Hyppää pääsisältöön

Tiedostamaton stressi sairastutti Hennan: ”Kuin olisin elänyt jossain askeettisessa vankilassa”

Henna Haapala grafiittiseinän edessä.
Henna Haapala grafiittiseinän edessä. Kuva: Yle, Tero Kyllönen Akuutti,stressi,henna haapala

Alitajuiset muistot piinasivat Henna Haapalaa vuosien ajan. Unettomuus ja ahdistus veivät elämänilon, vaikka päällisin puolin elämä oli mallillaan: ihana perhe, koti ja opettajan ammatti. Oivallus avasi lopulta oven uuteen elämään.

Tarina vie lapsuuteen. Henna on vain muutaman kuukauden ikäinen vauva, kun hänen äitinsä sairastuu masennukseen ja joutuu lopulta sairaalahoitoon.

– Hän oli siellä melkein puoli vuotta. Äiti kuitenkin toipui ja oli kotona monta vuotta. Sitten skitsofrenia alkoi oireilla.

Vanhemmat erosivat Hennan ollessa 7-vuotias.

– Eron aikoihin äiti oli jo todella huonossa kunnossa psyykkisesti. Hetkeä myöhemmin tuli ajankohtaiseksi uusperheen kuvioihin tottuminen. Otin varsinkin tuon uusperheasian aika raskaasti.

Äiti kuitenkin toipui ja oli kotona monta vuotta. Sitten skitsofrenia alkoi oireilla.

Ongelmista huolimatta Henna muistaa lapsuudestaan myös paljon hyvää.

– Isä piti huolta, ja naapurissa oli mummu, korvaamaton apu. Hän hoiti minua vauvana isän apuna ja oli tukena aina aikuisuuteen saakka.

Teini-iässä Henna alkoi kuitenkin kokea epämääräistä ahdistusta, eikä uni ottanut tullakseen.

– Koin olevani yksin ja hädissäni, avuton, hän kuvailee.

15-vuotiaan ongelmat ratkaistiin määräämällä nukahtamislääkkeet. Toki satunnaista keskusteluapuakin tarjottiin.

– Välttelin lääkkeitä, mutta aina silloin tällöin niihin turvauduin. Lukioajasta selvisin ihan hyvin.

henna haapala
henna haapala Kuva: Yle, Tero Kyllönen henna haapala

Lukion jälkeen Henna pääsi opiskelemaan toimintaterapiaa, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen hän vaihtoi opiskelupaikkaa. Suomen kielen opinnot etenivät aikataulussa, vaikka unettomuus ja ahdistuksen tunne olivat pahentuneet pian opiskelupaikkakunnalle muuton jälkeen.

– Olin usein ahdistunut. Enkä oikein tiennyt miksi, hän muistelee.

Henna päätti hakeutua psykoterapiaan. Viikoittaista terapiaa hän piti turvasatamana, jossa sai käsitellä lapsuudesta kumpuavia muistoja ja ahdistusta.

Ahdistusmöykkyä kuvailin Harry Potterissa kuvatuiksi Ankeuttajiksi. Se imi kaiken valon ja hyvän tullessaan.

– Ahdistusmöykkyä kuvailin Harry Potterissa kuvatuiksi Ankeuttajiksi. Se imi kaiken valon ja hyvän tullessaan. Ahdistus tuli ja meni ilman järkevää, loogista syytä. Ahdistuksesta toki seurasi pelko, että sairastun kuten äitinikin. En yhtään saanut yhteyttä siihen, että mikä ahdisti.

Psykoterapian tuomasta avusta huolimatta Henna koki jääneensä vaille konkreettista työkalua, miten vaikeita muistoja ja ahdistusta voisi hoitaa.

Niinpä elämä ja sen suorittaminen jatkuivat kutakuinkin entiseen tapaan myös terapian päättymisen jälkeen, vaikka tiettyjä toimintamalleja Henna pyrkikin muuttamaan.

– Koin syyllisyyttä siitä, että tiesin miten olisi hyvä toimia. Että en vaatisi itseltäni ja muilta liikoja. Mutta aina en kyennyt siihen.

Päällisin puolin kaikki oli kuitenkin hyvin, ja Henna valmistui äidinkielenopettajaksi.

henna haapala
henna haapala Kuva: Yle, Tero Kyllönen henna haapala

Esikoisen syntymän myötä Hennan tila muuttui. Ahdistus vaihtoi muotoaan, mutta fyysiset oireet pahenivat entisestään.

– Tuolloin ahdistus ei tullut odottamallani tavalla. Sain nukuttua silloin kun vauva ei itkenyt, eivätkä Ankeuttajat tulleet. Mutta toisaalta: minun kehoni petti, hän puntaroi.

Oudot oireet, kuten jalkojen puutuminen, saivat Hennan todella huolestumaan. Äitiyttä varjostivat myös jatkuvat rintatulehdukset. Ja jo niin tutuksi tullut murehtiminen.

Murehdin esimerkiksi sitä, että lapsi sairastuu. Vaikka siihen ei ollut mitään järkevää syytä.

– Murehdin esimerkiksi sitä, että lapsi sairastuu. Vaikka siihen ei ollut mitään järkevää syytä.

Fyysisiin oireisiin Henna haki apua lääkäristä.

– Olin kiertänyt lääkäreitä jo vuosia, mutta vauvan synnyttyä aktivoiduin uudelleen kun vointi paheni.

