Hyppää pääsisältöön

Linnun laulu viestii monipuolisesti

Pikkuvarpuset ruokintapaikalla
Pikkuvarpusia Pikkuvarpuset ruokintapaikalla Kuva: Yle/ Seppo Sarkkinen Pikkuvarpunen,linnut

Varpuset sirkuttavat porukassa, talitiaisten ti-tyy ennustaa kevättä jo maaliskuussa, mustarastaat sulostuttavat kesäiltoja lurituksillaan ja juhannuksena onkin jo hiljaista. Miksi pikkulinnut laulavat? Onko lintujen viserrys puhetta vai musiikkia?

Turun yliopiston ekologian dosentti Esa Lehikoinen kertoo, että linnut ovat evoluution saatossa ymmärtäneet milloin kannattaa laulaa ja milloin ei. Laulun voi siis ymmärtää ennen kaikkea puheena eli signaalin lähettämisenä.

– Lintujen laulusta tiedetään yhä enemmän, koska apuna voidaan käyttää teknisiä laitteita, joilla laulu voidaan paloitella pieniin osiin. Aikaisemmin laulua on yritetty kuvata kirjaimin ja nuotein.

Linnun laulu on yhdistetty tiettyihin tilanteisiin ja niin voitu tulkita sitä, kun kyse ei ole ollut soidinääntelystä. Tutkijat ovat löytäneet näin eri merkityksiä äänille, esimerkiksi varoittamisen ja yhteydenpitämisen. Näitä kielen tai informaation ensimmäisiä elementtejä on linnuilla tunnettu jo aika kauan.

– Laulua on tutkittu näistä eniten. Laulu on yleensä koiraslinnun ilmoitus toisille koiraille, että olen täällä, älkää tulko tänne, ja toisaalta viesti naaraille, että olen täällä ja kannattaa tulla tänne, Lehikoinen toteaa.

Laulua ei yleensä käytetä varoittamiseen. Yleensä varoitus- ja yhteysäänet ovat lyhyitä ja vaikeasti paikallistettavia, mutta niillä on hyvin tehokas signaalivaikutus. Näiden äänien oppiminen tapahtuu jo munassa, kun poikanen kuulee naaraan ääniä. Kun poikanen sitten syntyy, se osaa jo reagoida ääniin ja tietää muun muassa millainen vaara uhkaa, kun naaras sitä varoittaa.

– Yhteysääniä tarvitaan taas porukassa liikkumiseen peitteisessä maastossa tai yöllä lintujen muuttaessa. Varoitus- ja yhteysäänet ovat lyhyitä, teräviä äännähdyksiä, usein korkeita, mutta joskus mataliakin.

Esimerkiksi mustarastaan matala säksätys saattaa kuulostaa uhkaavaltakin. Joissakin lajeissa on säveltäjiä, jotka taitavasti tekevät erilaisia melodioita, kuten talitiainen.

Talitiainen oksalla
Talitintti Talitiainen oksalla Kuva: Yle/ Jari Flinck talitiainen,linnut

Lajien erilaiset laulutavat

Lehikoisen mukaan talitiaisen tunnettu laulu ti-ti-tyy on ilmeisesti kaupungistumisen ja laulun lyhentymisen myötä harvinaistunut ja yleensä se laulaakin nykyään tyy-ti, ti-tyy tai tii-ty. Monet talitiaiskoiraat osaavat lisäksi laulaa monia eri säkeitä, jopa liki kymmenen erilaista versiota. Siitä on myös hyötyä, koska se reviiri jolla tällainen yksilö asuu, vaikuttaa varatummalta.

– Talitiaiskoiraat hoitavat pääosin lauluhommat ja naaraat käyttävät ääniä enimmäkseen yhteydenpitoon koiraiden kanssa. Joillain lajeilla myös naaraat laulavat aktiivisemmin, mutta pääasiassa koiraat laulavat ja naaraat valitsevat laulun ja ulkonäön mukaan mielestänsä parhaan pariutumiskumppanin.

Varpuset sirkuttavat usein orapihlajapensaassa isossa porukassa ikään kuin yhteen ääneen ja toistensa päälle.

