämpylät olivat paksumpia, kosteampia tai ehkä tiiviimpiä, jolloin hampurilainen kuivui hitaammin. Näin hampurilaisessa ehti päästä mikrobiologinen toiminta kunnolla käyntiin ja kun se pääsee käyntiin, niin mikrobiologinen toiminta tuottaa vettä ja silloin ne kasvaa vain enemmän ja enemmän, kosteutta tulee lisää ja lisää ja lopulta hampurilainen on ihan kunnolla pilalla, selittää elintarvikemikrobiologian professori Per Saris Helsingin yliopistosta.

Myös kysymys siitä, ovatko pikaruokaravintolan hampurilaiset ravitsemuksellisesti niin tyhjiä, etteivät kelpaa mikrobeillekaan, sai vastauksen.
- Kyllähän te huomasitte itsekin, että kun hampurilaisen laittaa pussiin, niin kyllä se kelpaa mikrobeillekin. Tämähän on ruokaa – homeillekin, Saris naurahti.
Ovatko hampurilaiset oikeasti ikuisia ja tuhoutumattomia?
Prisma Studion hampurilaiset – ne kaksi, jotka selvisivät studiokuvauksista – jatkavat oleiluaan toimituksen kaapin päällä. Tänään niillä on kolmisvuotissynttärit! Eikä niille enää mitään tapahdukaan, ellei sitten joku luule niitä roskiksi ja heitä pois.

Selitys säilymiselle ei loppujen lopuksi ollut kovin kohauttava eikä siitä pääse repimään skandaaleja. Hampurilaiset yksinkertaisesti kuivuivat. Kun neste pääsi haihtumaan, niissä ei ollut kasvupohjaa mikrobeille. Ne siis tavallaan muumioituivat.
Mutta entäs se sula kupari? Jos hampurilainen ei tuhoudu, vaikka sen päälle kaadetaan yli 1000-asteista kuparia, niin eikö se ole jo todella luonnotonta? Ja mitä sellainen ruoka voi tehdä ihmisen ruoansulatusjärjestelmälle? Tätä on kauhisteltu tänä keväänä.
Huhut pikaruokaan lisätyistä oudoista kemikaaleista saattoivat saada tästä taas lisäpontta, mutta totuus on, että hamppari selviää kuparisuihkussa kiitos Leidenfrost-efektin. Kun sula kupari osuu paljon viileämpään ja kosteaan hampurilaiseen, niiden väliin syntyy ohut höyrykalvo, joka suojelee hampurlaista ja saa kuparipisarat pompahtamaan pois.