Hyppää pääsisältöön

Maisteri Lindgren esitelmöi: Masentunut Rossini

Säveltäjä Gioachino Rossini
Säveltäjä Gioachino Rossini Gioachino Rossini,Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä

Maisteri Lindgren palaa taas Yle Radio 1:n taajuudelle keskiviikkoisin pitämään esitelmiä musiikista – ja siinä sivussa elämästä yleensä. Ensimmäisenä Maisterin suurennuslasin alle päätyy italialaisen oopperan mestari, suuri humanisti, herkuttelija ja hermoheikko humoristi Gioachino Rossini.

Gioachino Rossini kirjoitti kaikki noin 39 oopperaansa ennen kolmattakymmenettä ikävuottaan ja vetäytyi sen jälkeen eläkkeelle. Eläkepäivinään hänellä oli hyvää aikaa omistautua mielipuuhalleen syömiselle, matkustaa levottomana ympäri Eurooppaa ja hoitaa puutarhansa soittimien muotoisia kukkaistutuksia rakkaan papukaijansa seurassa.

Viimeisen 13 elinvuotensa aikana Rossini järjesti lauantaisin Pariisin-kodissaan illanviettoja, joihin vieraille lähetettiin kirjalliset kutsut ja heidän odotettiin niihin myös kirjallisesti vastaavan. Illanvietoissa pääosassa olivat ruoka ja musiikki, milloin isännän oma ja milloin jonkun toisen säveltäjän. Säveltäjiä tilaisuuksissa ramppasikin tiheään, ja Rossini tuli kätelleeksi läpi käytännössä koko länsimaisen taidemusiikin historian Beethovenista Wagneriin. Kaikki halusivat tavata kunnianarvoisan säveltäjän.

Viimeisten vuosien sävellyksiään itseironinen mestari kutsui Vanhuuden synneiksi. Nuoruuden synteinä voi ehkä pitää erinäisten alkusoittojen, aarioiden tai kokonaisten näytösten kopioimista oopperasta toiseen. Rossinin nuoruuden aikoihin se ei oikeastaan haitannut, sillä eihän kukaan voinut Roomassa tietää, minkälaista musiikkia oli kuultu edellisenä päivänä Napolissa.

Maisteri Lindgren tarjoilee esitelmänsä lomassa valittuja katkelmia Rossinin teoksista, jotka olemme kattaneet tähän kokonaisuudessaan. Olkaa hyvät ja käykää pöytään!

Pieni juhlallinen messu ei ole pieni eikä juhlallinen, ja kaikkein vähiten se on uskonnollinen, vaikka katolisen messun tekstiä käyttääkin.”

“Lauantain illanvietoissa kuultiin paljon Mozartia, Palestrinaa ja Pergolesia, mutta myös uudempaa musiikkia, kuten kohtauksia Verdin oopperoista. Rossinin suosikki näistä oli Rigoletto, ja usein kuultiin sen lopusta kvartetto – joka onkin eräänlainen oopperan huipennus. Neljä ihmistä, kaksi eri paikkaa, neljä erilaista tunnetilaa ja täydellinen harmonia.”

“Tämän Metastasion runon Mi lagnero tacendo (Riudun hiljaa vaieten) Rossini sävelsi noin 12 kertaa. Kuvitelkaa tähän Cecilia Bartolin pianistiksi suunnattoman lihava Gioacchino Rossini, tumma tupee päässään, tarkkaillen yleisöä suurilla pulleilla silmillään hieman nauraen.”

“Rossinista ei koskaan tiedä, onko hän tosissaan. Aika usein on helppo tietää, että hän ei ollut tosissaan, kuten silloin, kun hän sävelsi tämän saman Metastasion runon niin, että laulajalla on vain yksi sävel.”

“Oopperan Ciro in Babilonia ensiesityksessä laulanut sopraano oli Rossinin mielestä kelvoton laulaja, lisäksi hirvittävän ruma, mutta kun säveltäjä oikein tarkkaili laulajatarta suopein aistein, hän havaitsi, että sopraano osasi laulaa yhden sävelen kauniisti ollen tämä sävel yksiviivainen b. Niinpä aariassa oli hyödynnettävä tätä laulajattaren parasta puolta.”

G. Rossini: “Kaikki paitsi pitkästyttävä musiikki on hyvää.”

"Esimerkiksi Le Comte Ory -oopperan ensimmäinen näytös on yhtä duettoa lukuun ottamatta
kokonaan kopioitu oopperasta Matka Reimsiin. Erinomainen tietokilpailukysymys olisikin seuraava, jonka esitän. Mistä oopperasta?"

“Rossini kärsi unettomuudesta, ajoittain jopa ruokahaluttomuudesta, itki helposti ja usein, pelkäsi taivaan putoavan niskaansa eikä voinut sietää modernin ajan tyhjänpäiväisiä keksintöjä, kuten höyryjunaa. Matka Antwerpenistä Brysseliin junalla jätti trauman, jota säveltäjä pilkkasi Vanhuuden syntien pianokappaleessa.”

“Oli aika, jolloin Rossinista tuntui, että hänen ainoa tehtävänsä oli säveltää musiikkia kuolleiden muistoksi. Joitain tahteja hautajaislauluun syntyi hyvän ystävän, ranskalaisen grand operan mestarisäveltäjä Giacomo Meyerbeerin kuoltua.”

“Wagner, kuten Verdi, ymmärsi, että tämä masentunut ja musiikkiin kyllästynyt kollega oli sirotellut sinne tänne oivallisia siemeniä. Niin oivallisia, että niistä hyötyivät niin Verdi kuin Wagnerkin. Esimerkiksi tämä Mooses ja faarao -oopperan preludi oli Wagnerin mieleen.”

“Rossinin Pieni juhlamessu puhkeaa kukkaansa vasta orkesteriversiossa. Se on suunnattoman hienoa musiikkia, kerta kaikkiaan, enkä keksi yhtään syytä, miksi sitä ei soitettaisi jokaisena karkauspäivänä kaikkialla Suomen pulskasti voivan orkesterimaailman pyhätöissä sen kunniaksi, että on kerrankin Rossinin syntymäpäivä.”

G. Rossini: ”Syöminen, rakastaminen, laulaminen ja ruoansulatus ovat itse asiassa koomisen oopperan ELÄMÄ neljä näytöstä, ja ne kiitävät kuin kuplat samppanjapullossa. Jokainen, joka antaa niiden särkyä nauttimatta niistä, on täydellinen typerys.”

Kuuntele Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä Yle Radio 1:ssä kesäkeskiviikkoisin klo 11 ja uusintana sunnuntaisin klo 14.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.