Vuoden mittaiseksi venyneen lääkärikierroksen tuloksena oli lopulta neuroborrelioosidiagnoosi. Osa oireista selittyi punkin puremalla, joka oli jäänyt havaitsematta. Borrelioosin hoitoon tarkoitetut lääkkeet eivät kuitenkaan parantaneet raskasta mieltä ja Henna tarttui toimeen.

– Ajattelin, että en murehtimalla ainakaan tästä selviä. Pidin ahkerasti kiitollisuuspäiväkirjaa. Mutta eivät ne kiitollisuusharjoituksetkaan auttaneet.

henna haapala
henna haapala Kuva: Yle, Tero Kyllönen henna haapala

Yhtenä päivänä naapuri vinkkasi Hennalle kirjasta, jonka oli itse lukenut. Kirjan kirjoittaja on psykologian ja luonnonlääketieteen tohtori Alexander Loyd, ja kirjan nimi Paranemisen avain.

– Luin kirjan ja aloin tehdä siinä olevia rentoutumisharjoituksia. Elämä muuttui sen myötä valoisammaksi.

Henna koki kirjan sanoman omakseen ja päätyi lopulta opiskelemaan kirjan oppeja. Puoli vuotta sitten hän valmistui toisena suomalaisena Loydin oppien mukaiseksi stressinhallintavalmentajaksi. Nyt Henna kokee ymmärtävänsä, mistä Ankeuttajat hänen elämäänsä ovat tulleet.

– Solumuisti on muisto, joka on tallentunut meihin. Siis ei aivoihin, vaan jokaiseen soluun. Asiaa on tutkittu, ja monet tieteilijät uskovat, että muistot eivät ole vain tietyssä kohtaa, vaan joka puolella meitä, sanoo Henna.

Asiaa on tutkittu, ja monet tieteilijät uskovat, että muistot eivät ole vain tietyssä kohtaa, vaan joka puolella meitä.

Muun muassa kehitysbiologi Bruce Lipton puhuu tämän teorian puolesta, ja uskoo, että ihminen voi vaikuttaa välillisesti perimäänsä. Toisin sanoen asiat eivät tapahdu vääjäämättä, vaikka ne olisivatkin geeneihimme kirjoitettuna. Solumuistin negatiiviset muistot voivat hänen mukaansa aiheuttaa meille jatkuvan stressitilan. Ja jatkuvan stressin tiedetään poikivan sairauksia. Tähän uskoo myös Henna.

– Tätä nykyä suurin osa terveysalan tutkijoista on samaa mieltä siitä, suurimpaan osaan sairauksia on yksi syy, ja se on stressi. USA:n terveysministeriön alainen Centers for Disease Control -järjestössä ollaan sitä mieltä, että vähintään 90 % sairauksista johtuu stressistä.

Jatkuva stressin vaikutukset ovat jo yleisesti tunnettuja. Kun ihminen on henkisesti kuormittunut pitkään, ei immuunipuolustus pääse toimimaan normaalisti, ja olemme alttiimpia saamaan fyysisiä oireita.

Mutta palataan vielä niihin tiedostamattomiin muistoihin, joiden Henna uskoo vaikuttaneen hänen elämäänsä.

– 90 % meidän muistoista on alitajuisia, tiedostamattomia. Me voimme olla stressitilassa niin, että emme edes huomaa sen aiheuttajaa, kertoo Henna ja viittaa edelleen Liptonin tutkimuksiin.

henna haapala
henna haapala Kuva: Yle, Tero Kyllönen henna haapala

Oivallusten myötä Hennan elämä on muuttunut valoisammaksi.

– Nyt kun voin paremmin, näen omia ajatusvyyhtejäni, joita en silloin hoksannut ollenkaan. Pidin itseäni arvottomana ja koin valtavaa syyllisyyttä pienistäkin asioista. Elin aika askeettista elämää, enkä sallinut itselleni iloa. Koin, että olen jotenkin huonompi kuin muut enkä juuri käynyt missään, kertoo Henna ja mainitsee, että missään vaiheessa hänellä ei diagnosoitu masennusta.

– Olin sitä mieltä, että henkisesti voin aivan hyvin, kunhan saisin tämän fyysisen puolen kuntoon. Olin aivan sokea näille ajatusmalleille. Se itsearvostus, elämänilo, rauhan ja kiitollisuuden tunne elämästä ja tästä perheestä, joka minulla on, se on jotakin semmoista mitä en tiennyt edes olevan olemassa.

Olin sitä mieltä, että henkisesti voin aivan hyvin, kunhan saisin tämän fyysisen puolen kuntoon. Olin aivan sokea näille ajatusmalleille.

Jälkikäteen Henna ajattelee omien tiedostamattomien esteiden tehneen hänen elämästään myös kovin värittömän.

– Aivan kuin olisin elänyt jossakin askeettisessa vankilassa ja päässyt ulos puutarhaan ja tajunnut, että hei, tämmöistäkin voi olla. Ei tarvitse vain vettä ja leipää syödä. Olin itse itseni siihen tuominnut – tiedostamattani!

Tämän Henna haluaa sanoa kaikille niille, jotka kamppailevat arjessaan epämääräisten oireiden kanssa:

– Älä luovuta, apua kyllä löytyy. Etsi apua lääketieteestä, mutta ota myös itse selvää asioista. Älä jätä hyvinvointiasi vain muiden käsiin. Luota itseesi ja kehosi viesteihin. Voit kysyä itseltäsi: Milloin tämä oire alkoi? Tapahtuiko niihin aikoihin jotakin merkittävää? Voit myös kuulostella, mitä tunnetta ongelmasi herättävät?

henna haapala
henna haapala Kuva: Yle, Tero Kyllönen henna haapala
Kommentit