– Nämä varpusten pensasaidassa käymät pulinat liittyvät parven yhteydenpitoon. Varpuset viettävät talven yhdessä poissa pesäkoloiltaan tai -pöntöiltään ja palaavat niille vasta kevättalvella esittelemään pesäänsä mahdollisille pariutumiskumppaneille, kertoo Lehikoinen.

Lintujen laulussa näkyy eri lajien evoluutio. Kaikki tiaiset laulavat suunnilleen samalla, yksinkertaiselta kuulostavalla tavalla kun taas useille rastaille on evoluution saatossa kehittynyt monipuolinen ja matkintoja sisältävä laulumuoto. Kaavamaisempia laulajia kutsutaan Suomessa säelaulajiksi ja monipuolisia taas lavertelijoiksi.

Mustarastas puun oksalla
Mustarastas lavertelee Mustarastas puun oksalla Kuva: Yle/ Jari Flinck mustarastas,linnut,metsät

– Ehkä rastailla kilpailu on ollut niin kovaa, että koiraiden on täytynyt laulaa aina vaan paremmin ja paremmin, Lehikoinen arvelee.

Taustalla voi olla myös laulun periytymistavat. Toisilla lajeilla pääosa laulusta on perinnöllistä ja toisilla taas opittua ja sisältää paljon matkintoja.

– Tässä päästään lähelle musiikkia. Linnut ehkä haluavat varioida laulua ja monipuolistaa sitä ja näin lisätä mahdollisuuksia, että joku naaras olisi kiinnostunut erikoisesta laululisästä, jonka joku yksilö on omaksunut.

Juhannuksena hiljenee

Laulaminen ja esillä oleminen voi olla linnuille myös riski. Sen takia laulamisesta luovutaan niissä tilanteissa kun sitä ei ole pakko tehdä. Siksi useimmilla varpusilla ja pikkulinnuilla laulu vähenee huomattavasti heti kun pariutuminen on tapahtunut, muninta alkanut ja koiras varmistunut siitä, että munat ovat juuri hänen hedelmöittämiään.

Pesintäkauden jälkeen ei ole enää syytä laulaa, koska reviirit hajoavat useimmilla lajeilla kokonaan ja linnuille tulee muita tärkeämpiä tehtäviä, kuten höyhenpuvun vaihto.

– Juhannuksen tienoilla sen huomaa, että lintujen laulu loppuu ja syksy alkaa. Silloin ihminen alkaa taas masentuakin, ainakin lintuharrastaja. Mutta sitten löytyy ehkä uusia harrastuskohteita, kun laulua ei tarvitse enää kuunnella, Lehikoinen naurahtaa.

Talitintit yhdistävät sanoja lauseiksi – monimutkainen kieli ei ehkä olekaan ihmisten yksinoikeus

Lintujen ääniä - Suomen Luonto

  • Media tahtoo olla sosiaalinen

    Facebookin merkitys kasvaa myös Aristoteleen kantapäälle

    Me teemme ohjelmaa, jonka sisältöön te voitte vaikuttaa! Kuuntelijoidemme ilmiantoja, vinkkejä ja toiveita saapuu runsaasti niin sähköiseen kuin perinteiseen postilaatikkoon. Kiitos siitä!

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?

  • Purevan hauska Huovinen

    Veikko Huovisen huumori ei ole hampaatonta

    Veikko Huovinen oli vain 24-vuotias luodessaan korpifilosofi Konsta Pylkkäsen. Havukka-ahon ajattelija saattaisi olla rasittava kaveri oikeassa elämässä, mutta kirjallisena hahmona hän on täydellinen.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Media tahtoo olla sosiaalinen

    Facebookin merkitys kasvaa myös Aristoteleen kantapäälle

    Me teemme ohjelmaa, jonka sisältöön te voitte vaikuttaa! Kuuntelijoidemme ilmiantoja, vinkkejä ja toiveita saapuu runsaasti niin sähköiseen kuin perinteiseen postilaatikkoon. Kiitos siitä!

  • Vuosisadan kirja on Sinuhe egyptiläinen

    Vuosisadan kirja on Sinuhe egyptiläinen

    Yleisö on äänestänyt Vuosisadan kirjaksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Onnea, Sinuhe! Voittaja julkistettiin Vuosisadan kulttuurigaalassa 18.10.2017. Toiseksi eniten ääniä sai Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja kolmanneksi Väinö Linnan trilogia Täällä Pohjantähden alla.

