Hyppää pääsisältöön

Urheilijat ovat idiootteja

Zlatan Ibrahimović
Zlatan Ibrahimović Kuva: EPA/Yoan Valat Zlatan Ibrahimović

Otsikkoni on hakemalla haettu. Jätän sen tuohon kuitenkin, koska aion kirjoittaa sen kääntöpuolesta, peliälystä.

Saatan edelleenkin toisinaan törmätä omasta mielestään fiksuihin ihmisiin, jotka pitävät urheilijoita tyhminä. Heidän mielestään fraasi ”urheilijat ovat idiootteja” on totta.

Hyvä on. Tietenkään juoksija Ben Johnsonin katsetta ei voinut sanoa älykkääksi. Luis Suarez voisi purra mieluummin porkkanaa. Ja mitä pidättyvyyteen tulee, Matti Nykästä en ensimmäisenä menisi kutsumaan sivilisaatioprosessin jaloimmaksi hedelmäksi. Keksikää itse tuoreempia hilpeitä esimerkkejä.

Väitän kuitenkin, että joukkuepelaajilla täytyy olla peliälyä. (Ben Johnsonia en pysty puolustamaan.) Tämä on hankala paikka, koska helposti tulee vuodatettua kliseitä tyyliin "älykkyyttä on montaa lajia", "kirjaviisaus ei korvaa elämän koulua" tai "yhdellä on sosiaalista älykkyyttä, toisella loogista älyä".

Peliäly merkitsee sitä, että luetaan merkkejä, ennakoidaan tilanteita, arvioidaan kulloinenkin asetelma menestyksekkäällä tavalla.

Mutta ajatellaanpa näin: Maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat urheilullisia. Maailmassa on lukemattomasti yksilöitä, joilla olisi nopeuden, voiman ja ehkä taitojenkin puolesta edellytyksiä pelata vaikkapa Zlatan Ibrahimovićin tai Thomas Müllerin pelipaikalla. (Tähänkin voitte vaihtaa paremmat pelaajat tilalle.) Periaatteessa samat tekniset pallonhallinnan taidot voidaan löytää myös muilta pelaajilta, eikö?

Mutta se, mitä muilta ei löydy, on kyky käyttää näitä taitoja. Maailmassa ei ole muita, joilla on yhtä hyvä kyky sijoittua oikein, kyky toimia oikea-aikaisesti, kyky reagoida tilanteisiin. Lyhyesti sanottuna muilta ei löydy peliälyä.

Peliäly on jotakin jota Ibrahimović ja Müller ovat käytännössä osoittaneet omaavansa. Peliäly merkitsee sitä, että luetaan merkkejä, ennakoidaan tilanteita, arvioidaan kulloinenkin asetelma menestyksekkäällä tavalla.

Toteutus on asia erikseen. Usein hekään eivät onnistu.

Mihinkään ei liity niin paljon älyä kuin pelin kulkuun.― Jean Baudrillard

Mutta jos pelaajilta puuttuisi peliäly, niin huippu-urheilulajeissa maailman valioita olisivat hyväkuntoiset yleisatleetit, jotka ovat opetelleet lajien tekniset kikat.

Yksinkertaisimmat penkkiurheilijat uskovat, että juuri näin tilanne onkin.

Jari Litmasella jos kellään oli peliälyä. Pelitilanteiden jatkuva tulkitseminen tapahtuu hyvin nopeasti. Litmanen kuitenkin hahmotti kuvion hetkessä, useimmiten ennakkoon, mikä ei ole helppoa kun kentällä on erotuomareineen 23 liikkuvaa ihmistä ja pallo. Litmasen jalasta syöttö ilmaantui kuin tyhjästä.

Kirjailija Robert Musil kirjoittaa taisteluelämyksistä seuraavaa: "Niiden viehätys on itse asiassa siinä, että ihminen joutuu pienen pienessä ajassa, nopeudella, jota normaalioloissa muuten tuskin missään esiintyy, ja nipin napin havaittavien merkkien ohjaamana suorittamaan niin monia ja erilaisia, niin voimakkaita ja silti niin tarkoin toisiinsa sopeutettuja liikkeitä, että niiden tietoinen valvominen käy aivan mahdottomaksi."

Äly ei ole verbaalista viisastelua. Äly käy ilmi pelattaessa. Ranskalaisfilosofi Jean Baudrillard kirjoittaa: "Mihinkään ei liity niin paljon älyä kuin pelin kulkuun".

Kommentit