  • Kuinka helppoa olikaan hermostuttaa kaikki! Avaruusromua 22.10.2017

    Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki?

    Ne olivat laitteita, joilla oli helppo saada läheiset raivon partaalle. Niissä oli usein normaalia pienempi pianokoskettimisto, jonkin verran automatiikkaa ja melko hupaisia soundeja. Ne olivat pieniä muovisia kosketinsoittimia. Varsinkin 1980- ja 90-luvuilla niihin törmäsi siellä täällä. Useimmiten niiden nimi oli Casio. Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki? Entä kun musiikkia tehdään kolmella rikkakasvilla? Miltä kuulostavat pujo, hevonhierakka ja pelto-ohdake? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Virolainen muusikko Raul Saaremets muistelee karua neuvostoaikaa: “Oikeus musiikkiin riistettiin minulta”

    Melodija-levy-yhtiö päätti mitä Virossa kuunneltiin.

    Neuvostoliitossa musiikkia tuotettiin vain valtiovallan tarkan kontrollin alla. Vuonna 1964 perustettiin kulttuuriministeriön alainen Melodija, joka oli maan ainoa levy-yhtiö lähes 30 vuotta. Sen alaisuudessa toimi käytännössä koko musiikkiteollisuus: levytysstudiot, levyjen valmistus ja jakelu, levykaupat sekä promootio.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 5: Ensimmäinen kosketus

    Jonni Roos tekee ensimmmäiset sahaukset ja höyläykset.

    Puutavaraa hankittuani, aihioita katseltuani ja luettuani kitaranrakennusta koskevia kirjoja koitti vihdoin sitten se odotettu päivä, jolloin astuin ensi kertaa Omnian Nikkariverstaan ovesta sisään.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 6: Parhaat mahdolliset neuvot

    Jonni Roos saa neuvoja kitaranrakentamiseen Kari Niemiseltä.

    Koska olen aloittelija, tarvitsen parhaat mahdolliset neuvot. Kitaranrakentaja Kari Nieminen tekee Versoul-tuotemerkillä kitaroita maailman huipulle. Mm. Rolling Stonesin Ronnie Woodilla ja ZZ Topin Billy Gibbonsilla on useita Niemisen rakentamia kitaroita. Kari koputtelee tuomaani ruusupuuotelaudan aihiota, ja kuuntelee. Helähdys on soiva ja se soi melko korkealta.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 4: Puutavarakaupassa

    Jonni Roos menee ihan oikeaan puutavaramyymälään.

    Kerroin aikaisemmassa blogauksessani, että ostin kitaran rungon valmiiksi höylättynä ja liimattuna lankunpalana, ja sain vielä lisäksi kolme pitkälle tehtyä runkoaihiota kaupan päälle. Stratocaster- ja telecaster -tyyppiset kitarat tehdään usein lepästä, ja ostamani lankku on kotimaista tervaleppää. Kaulaan tarvitaan kuitenkin kovempaa ja jäykempää puuta, ja näissä kitaroissa tyypillinen kaulapuu on vaahtera.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 3: Työkaluja, neuvoja ja kirjallisuutta

    Jonni Roos kertoo, mistä löysi kitaranrakennustietoa.

    Olen jo muutamien vuosien ajan ostanut halvalla eteen tulevia puutyökaluja ilman sen kummempaa tarkoitusta. Päätettyäni rakentaa kitaran, uskoin niille tulevan käyttöä. Autotallin perukoilla minulla oli avaamaton käsisirkkeli pakkauksessaan, pienehkö yläjyrsin, pienoispora ja akkuporakone. Rakentamisen alkuvaiheessa näiden käyttökelpoisuus kitaranrakennukseen oli kuitenkin minulle epäselvää.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 2: Lentävä lähtö

    Jonni Roos ostaa runkoaihion ensimmäiseen kitaraansa.

    Kitaranrakennukseni sai lentävän lähdön. Muusikoiden.net -ilmoituspalastalla Esa ilmoitti myyvänsä kitaran rungoksi soveltuvan palan tervaleppää.